Siirry pääsisältöön

Lynn Flewelling: Shadows Return

Seregil balanced precariously atop the shard-lined wall, impatiently scanning the shadowy garden below for his misplaced partner. Alec has been right behind him when he'd shimmied out the library window, or so he thought.
Everything about this job had taken too long...

Lynn Flewelling's Nightrunner series is one of the vices from my younger and more vulnerable years. :) The first three books of the series (which - I was sure at the time - was meant to be a trilogy) gripped and fascinated me, so much so that I read them multiple times. It wasn't quite Harry Potter, but it was close... Besides, Seregil and Alec had a far more dangerous and alluring air about them with their electric relationship full of sexual tension and constant near-death-experiences. Teenage fangirl material at its best! ;)

Now, almost 10 years after the publication of the third book of the "trilogy", Flewelling has decided to extend the series into what is now a pentalogy. The fifth book, The White Road, is scheduled to be published in May this year. According to Wikipedia, we can expect two (!) more books after this.

Returning to the city of Rhímínee with Alec and Seregil is like having a reunion with old, familiar friends that you haven't seen or heard of in years. Flewelling, however, ignores the years that have passed between the publication of the trilogy and continues Shadows Return pretty much from where Traitor's Moon (book 3) ended. So for those who really want to appreciate the story, it might be a good idea to read the first three books first or at least revise them a bit.

I keep on thinking that I've grown past the age when this kind of fantasy can seduce me, but Flewelling proves me wrong again. I don't know how she does it, but once she gets the wheels of the story rolling, there's no stopping them. She's a brilliant story-teller and reading this book, I didn't really feel that I was simply reading as in turning the pages, but rather devouring the story in the most positive sense of the word. Few books are so successful in making me forget the passing of the time and embrace total escapism. :)

Perhaps it's not such a good idea to write a review immediately after finishing the book, because I seem to be incapable of considering it objectively enough to find anything to criticize about it. Well, yes, it is predictable. Yes, there are strange discrepancies in the plot. Yes, Seregil and Alec occasionally talk exactly like American teenagers, complete with contemporary swear words. But so what when it's all so entertaining and enjoyable? :P

Finally, a spoiler: when I first read the Nightrunner trilogy years ago, I remember hoping and wishing - without any reason to believe that my hopes would ever come true - that Flewelling would continue the series with a book that has Ilar in it. Somehow this came true...

Lynn Flewelling: Shadows Return. Bantam Spectra. 2008.

Lynn Flewelling's website
Wikipedia: Shadows Return
Wikipedia: Lynn Flewelling

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi