Siirry pääsisältöön

Marjane Satrapi: Pistoja

Tutustuin Marjane Satrapin sarjakuviin kehutun ja palkitun, kaksiosaisen Persepolis-sarjan myötä. Lapsuudesta, nuoruudesta ja naiseudesta Iranissa kertova omaelämäkerrallinen sarjakuva lumosi minut täysin. Pistoja on myös omaelämäkerrallinen; tällä kertaa kohteena ovat Satrapin naispuoliset sukulaiset, ystävät ja tuttavat ja heidän elämänsä.

Aterian jälkeen nuoren Marjanen tehtävänä on keittää samovaariteetä, jonka ääreen naiset kerääntyvät keskustelemaan miehistä, parisuhteista, rakkaudesta, seksistä ja yleensäkin naisena olemisesta. Mukaan mahtuu sekä traagisia elämänkohtaloita että runsaasti härskiä, kaksimielistä huumoria, kunnon juoruja ja paljastuksia, arjen iloja ja suruja.

Minulle tuli sellainen tunne, että pääosassa albumissa ovat tekstit ja tarinat, eivät niinkään kuvat. Mustavalkoinen, melko pelkistetty piirrostyyli on kuitenkin samanlaista kuin Persepolis-albumeissa. Niihin verrattuna Pistoja on kuitenkin melko kepeä ja lyhyt.

Kuva: Like.fi
Pistoja voitti parhaan sarjakuva-albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla ilmestymisvuotenaan 2003. Albumia on luettu myös Linnean ja Hannan blogeissa.

Satrapin suomennetuista albumeista Luumukanaa on minulla vielä lukematta. Muitakin albumeita toki olisi, mutta ranskan kielen taitoni ei taida taipua niiden lukemiseen ainakaan alkukielisinä. :)

Marjane Satrapi: Pistoja. Like. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Broderies
Suomentaja: Taina Helkamo

Like: Pistoja
HS kirjat: "Iranin naiset eivät kursaile keskenään"
Wikipedia: Marjane Satrapi
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanna / Kirjainten virrassa12 huhtikuuta, 2012 21:38

    Minuakin harmittaa, etten osaa ranskaa, sillä lukisin mielelläni kaikki Satrapin sarjakuvat. Onkohan niitä käännetty englanniksi kuinka paljon, tiedätkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr14 huhtikuuta, 2012 12:01

      Innostuin etsimään englanninkielisiä teoksia Satrapilta, mutta jo suomennettujen lisäksi niitä näyttäisi olevan vain kaksi: lastenkirja nimeltä Monsters are afraid of the Moon ja jonkinlainen kuvitettu satukirja, The Sigh. Jälkimmäinen näyttää kyllä ihan mielenkiintoiselta, mutta aika erityyliseltä kuin Satrapin sarjakuvat. :)

      Poista
  2. Linnea / kujerruksia13 huhtikuuta, 2012 13:41

    Kiva että luit Pistoja!

    Minä pidin tämän lempeästä huumorista, jopa siitä ronskiudesta joka siellä pinnan alla kupli. Vapautuneisuutta kulttuurissa, joka tuppaa näyttäytymään melko suljetulta.

    Luumukanaa oli muistaakseni hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr14 huhtikuuta, 2012 12:03

      Minäkin yllätyin siitä, miten naiset toisaalta kunnioittivat miehiään (kutsuivat sukunimelläkin!), mutta keskenään puhuivat heistä vaikka mitä. :D

      Poista
  3. Villis / Villasukka kirjahyllyssä13 huhtikuuta, 2012 14:56

    Hmm... Minä en ole uskaltanut ruostuneella ranskankielentaidollani tarttua alkuperäiskielellä kirjoitettuihin romaaneihin, mutta sarjakuvat saattaisivat toimiakin, ainakin sellaiset joissa on vähän tekstiä :) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr14 huhtikuuta, 2012 12:04

      Olisi aika hienoa pystyä lukemaan Satrapin albumeita alkukielellä! Tai Delislen sarjakuvia, jotka ovat muistaakseni myös ranskankielisiä alun perin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää