tiistai 16. elokuuta 2016

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni

TOIMINTATAPA
Haastateltu potilas käytävällä.
Natiiviläpän ohitus.
Pystyy kuitenkin juomaan oik. kädellä kahvia. 

Stina Niemen ja Aino Öhmanin teos Elämäni on ensimmäinen runoteos, jonka arvioin kohta 8-vuotisen blogiurani varrella. En lupaa ottaa runojen lukemista tavaksi, mutta Elämäni kuulosti niin kiehtovalta, että pakkohan siihen oli tutustua.

Kirjan tekijät ovat työskennelleet kääntäjinä sairaalan kielipalveluissa. He ovat lukeneet, kääntäneet ja käsitelleet työkseen lääkäreiden saneluja, potilasohjeita ja muita terveydenhuollon tekstejä vuosien ajan.

Elämäni koostuu näistä teksteistä kootuista "potilasrunoista", lyhyistä tekstifragmenteista, jotka on poimittu lääkäreiden saneluista ja muista teksteistä.


Esipuheessa tekijät kertovat tekstien ominaispiirteistä: Sairauden ja parantamisen teksteissä yhdistyvät äärimmilleen viety asiantuntijan ytimekkyys (visus 1.3. o.a.y.o.l.), viileä teknisyys (yhdyntätiheys 4 per viikko), maallikolle erikoinen ammattislangi (ensikäynti autosiirron jälkeen) ja tietenkin kiireestä aiheutuvat klassiset kirjoitusvirheet (panon seuranta neuvolassa).

Terveydenhuollon tekstit, joita perinteisesti pidetään kylmän asiallisina tai käsittämättömän teknisinä, muuttuvatkin kirjan sivuilla lämminhenkisiksi, koomisiksi ja elämänmakuisiksi palasiksi ihmiselämän eri vaiheista syntymästä kuolemaan.


Lääkäreiden ammattislangista ja lyhennerimpsuista syntyy postmodernistisia, lähes käsittämättömiä runoja. Osa on äärimmäisen minimalistisia, lähes haikumaisia. Osa runoista herättää vahvoja mielikuvia, monet ovat ihanan sympaattisia, kuten tämä:

LUPA
Tulilta ylösnousuun tarvitsee vaimon apua.
Viikon ajan poisto uinnista, saunasta ja kylvystä.
Päästetään mies muumimaailmaan. 

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa! Tästä jäi hyvä mieli. :)

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni. Kustantamo S&S. 2016.

Kustantamo S&S: Elämäni
Kirja.fi: Elämäni
Yle.fi: "Potilaalla todettu syntymä" - lääkärikielestä tuli runoteos

lauantai 13. elokuuta 2016

Kirjallinen kuvakooste Lontoosta

Viiden päivän reissu Lontooseen on onnistuneesti ohi. Noinkin lyhyessä ajassa ehtii yllättävän paljon; kävely ja kiertely tuntuu jaloissa vieläkin. Kirjahyllyynkin tuli uutta täytettä. :) Tässä hieman Lontoon matkan tunnelmia kuvapäivityksen muodossa.

Vasta pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut näytelmä Harry Potter and the Cursed Child ja sen käsikirjoitukseen perustuva teos olivat näyttävästi esillä katukuvassa ja isoissa kirjakaupoissa.




Waterstone'sin kirjakaupoissa tuli käytyä useampana päivänä. Niissä olisi voinut kierrellä vaikka kuinka kauan! Liikaa kiinnostavia kirjoja - tbr-lista kasvoi kohisten.






Anthony Doerrin teoksia.




Tuomas Kyröä ja Emmi Itärantaakin oli nostettu esille.



"Unputdownable" - loistava sana. :)


Shakespearen Globen ohi tuli myös käveltyä, mutta sisälle ei tällä kertaa menty.


Käytiin myös Gordon Square Gardenissa, jossa Bloomsburyn porukka on viettänyt aikaansa. Puistossa oli lukevia ihmisiä. :)




Antikvariaatti Any Amount of Books Charing Cross Roadilla oli ahdas ja valikoima melko suppea, mutta löytyi sieltäkin jotain ostettavaa. :)


Lopuksi elämän karuja totuuksia:


Nyt palaan parantelemaan uupuneita jalkoja sohvalle eli sekakäyttämään olympialaisia ja uutta Potteria. :D

tiistai 2. elokuuta 2016

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Totta, hullua se oli, mutta hän oli onnistunut tekemään hankalampia ja mahdottomampiakin asioita elämässään. Adoptoinut muun muassa seitsemänvuotiaan marokkolaistytön, joka sairasti kystistä fibroosia, vaikka oli yksin asuva nainen, joka tienasi vain yhden ihmisen, postinkantajan, palkan. Ja mikä pahinta, naispuolisen postinkantajan palkan.
Miksei hän siis pystyisi muihinkin ihmeisiin?

Kun luin pari vuotta sitten Romain Puértolasin esikoisromaanin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin, en oikein lämmennyt sen yritykselle käsitellä vakavia aiheita huumorilla. Puértolas kuvaili Euroopan maahanmuuttokriisiä satiirisen farssin keinoin, ja minua häiritsi se, miten kirjan tyyli vaihteli paasaavasta ja kriittisestä kepeään ja naureskelevaan.

Puértolasin toista romaania vaivaa valitettavasti sama ristiriitaisuus. Takakannessa lupaillaan, että tämä on kaunein tarina, jonka olet eläessäsi kuullut. Suuret on lupaukset. Ei kai tätä lausetta kovin tosissaan ole kanteen pistetty, eihän?

Providence on pariisilainen postinkantaja, joka adoptoi Zaheran, 7-vuotiaan orpotytön. Zahera sairastaa kystistä fibroosia ja on viettänyt koko elämänsä marokkolaisessa sairaalassa. Hän on valtavan tiedonjanoinen ja kunnianhimoinen tyttö, joka kamppailee rinnassaan paisuvaa "pilveä" vastaan. Pilvi uhkaa toisinaan tukahduttaa hänet ja saa hänet yskimään "mansikkahilloa" valkoisille lakanoille.

Juuri kun Providence on saanut adoption järjestettyä ja aikoo hakea Zaheran luokseen Ranskaan, valtava tuhkapilvi sekoittaa Euroopan lentoliikenteen ja matka peruuntuu.

Providence on lannistumattoman äidin perikuva eikä aio pettää lupaustaan Zaheralle. Niinpä hän osallistuu kiinalaisen tietäjän vapaalennon ultraintensiivikurssille, josta hänet passitetaan ultraintensiivimeditaatiojaksolle (kyllä, tässä kirjassa on päästy leikittelemään pitkillä yhdyssanoilla) tiibetiläisluostariin Versailles'iin. Oppitunnin jälkeen Providence päätyy Orlyn lentoaseman lennonjohtotorniin anelemaan nousulupaa lennonjohtaja Léolta.

Kuten juonikuvauksesta voi päätellä, romaani on puhdasta viihdettä, absurdi farssi, sarja uskomattomia sattumia ja tapahtumia. Mutta välillä Puértolas innostuu filosofoimaan maailman epätasa-arvosta, asioiden oikeisiin mittasuhteisiin panemisesta (Joku on aina vielä sairaampi.), äidinrakkaudesta ja uhrautumisesta. Silti kirja oli liian melodramaattinen minun makuuni, ja loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava.

Haastattelussa Puértolas kertoo kirjoittaneensa romaanin vain 2,5 viikossa. Kuulemma viisi uutta romaanikäsikirjoitusta on kesken, mikä ilahduttanee kirjailijan faneja. Minä taidan jättää suosiolla Puértolasin jatkossa väliin.

Krista, Ulla ja Juha puolestaan ovat pitäneet tästä aikuisten sadusta. Mari A. suhtautui ristiriitaisemmin tähän ja Tuijatan mielestä kirja menee jo överin puolelle.

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven. Otava. 2016. 224 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La petite fille qui avait avalé un nuage grand comme la tour Eiffel
Suomentaja: Taina Helkamo

Otava: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Otava: Romain Puértolas

Kesä- ja heinäkuun luetut ja matkasuunnitelmia


Kesällä on taas ollut aikaa lukea vähän enemmän, mutta bloggaukset ovat jääneet vähemmälle. Tässä viime kuukausien lukusaldoa:

Kesäkuun luetut:
Agatha Christie: After the Funeral
Agatha Christie: Esirippu
Agatha Christie: Varjossa auringon alla
Grady Hendrix: Horrorstör

Heinäkuun luetut:
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits
Marjut Helminen: Appelsiinilehto
Tove Jansson: Kesäkirja
Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Justin Go: Katoava aika  

Justin Gon Katoava aika oli niin järisyttävän hieno lukukokemus, että nyt kesken oleva Sara Stridsbergin kehuttu Niin raskas on rakkaus uhkaa jäädä sen varjoon.

Jään huomenna vihdoin ihan oikeasti pienelle kesälomalle ja ylihuomenna suuntaan puolison kanssa pitkästä aikaa Lontooseen! Tarkoitus olisi tehdä reissun aikana jotain kirjallistakin ja suunnitelmissa on käynti ainakin Foyles ja Piccadillyn Waterstone's -kirjakaupoissa (jälkimmäinen ylpeilee olevansa Euroopan suurin kirjakauppa!). Saa nähdä, paukkuvatko matkatavaroiden painorajoitukset kotimatkalla. ;)