keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kesälukumaraton

Logo: M. Carole
klo 14.15

Nyt se alkaa! Työt on tehty, pyykit ovat koneessa, kahvi on keitetty ja kiikkutuolissa odottaa kesälukumaratonin ensimmäinen kirja: Joel Haahtelan Katoamispiste (Otava, 2010, 160 sivua) - valittu sekä vaimon että muiden kirjabloggaajien suosituksesta.

"Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa..."

Katoamispiste kiikkuu.
klo 15.00
sivuja luettu yhteensä: 59

Olisihan se pitänyt arvata, että tämä on taas niitä Haahtelan kirjoja, joista pitäisi nautiskella lukemalla mahdollisimman hiiiiitaaaasti! Olen taas täysin Haahtelan tyylin lumoissa. Kohta on tosin jo pakko pitää taukoa, kun lapsi tulee hoidosta kotiin...

klo 16.35
sivuja luettu yhteensä: 110

Haahtela on tempaissut mukaansa ja haluaisin päästä kävelemään Kotkaan Raija Siekkisen jalanjäljissä. Sen sijaan lähden lähikirjastoon jatkamaan lukemista. Mukaan lähtee myös Siekkisen Se tapahtui täällä (Otava, 1999, 143 sivua); taidan lukea sen seuraavaksi Katoamispisteen innoittamana.  

klo 19.10
sivuja luettu yhteensä: 235

Se tapahtui täällä, neljäs luku alkaa
Istuin kirjastossa parin tunnin ajan ja luin Katoamispisteen loppuun. Siirtymä Siekkiseen oli täysin saumaton. Sama kirjoitustyyli, samat teemat, samat kaihoisat muistot ja kodittomat, juurettomat, jotakin etsivät ihmiset... Oli kuin Siekkisen vuonna 1999 alun perin julkaistu romaani olisi jatkanut siitä, mihin Haahtelan kymmenkunta vuotta myöhemmin julkaistu kirja päättyi! Tai toisin päin. Joka tapauksessa olen yhä täysin lumoutunut. Vaikka välillä 2-vuotias tyttäreni palauttaa minut maan pinnalle huutamalla "Äkkiä potalle!" - ja sitten mennään! ;)

klo 21.05
sivuja luettu yhteensä: 303

Uskaltauduin parvekkeelle ilta-aurinkoon lukemaan. Villasukat jalassa, tietenkin. 
Se tapahtui täällä on luettu! Olen vielä niin kirjan pauloissa, että en oikein tiedä, mihin tarttuisin seuraavaksi. Vähän tuntuu siltä, että en haluaisi nyt heti lukea oikeastaan yhtään mitään vaan yrittää pysytellä kirjan tunnelmissa, maistella sen jälkimakua...

Katoamispiste ja Se tapahtui täällä muuten sopivat kumpikin täydellisesti sateiseen juhannusviikkoon. Haahtelan kirjassa seikkaillaan pitkin kesäistä kaupunkia, jossa tuntuu koko ajan satavan vettä. Siekkilän kirjan alussa on talvi, mutta loppupuolen käännekohta sijoittuu juuri juhannusviikolle! Täydellinen ajoitus siinä mielessä. :)

Pidän ainakin sen verran taukoa, että käyn muissa blogeissa katsomassa, miten matka edistyy.

klo 23.05
sivuja luettu yhteensä: edelleen 303

Maratoonari jäi hetkeksi matkan varrelle, kun hairahtui katsomaan Monroen kakkosjaksoa! ;) Iltalukemiseksi on kuitenkin valittava jokin kirja, joten siirryn sarjaan Jotain Aivan Muuta, ja aloitan J. M. Coetzeen Michael K:n elämän (Otava, 1984, 187 sivua). Saa nähdä, miten silmät pysyvät auki kirjan kanssa, kun tänä aamuna oli aikainen herätys -- ja huomenna luvassa samanlainen.


klo 9.10
sivuja luettu yhteensä: 321

Tahti hidastuu. En päässyt Michael K:ssä muutamaa sivua pidemmälle eilisiltana ja yöllä heräilevä lapsi valvotti koko perhettä, joten tänään on sitten vähemmän skarpimpi olo. Maratonvuorokauden tunnit hupenevat jonnekin, mutta vielä tässä on n. viisi tehokasta lukutuntia jäljellä. Kahvikuppi kouraan ja Coetzeen kimppuun!

klo 11.00
sivuja luettu yhteensä: 408


Michael K:n elämää lukiessa tulee nälkä. Päähenkilö yrittää selviytyä sisällissodan ja levottomuuksien keskellä ja joutuu välillä näkemään nälkää päiväkausien ajan, niin että ruoka ja nälkä lopulta menettävät jo merkityksensä. Toisinaan hän ampuu kyyhkysiä ja varpusia ruuaksi, kylvää maissia, ostaa tölkkipapuja, löytää maahan pudonneita omenoita, maistelee juuria, kukkia ja hyönteisiä... Miten vähällä ihminen voikaan tulla toimeen, miten sitkeästi pysyä hengissä, miten pärjätä yksin ja eristyksissä.

klo 13.20
sivuja luettu yhteensä: 490

Michael K:n elämä on luettu, ja huh huh, mikä kirja! En yhtään ihmettele, miksi se on aikoinaan voittanut useita palkintoja ja saavuttanut kai jo jonkinlaisen klassikkoaseman. Kuin Robinson Crusoe, mutta ilman sitä kolonialistista asennetta ja valkoisen miehen ylemmyyttä. Todella ajatuksia herättävä kirja, jota voisi varmasti analysoida pitkään ja hartaasti. Mutta järkevämmän ja jäsennellymmän arvion aika on vasta myöhemmin, koska nyt on aika ottaa LOPPUKIRI! Satakunta sivua pitäisi vielä lukea alle tunnissa, jotta viime vuoden maratonin sivumäärä ylittyy (saa nähdä, onnistuuko se). Pitemmittä puheitta -- lukemaan! Vuorossa on Gabriel García Márquezin Mamá Granden hautajaiset (WSOY, 1983, 152 sivua).

klo 14.15
sivuja luettu koko maratonin aikana yhteensä: 580

Tarinasta "Montielin leski"
Tähän se päättyy. Ehdin lukea Márquezin kirjan kahdeksasta kertomuksesta viisi, yhteensä 90 sivua. Maratonin sivumäärätavoite ei aivan täyttynyt, eli harmittavat 7 sivua jäi puuttumaan viime vuoden saldosta. Luin kuitenkin suunnilleen saman verran kirjoja, eli kolme ja puoli. 

Jos jotenkin voi nyt pikaisesti vetää maratonia yhteen, niin ainakin sen voin sanoa, että tämänkertaiset kirjat olivat kaikki aivan huikeita. Haahtela ja Siekkinen täydensivät toisiaan ja niiden tunnelmaan oli ihana uppoutua. Coetzeen romaanista, vaikka se olikin ajoittain ahdistava ja surullinen, jäi päällimmäisenä mieleen rauha ja lohtu. Marquezin pikaluku hengästyttää, mutta niin tekee myös Marquezin kirjava maailma ja värikäs henkilökaarti.

Yritän käydä vielä muissa blogeissa seuraamassa maratonin edistymistä ennen kuin keskityn juhannuksen viettoon. Moni on aloittanut vasta tänään ja on vähän haikea olo, kun urakka on itseltäni jo ohi. Ehkä luen kuitenkin tuon Marquezin loppuun ensin, ihan vain koska voin. :)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Minibloggaajatapaaminen ja lukumaratonvalmisteluja

Tämänpäiväinen kirjabloggaajien tapaaminen Kuopiossa supistui kahdenkeskiseksi kohtaamiseksi, mutta tästä lannistumatta kävimme Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa mielenkiintoisia keskusteluja mm. lastenkirjoista, dystooppisesta maailmankuvasta, kirjabloggaajien kaupunkikohtaisista ominaispiirteistä ja arvostelukappaleiden saamisesta. Oli virkistävää nähdä toista kirjabloggaajaa ihan kasvotusten! :)

Seuraavaksi siirryn jo tulevan kesälukumaratonin tunnelmiin. Torstaina 19.6 järjestetään siis jo kolmas Blogistanian kesälukumaraton, jonka ideana on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon ja mielellään myös raportoida urakasta blogiin. Lukumaratonin säännöt voi lukea ja siihen voi ilmoittautua mukaan Anna minun lukea enemmän -blogissa. Osallistujia näyttäisi olevan ihan mukavasti; lähes 40 bloggaajaa on ilmoittautunut tähän mennessä mukaan!

Logon teki M. Carole
Viime kesän maraton oli sen verran mieleenpainuva kokemus, että aion toistaa viimevuotisen idean lukea pelkästään omassa hyllyssä pönöttäviä, lukemista odottavia kirjoja, joissa on alle 200 sivua. Viime vuonna sain luettua vuorokauden aikana kolme ja puoli kirjaa ja kolme novellia. Sivuja kertyi yhteensä 587, eli otetaan nyt tämän vuoden tavoitteeksi tehdä ainakin uusi henkilökohtainen sivuennätys! :)

Siispä lukupinossa maratonia odottelevat seuraavat kirjat:
  • Juhani Aho: Rautatie (119 sivua)
  • James Baldwin: Huone Pariisissa (177 sivua)
  • J. M. Coetzee: Michael K:n elämä (187 sivua)
  • Joel Haahtela: Katoamispiste (160 sivua), Lumipäiväkirja (190 sivua) ja Perhoskerääjä (189 sivua)
  • Jari Järvelä: Romeo ja Julia (182 sivua)
  • Katri Lipson: Kosmonautti (199 sivua)
  • Gabriel García Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka (108 sivua) ja Mamá Granden hautajaiset (152 sivua)
  • Ian McEwan: Mustat koirat (173 sivua)
  • Raija Siekkinen: Se tapahtui täällä (143 sivua)
  • John Steinbeck: Punainen poni (134 sivua)
Kesälukumaratonkirjat
Valinnanvaraa siis löytyy, ja kaikkea en varmasti ehdikään lukea. Onko teillä suosituksia tai varoituksen sanoja listan kirjoista? Houkuttelisi pitää Haahtela-painotteinen päivä ja lukea nuo kolme Haahtelaa (ja ehkä Siekkisen kirja Katoamispisteen rinnalla!). Vai sittenkin hieman maagista realismia Márquezin hengessä? Vai onko Rautatie niin iso kotimainen klassikko, että on suorastaan noloa, etten ole lukenut sitä, ja nyt on korkea aika vetää se yli lukulistalta? ;)

Aloitan maratonini jo huomenna, iltapäivällä tai illalla, riippuen työ- ym. tilanteesta. Torstai-iltana meille on tulossa juhannusvieraita, joten haluan päättää luku-urakkani ennen sitä. :) Maratonraporttia luvassa siis jo huomispäivän puolella!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Adolfo Biyo Casares: Morelin keksintö

Minua ärsyttivät ja melkein inhottivat kaikki ne ihmiset ja heidän väsymättä toistuva toimintansa. He näyttäytyivät monta kertaa kukkulalla. Keinotekoisten aaveiden asuttama saari oli elämäni sietämättömin painajainen, ja rakastuminen yhteen näistä kuvajaisista oli pahempaa kuin rakastuminen aaveeseen [...].

Brasiliassa potkitaan palloa ja sen kunniaksi ajattelin lukea jonkin eteläamerikkalaisen kirjailijan teoksen - tuo maanosa kun on ainakin minun blogissani se kaikista syrjityin. Koko blogihistoriani aikana olen tainnut käydä vain kerran Chilessä Hernán Rivera Letelierin kanssa ja toisen kerran Perussa Mario Vargas Llosan seurassa. Brasiliaan asti en kuitenkaan tällä kertaa päässyt vaan jämähdin Argentiinaan. Tai itse asiassa autiolle saarelle, minne kirja sijoittuu...

Morelin keksintö on oikea herätelaina. Joskus sitä tarttuu johonkin kirjaan kirjastossa vailla minkäänlaisia ennakkotietoja tai -odotuksia siihen liittyen. Hankin tässä viikko sitten pitkän viikonlopun (minikesälomani!) kunniaksi kirjastokortin Savonlinnan uuteen kirjastoon (suosittelen!). Sieltä tarttui tällainen ohut, vaaleanpunainen romaaninlärpäke mukaan. Kirjailijan nimi oli itselleni ennestään täysin tuntematon, ja suomennos on pienkustantamon käsialaa.

Mikä kirjassa sitten pisti silmään? Ainakin Jorge Luis Borgesin esipuhe, joka on melkoinen ylisanojen ryöppy: "ei ole perusteetonta eikä liioiteltua arvioida romaania täydelliseksi". Täydellinen romaani! Mikä ihme se on?! Tästä täytyi ottaa selvää. :)

Morelin keksintö (julkaistu alun perin vuonna 1940) perustuu H. G. Wellsin tieteisromaaniklassikkoon Tohtori Moreaun saari, jossa tiedemies, tohtori Moreau, asuu autiolla saarella eläimistä muovaamiensa ihmisolentojen kanssa. Morelin keksinnössä alkuasetelma on samankaltainen: autiolle saarelle paennut mies kohtaa siellä yllättäen muitakin ihmisiä. Mies arvelee kuitenkin hourailevansa ja päättelee, että ihmiset ovat hänen mielikuvituksensa kepposia, koska he eivät reagoi millään tavalla hänen läsnäoloonsa. He ilmestyvät säännöllisin väliajoin esiin, toistelevat samoja maneereita ja lauseita kuin robotit ja katoavat jälleen. Taivaalle ilmestyy kaksi aurinkoa ja kuuta, ja saarella olevassa museossa ja kappelissa järjestetään outoja tapaamisia. Ihmiset sekä kammottavat että kiehtovat romaanin kertojaa. Varsinkin eräs Faustine...


Lukijallekin jää epäselväksi, keitä ihmiset ovat ja voiko kertojaan ylipäänsä luottaa. Yksi kirjan erikoisimmista piirteistä on sen useat "Toim. huom." -alaviitteet, joissa lähes poikkeuksetta kyseenalaistetaan kertojan mielipiteet ja korjaillaan tämän sanomisia. Romaanin (fiktiivinen) toimitus siis toimii eräänlaisena ulkopuolisena auktoriteetina, joka kyseenalaistaa lukijan puolesta kertojan luotettavuuden ja yrittää löytää järkevää selitystä saaren tapahtumille.

Kirjasta tuli mieleen eräs toinen erikoinen romaani, jossa lukija ei tiedä, mikä on totta ja mikä näytelmää: John Fowlesin Jumalten naamiot

Varoitus! Pientä spoilausta luvassa:
Kiehtova ja kekseliäs selitys ihmisten olemassaoloon saarella tulee yllätyksenä sekä kertojalle itselleen että lukijalle. Romaanin tiedemies, Morel, on eräänlainen Frankenstein, joka hirviön sijaan luo eräänlaisia heijastuksia tai kuvajaisia todellisista ihmisistä. Ovatko kuvajaiset sitten vähemmän ihmisiä kuin oikeat ihmiset? Vai ovatko he vain mekaanisessa inhimillisyydessään kammottavia? Voiko heijastukseen rakastua? Vai onko todellisuus aina vain oman mielikuvien ja tunteiden heijastusta? Kysymykset jäävät leijumaan ilmaan. /spoilaus loppuu.

Välillä pienoisromaani sortuu turhan seikkaperäisiin selityksiin, syvälliseen filosofointiin ja elämän tarkoituksen pohdintaan. Toisinaan tyyli taas on karua ja riisuttua; kertoja on asiallinen ja analyyttinen. Mikään juonivetoinen seikkailuromaani tämä ei olekaan, eikä todellakaan mikään perinteinen autiolle saarelle sijoittuva selviytymistarina. Oliko romaani sitten "täydellinen", kuten esipuheessa luvattiin? Ehkä jollekin lukijalle. Kirjan täydellisyys tai epätäydellisyys on kuitenkin lukijan silmissä. :) Itselleni tämä oli (kaikessa epätäydellisyydessäänkin) "vain" mielenkiintoinen lukukokemus.

Morelin keksinnön on lukenut myös Lainatäti.

Adolfo Bioy Casares: Morelin keksintö. Kookos Kustannus. 2002. 108 sivua.
Espanjankielinen alkuteos: La invención de Morel
Suomentaja: Satu Ekman

Kiiltomato: "Sivustakatsojan tragedia"
Wikipedia: Morelin keksintö
Wikipedia: Adolfo Bioy Casares

torstai 12. kesäkuuta 2014

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2

Kuten jo tiedättekin, pikkulapsiperheessä vain muutos on pysyvää. Vauvavuoden jälkeen alkaa viiden vuoden siirtymäjakso, jonka aikana ipanasta tulee ihminen. Siis sellainen henkilö, jota ei tarvitse julkisilla paikoilla koko aikaa a) valvoa ja b) hävetä.

Satu Rämön ja Katja Lahden ensimmäinen, vauvavuodesta kertova Vuoden mutsi -kirja olisi ollut pari vuotta takaperin ajankohtainen, mutta kumma juttu, miten vauvavuoden aikana ei nyt ainakaan halua kaiken sen muun päälle vielä lukeakin vauvanhoidosta! ;) Ykkösosa jäi siis selailuasteelle, mutta taapero- ja pikkulapsiaikaa (miten se nyt määritelläänkään...) käsittelevä kakkososa tulikin luettua kannesta kanteen.

Jälkikäteen ja jälkiviisaana (yhden lapsen suomalla hataralla kokemuksella) voisin ehkä uskaltaa väittää, että ei se vauvanhoito mitään ydinfysiikkaa ole. Otuksen ensimmäisenä elinvuotena perustarpeiden tyydyttäminenhän riittää jo varsin pitkälle: vauva on yleensä aika tyytyväinen, kun saa ruokaa, vaipanvaihtoa, unta ja hellyyttä säännöllisesti ja sopivissa määrin. Selviytymisresepti on lopulta aika yksinkertainen. Mutta sitten eräänä aamuna sitä herää ja huomaa, että sängyn viereen on aamuviideltä taapertanut ilmielävä taapero, jota pitäisi pottakouluttaa ja opettaa syömään itse ja kasvattaa ja entäs ne uhmakohtaukset ja öiset painajaiset ja mutaan kuorrutetut kurahousut ja ensimmäinen nenäverenvuoto ja Muumi-laastarit ja mistä hemmetistä se tuon kirosanankin on jo oppinut?! ;)

Vuoden mutsi 2:n parhaita kohtia ovat lapsen kehitysvaiheiden kuvaukset 1-vuotiaasta aina 6-vuotiaaksi asti. Kaksivuotiaan määritelmä sopii kuin nakutettu omaan (lähes) 2-vuotiaaseen penskaamme:

Kontrastityyppi, jolla on voimakasta vaihtelua hyvien ja huonojen päivien välillä. Välillä väkivaltainen sosiopaatti, jonka pääasiallinen tavoite on maksimoida oma hyöty ja kivun aiheuttaminen toisille ihmisille, välillä (yleensä mummolassa) taas aurinkoinen, salonkikelpoinen herranterttu, joka laulaa ja tanssii valloittavasti isommallekin yleisölle. Opettelee potalle vaihtelevalla menestyksellä. Vastaa kaikkeen lähtökohtaisesti "ei" ja valehtelee päin naamaa.


Vuoden mutsi 2:n kansien välistä löytyy varsin kattava ja hauskasti kirjoitettu pakkaus kasvatuksesta, arjen hallinnasta, päivähoidosta ja erilaisista perheistä. Mukaan mahtuu kaikkea mahdollista Marttaliiton säästämisohjeista ja lahjakkaan lapsen tukemisesta kaksikielisiin perheisiin ja pottakoulumenetelmiin. Kirjasta löytyy vinkkejä mm. Muumimaailmaan tai HopLoppiin uskaltautuville vanhemmille. Kokonainen aukeama on omistettu aiheelle "Miten saat lapsen himoitsemaan parsakaalia?" Jos jotain jäin kaipaamaan, niin konkreettisempia uhmakohtausten käsittelykeinoja. ;)

Niin, ja Vuoden mutsi 2 sanoo sen vihdoin ääneen: TV:stä tuttu Kaapo on maailman kaikkitietävin lapsi, jonka vanhemmille on tehty lobotomia. Jostain syystä vetoaa metrin mittaisiin televisionkatsojiin.

Samaa voisin sanoa Pikku Kakkosen Taavi-tiikeristä...

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2. Otava. 2014. 344 sivua.

Otava: Vuoden mutsi 2 
Salamatkustaja (Satu Rämön blogi)
Project Mama (Katja Lahden blogi)
Kirjavinkit: Vuoden mutsi 2

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Huhti- ja toukokuun luetut


Kesäkuu! Valoisat yöt, lähestyvä juhannus ja sen myötä kenties kesäloma (tai sitten ei...). Muhkeat klassikkoromaanit tai kevyet ranta- tai laituripokkarit, jotka saavat kokea hiekka- ja vesivaurioita. Antikvariaatin hämäryys tai kirjaston viileys hellepäivänä. Varvassandaalien läpse hyllyjen välissä. Olen kesäihmisiä, ehdottomasti. :)

Huhtikuun luetut:
Parinoush Saniee: Kohtalon kirja
Malin Kivelä & Linda Bondestam: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo
William Shakespeare: Troilos ja Cressida
Granta 1: Ruoka
Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat
Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

Toukokuun luetut:
Tittamari Marttinen & Aiju Salminen: Ikioma perheeni
William Shakespeare: Kuinka äkäpussi kesytetään
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Mary Shelley: Frankenstein
Ray Bradbury: The Martian Chronicles

Parin viime kuukauden aikana on tullut luettua melkoinen sekamelska kirjoja. Mukaan mahtuu kuvakirjaa, näytelmää, "aikakauskirjaa", tietokirjaa, sarjakuvaa, lastenkirjaa ja sekä käännös- että kotimaisia romaaneja. Kirjoitan ainakin osasta näistä kunnon arviot, kunhan ehdin saada muistiinpanoni kustakin julkaistavaan kuntoon ja muotoon.

Sitä odotellessa, hyvää kesää kaikille! :)