Kirjanurkkaus

Lady L. inhosi salkkuja, pankinjohtajia, sukukokouksia ja syntymäpäiviä, mutta tietysti kaikki oli kestettävä - kostoa se vain oli. Välillä sitä törmää ihan kummallisiin vanhoihin kirjoihin... Luin viime vuonna Romain Garyn salanimellä kirjoittaman Elämä edessäpäin -romaanin, joka oli niin loistava, että oli pakko lukea jotain muutakin samalta kirjailijalta. Lady L. osoittautui hyvin erilaiseksi romaaniksi kuin pariisilaisessa slummissa elävästä maahanmuuttajapojasta kertova Elämä edessäpäin . Heti romaanin alussa tapaamme päähenkilön, salaisuuksia varjelevan vanhan rouvan, joka haikailee menneiden aikojen perään. Lady L. on juuri paennut omista 80-vuotissyntymäpäiväjuhlistaan ja istuu yksin eräässä kartanonsa huoneista. Sillä välin kartanon juhlasaliin on kerääntynyt melkoinen kaarti sukulaisia ja ystäviä. Lady L:n vanhin poika on Glendalen herttua ja vanhin pojanpoika yksi Englannin pankin johtajista. Yksi pojanpojista on ministeri, toisesta on tulossa piispa ja perheen must...

Kansi: Kosti Antikainen Heti alkuun voin kertoa teille että me asuttiin seitsemännessä kerroksessa ilman hissiä, ja siitä se olikin ainainen riesa Madame Rosalle, jonka piti kantaa kaikki kilonsa vain kahdella jalalla, ja kun oli sitä muutakin huolta ja vaivaa. Madame Rosa muistutti meille siitä aina kun ei valittanut jostakin muusta, sillä hän oli lisäksi vielä juutalainen. Eikä hänen terveydessäänkään kehumista ollut, ja voin kyllä tässä heti kärkeen sanoa että sellainen nainen olisi ansainnut hissin. Näin alkaa ranskalaisen Emile Ajarin Goncourt-palkittu romaani, Elämä edessäpäin . Kertojana toimii orpo, 10-vuotias arabipoika Mohammed, eli Momo, joka asuu Pariisin köyhässä Bellevillen kaupunginosassa. Madame Rosa puolestaan on vanha nainen, Auschwitzin selviytyjä, maailmanmatkaaja, räväkkä ja värikäs persoona. Madame Rosa on nuorempana ansainnut elantonsa prostituoituna Marokossa ja Algeriassa. Sittemmin hän on perustanut täysihoitolan "huoranpenikoille" (kuten hän i...