Kirjanurkkaus

TOIMINTATAPA Haastateltu potilas käytävällä. Natiiviläpän ohitus. Pystyy kuitenkin juomaan oik. kädellä kahvia.  Stina Niemen ja Aino Öhmanin teos Elämäni on ensimmäinen runoteos, jonka arvioin kohta 8-vuotisen blogiurani varrella. En lupaa ottaa runojen lukemista tavaksi, mutta Elämäni kuulosti niin kiehtovalta, että pakkohan siihen oli tutustua. Kirjan tekijät ovat työskennelleet kääntäjinä sairaalan kielipalveluissa. He ovat lukeneet, kääntäneet ja käsitelleet työkseen lääkäreiden saneluja, potilasohjeita ja muita terveydenhuollon tekstejä vuosien ajan. Elämäni koostuu näistä teksteistä kootuista "potilasrunoista", lyhyistä tekstifragmenteista, jotka on poimittu lääkäreiden saneluista ja muista teksteistä. Esipuheessa tekijät kertovat tekstien ominaispiirteistä: Sairauden ja parantamisen teksteissä yhdistyvät äärimmilleen viety asiantuntijan ytimekkyys (visus 1.3. o.a.y.o.l.), viileä teknisyys (yhdyntätiheys 4 per viikko), maallikolle erikoinen ammattisla...

Viiden päivän reissu Lontooseen on onnistuneesti ohi. Noinkin lyhyessä ajassa ehtii yllättävän paljon; kävely ja kiertely tuntuu jaloissa vieläkin. Kirjahyllyynkin tuli uutta täytettä. :) Tässä hieman Lontoon matkan tunnelmia kuvapäivityksen muodossa. Vasta pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut näytelmä Harry Potter and the Cursed Child ja sen käsikirjoitukseen perustuva teos olivat näyttävästi esillä katukuvassa ja isoissa kirjakaupoissa. Waterstone'sin kirjakaupoissa tuli käytyä useampana päivänä. Niissä olisi voinut kierrellä vaikka kuinka kauan! Liikaa kiinnostavia kirjoja - tbr-lista kasvoi kohisten. Anthony Doerrin teoksia. Tuomas Kyröä ja Emmi Itärantaakin oli nostettu esille. "Unputdownable" - loistava sana. :) Shakespearen Globen ohi tuli myös käveltyä, mutta sisälle ei tällä kertaa menty. Käytiin myös Gordon Square Gardenissa, jossa Bloomsburyn porukka on viettänyt aikaansa. Puistossa oli lukevia ihm...

Totta, hullua se oli, mutta hän oli onnistunut tekemään hankalampia ja mahdottomampiakin asioita elämässään. Adoptoinut muun muassa seitsemänvuotiaan marokkolaistytön, joka sairasti kystistä fibroosia, vaikka oli yksin asuva nainen, joka tienasi vain yhden ihmisen, postinkantajan, palkan. Ja mikä pahinta, naispuolisen postinkantajan palkan. Miksei hän siis pystyisi muihinkin ihmeisiin? Kun luin pari vuotta sitten Romain Puértolasin esikoisromaanin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin , en oikein lämmennyt sen yritykselle käsitellä vakavia aiheita huumorilla. Puértolas kuvaili Euroopan maahanmuuttokriisiä satiirisen farssin keinoin, ja minua häiritsi se, miten kirjan tyyli vaihteli paasaavasta ja kriittisestä kepeään ja naureskelevaan. Puértolasin toista romaania vaivaa valitettavasti sama ristiriitaisuus. Takakannessa lupaillaan, että tämä on kaunein tarina, jonka olet eläessäsi kuullut . Suuret on lupaukset. Ei kai tätä lausetta kovin tosissaan ole kanteen pistetty, eihän? Pro...

Kesällä on taas ollut aikaa lukea vähän enemmän, mutta bloggaukset ovat jääneet vähemmälle. Tässä viime kuukausien lukusaldoa: Kesäkuun luetut: Agatha Christie: After the Funeral Agatha Christie: Esirippu Agatha Christie: Varjossa auringon alla Grady Hendrix: Horrorstör Heinäkuun luetut: Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits Marjut Helminen: Appelsiinilehto Tove Jansson: Kesäkirja Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven Justin Go: Katoava aika   Justin Gon Katoava aika oli niin järisyttävän hieno lukukokemus, että nyt kesken oleva Sara Stridsbergin kehuttu Niin raskas on rakkaus uhkaa jäädä sen varjoon. Jään huomenna vihdoin ihan oikeasti pienelle kesälomalle ja ylihuomenna suuntaan puolison kanssa pitkästä aikaa Lontooseen! Tarkoitus olisi tehdä reissun aikana jotain kirjallistakin ja suunnitelmissa on käynti ainakin Foyles ja Piccadillyn Waterstone's -kirjakaupoissa (jälkimmäine...