torstai 12. huhtikuuta 2012

Marjane Satrapi: Pistoja

Tutustuin Marjane Satrapin sarjakuviin kehutun ja palkitun, kaksiosaisen Persepolis-sarjan myötä. Lapsuudesta, nuoruudesta ja naiseudesta Iranissa kertova omaelämäkerrallinen sarjakuva lumosi minut täysin. Pistoja on myös omaelämäkerrallinen; tällä kertaa kohteena ovat Satrapin naispuoliset sukulaiset, ystävät ja tuttavat ja heidän elämänsä.

Aterian jälkeen nuoren Marjanen tehtävänä on keittää samovaariteetä, jonka ääreen naiset kerääntyvät keskustelemaan miehistä, parisuhteista, rakkaudesta, seksistä ja yleensäkin naisena olemisesta. Mukaan mahtuu sekä traagisia elämänkohtaloita että runsaasti härskiä, kaksimielistä huumoria, kunnon juoruja ja paljastuksia, arjen iloja ja suruja.

Minulle tuli sellainen tunne, että pääosassa albumissa ovat tekstit ja tarinat, eivät niinkään kuvat. Mustavalkoinen, melko pelkistetty piirrostyyli on kuitenkin samanlaista kuin Persepolis-albumeissa. Niihin verrattuna Pistoja on kuitenkin melko kepeä ja lyhyt.

Kuva: Like.fi
Pistoja voitti parhaan sarjakuva-albumin palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla ilmestymisvuotenaan 2003. Albumia on luettu myös Linnean ja Hannan blogeissa.

Satrapin suomennetuista albumeista Luumukanaa on minulla vielä lukematta. Muitakin albumeita toki olisi, mutta ranskan kielen taitoni ei taida taipua niiden lukemiseen ainakaan alkukielisinä. :)

Marjane Satrapi: Pistoja. Like. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Broderies
Suomentaja: Taina Helkamo

Like: Pistoja
HS kirjat: "Iranin naiset eivät kursaile keskenään"
Wikipedia: Marjane Satrapi

6 kommenttia:

  1. Minuakin harmittaa, etten osaa ranskaa, sillä lukisin mielelläni kaikki Satrapin sarjakuvat. Onkohan niitä käännetty englanniksi kuinka paljon, tiedätkö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin etsimään englanninkielisiä teoksia Satrapilta, mutta jo suomennettujen lisäksi niitä näyttäisi olevan vain kaksi: lastenkirja nimeltä Monsters are afraid of the Moon ja jonkinlainen kuvitettu satukirja, The Sigh. Jälkimmäinen näyttää kyllä ihan mielenkiintoiselta, mutta aika erityyliseltä kuin Satrapin sarjakuvat. :)

      Poista
  2. Kiva että luit Pistoja!

    Minä pidin tämän lempeästä huumorista, jopa siitä ronskiudesta joka siellä pinnan alla kupli. Vapautuneisuutta kulttuurissa, joka tuppaa näyttäytymään melko suljetulta.

    Luumukanaa oli muistaakseni hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin siitä, miten naiset toisaalta kunnioittivat miehiään (kutsuivat sukunimelläkin!), mutta keskenään puhuivat heistä vaikka mitä. :D

      Poista
  3. Hmm... Minä en ole uskaltanut ruostuneella ranskankielentaidollani tarttua alkuperäiskielellä kirjoitettuihin romaaneihin, mutta sarjakuvat saattaisivat toimiakin, ainakin sellaiset joissa on vähän tekstiä :) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi aika hienoa pystyä lukemaan Satrapin albumeita alkukielellä! Tai Delislen sarjakuvia, jotka ovat muistaakseni myös ranskankielisiä alun perin. :)

      Poista