torstai 31. joulukuuta 2009

Sarah Dunant: Venuksen syntymä

Sisar Lucrezian ruumis lepäsi vuoteella. Viivytyksen takia kuolonkankeus oli jo vallannut jäsenet. Sisaret työskentelivät hätäisesti puutarhakäsineet kädessä, sillä luostarilla ei ollut tarjota muuta tartunnan suojaksi. He avasivat hunnun ja vetivät sen pois kaulalta. Hiki oli painanut kuolleen nunnan hiukset päänmyötäisiksi, mutta hehkeinä ja tyyninä säilyneet kasvot heijastivat yrttitarhassa vietetyn iltapäivän rauhaa.

Firenze oli Italian kulttuurin kehto 1400-luvun renessanssiajan pyörteissä. Kaupunkia hallitsi vaikutusvaltainen Medicien mahtisuku, jonka jäsenet tukivat maan taidetta ja arkkitehtuuria ja tekivät osaltaan Firenzestä sen ajan huomattavimman taidekeskuksen. Vuonna 1494 Firenzeen kuitenkin saapui dominikaanimunkki Girolamo Savonarola, joka piti kaupunkia synnin tyyssijana ja alkoi saarnata sen moraalittomuutta vastaan. Lopulta kaupunkilaisten kapina syöksi Medicit vallasta ja nosti munkin Firenzen johtoon. Savonarolan nuoret kannattajat alkoivat partioida kaduilla ja taloissa takavarikoiden kaiken mikä voisi viitata löyhään moraaliin, turhamaisuuteen, seksuaalisuuteen ja ylelliseen elämään. Tähän kuuluivat myös maalaukset, huonekalut ja korut. Firenzen ylpeydenaiheet poltettiin munkin käskystä suurilla "turhuuksien rovioilla".

Tähän aikaan sijoittuu Sarah Dunantin historiallinen romaani Venuksen syntymä. Päähenkilö Alessandra on ylhäisen firenzeläisen perheen tytär, jonka isä palkkaa nuoren, lupaavan taiteilijan maalaamaan perheen kappeliin freskoja. Hiljainen, työlleen omistautunut taiteilija kiehtoo Alessandraa, mutta nuoren firenzeläistytön elämän karu todellisuus keskeyttää unelmoinnin. Järjestetty kulissiavioliitto homoseksuaalisen älykön kanssa tuo yllättäen Alessandralle enemmän vapautta kuin mitä hänellä oli isänsä talossa. Samalla Firenze kuitenkin kulkee vääjäämättömästi kohti Savonarolan hirmuvaltaa.

Venuksen syntymä on yksityiskohtainen ja todentuntuinen kuvaus 1400-luvun Firenzestä naisen näkökulmasta. Dunant keskittyy erityisesti naisen ruumiillisten kokemusten kuvaukseen: Alessandran kasvu tytöstä naiseksi, hääyö, synnytys ja lopulta vanheneminen. Romantiikka on kirjassa vähän turhankin suuressa roolissa, ja perheen tarina saa paikoin saippuasarjamaisia piirteitä. Täysin käsittämätön loppuratkaisu pilasi mielestäni kirjan; tuntui kuin kirjailijalle olisi tullut kiire saada kirja valmiiksi, jolloin huolella pohjustettu ja kehitelty henkilökuvaus unohtui täysin.

Sarah Dunant: Venuksen syntymä. Gummerus. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: The Birth of Venus
Suomentaja: Riikka Toivanen

Gummerus: Venuksen syntymä
SarahDunant.com [en]

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Jeanette Winterson: Majakanvartija

Minä muistutan aivan koiraani. Minulla on pysty nenä ja kihara tukka. Etujalkani, eli käteni, ovat lyhyemmät kuin takajalkani, eli jalkani, mikä saa aikaan symmetrian koirani kanssa, joka on samanlainen, mutta toisin päin.
Sen nimi on DogJim.

Hopea asuu äitinsä kanssa Saltsin rannikkokylässä, talossa, joka on rakennettu niin jyrkkään rantatörmään, että tuolit on naulattu kiinni lattiaan, herneiden syöminen päättyy katastrofiin ja koulumatka alkaa turvavaljaiden solkien tarkastuksella. Huolimatta varotoimista Hopean äiti putoaa jyrkänteeltä ja kuolee. Orpo Hopea sijoitetaan sokean majakanvartijan Pew'n luo asumaan. Pew kertoo Hopealle tarinoita ja opettaa, että kaikilla tarinoilla on alku, mutta millään tarinalla ei ole loppua.

Pew'n elämänmakuisten tarinoiden joukossa on muun muassa kertomus Babel Dark -nimisestä papista, joka elää kaksoiselämää 1800-luvulla. Babel Dark on kuin Jekyll ja Hyde: paha ja petollinen, mutta toisaalta hyveellinen ja uskonnollinen perheenisä.

Majakanvartija poikkeaa täysin Jeanette Wintersonin muista romaaneista aiheeltaan, mutta runollinen tyyli ja postmoderni kerrontatapa ovat tuttuja muualtakin. Yllättäen huumoriakaan ei ainakaan kirjan alkupuolelta puutu, mutta The Stone Gods -romaania tämä ei kuitenkaan päihitä. Hassu ja omituinen pikku kirja, värikäs kuin kansikuvansa. :)

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Bazar Kustannus. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: Lighthousekeeping
Suomentaja: Mervi Sainio

HS Kirjat: "Ihmisen läpi, huumorilla"
Bazar Kustannus: Majakanvartija
Bazar Kustannus: Jeanette Winterson
Wikipedia: Jeanette Winterson

lauantai 12. joulukuuta 2009

Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas

Käytävä on täynnä samanlaisia ovia, osaa en saa auki, mutta ne jotka saan, paljastavat vain samanlaisia vaitonaisia huoneita, erikokoisia ja hieman erimuotoisia. Käytävällä seinien pinnat aaltoilevat edelleen, muuttuvat lautaisista kylkiluista kivien kuhmuisiksi panssareiksi ja sileäksi rapatuksi ihoksi.

Tiina Raevaaran esikoisromaania on kehuttu useissakin arvosteluissa, ja niiden innoittamana päätin lukaista kirjan. Täytyy myöntää, että välillä en oikein jaksanut innostua tekotaiteelliselta vaikuttavasta, kiemurtelevan symbolisesta tyylistä ja scifimäisestä juonesta, mutta jotenkin kirja piti silti otteessaan loppuun asti ja ahmaisin sen parissa illassa.

Päähenkilö ja tarinan kertoja, nuori tyttö, harhailee pimenevässä metsässä. Mystinen vanha mies, "portinvartija", tapaa tytön ja vie hänet suurelle talolle metsän keskelle. Talossa asuvat tytön isä ja toistakymmentä isoveljeä, joita tyttö ei muista koskaan ennen tavanneensa. Veljet hoitavat maatilaa ja taloa mukisematta kuin robotit ja tottelevat isäänsä, jota he kaikki pelkäävät. Äitiä ei löydy, vaikka hänkin on kuulemma jossain talossa. Sokkeloinen talo on täynnä käytäviä, pieniä, pimeitä huoneita ja lukittuja ovia. Isä pitää kaikkia avaimia hallussaan.

Romaanin dystooppinen juoni avautuu vähitellen. Perhe on paennut suurta, mustaa pilveä, jonkinlaisen ydinräjähdyksen seurausta, joka on tuhonnut kokonaisia kaupunkeja. Painajaismainen talo ei kuitenkaan tunnu turvapaikalta. Pimeät käytävät, lukitut ovet ja salainen, eläväntuntuinen "ydin" tuntuvat jonkinlaisilta ihmismielen symboleilta. Freudilaisuuden häivähdys käy ilmi myös tytön, veljien ja isän oudoista seksuaalisista valtasuhteista ja äidin poissaolosta. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, erilainen romaani.

Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas. Teos. 2008.

Teos: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Teos: Tiina Raevaara
Kiiltomato: "Kotona pimeän taivaan alla"
HS kirjat: "Merkillinen metsä, jossain"
Kirjavinkit.fi: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Wikipedia: Eräänä päivänä tyhjä taivas

tiistai 8. joulukuuta 2009

W. G. Sebald: Vieraalla maalla

Kaksikymmentäkaksivuotiaaksi saakka en ollut käynyt kauempana kuin viiden tai kuuden tunnin junamatkan päässä kotoa, ja kun eri syistä päätin syksyllä 1966 muuttaa asumaan Englantiin, ei minulla näin ollen ollut kovin kaksista käsitystä siitä, miltä siellä näytti ja miten minä aivan oman onneni nojassa pärjäisin vieraalla maalla. Ehkä juuri kokemattomuuteni ansiosta kestin kaksituntisen yölennon Zürichistä Klotenin kentältä Manchesteriin suuremmin huolestumatta.

Itselleni täysin tuntematon kirjailija W. G. Sebald sattui silmiini alun perin tästä Kiiltomadon Austerlitz-romaanin arvostelusta. Austerlitz ei arvostelun innoittamissa etsinnöissä käsiini osunut, mutta Sebaldin varhaisempaa tuotantoa oleva Vieraalla maalla ei myöskään jättänyt kylmäksi.

Romaani koostuu neljästä omaelämäkerralliseen tyyliin kirjoitetusta kertomuksesta, joissa kertoja toimii jonkinlaisena historiantutkijan ja salapoliisin välimuotona etsiessään tietoja neljästä eri henkilöstä Euroopassa ja Amerikassa.

Kollaasimaista kerrontaa rytmittävät mustavalkoiset valokuvat, postikortit, piirrokset, sanomalehtiartikkelit ja päiväkirjojen aukeamat - ja onpa joukossa käyntikortti ja junalippukin! Näistä muistojen palasista romaanin kertoja kokoaa elämänmakuisia tarinoita, joita yhdistävät usein juutalaisuus ja siirtolaisuus. Päähenkilöitä vaivaa eräänlainen perieurooppalainen juurettomuus; oma identiteetti on päässyt katoamaan. Englannin-, saksan-, ranskan- ja italiankieliset dialoginpätkät ja nimet esiintyvät romaanissa tiuhaan. Kertomukset vievät mukanaan, vaikka jälkeenpäin romaanin tai kertomusten juonta on lähes mahdoton kuvailla.

Tässäpä hyvä joululahjakirja kaikille Euroopassa matkustaneille, historiasta kiinnostuneille ja vieraita kieliä pelkäämättömille ihmisille!

Vieraalla maalla on matkustettu myös Meten ja Tammen Keltaista kirjastoa läpi lukevan Litteran blogeissa.

W. G. Sebald: Vieraalla maalla. Tammi. 2004.
Saksankielinen alkuteos: Die Ausgewanderen. Vier lange Erzählungen
Suomentaja: Oili Suominen

Kiiltomato: "Askelia vierailla kaduilla"
HS Kirjat: "Elämän tarkoituksen raunioilla"
Wikipedia: W. G. Sebald

maanantai 7. joulukuuta 2009

Michael Cunningham: A Home at the End of the World

We spent every day together. It was the kind of reckless overnight friendship particular to those who are young, lonely, and ambitious. Gradually, item by item, Bobby brought over his records, his posters, his clothes. We spent just enough time at his house for me to know what he was escaping from: a stale sour smell of soiled laundry and old food, a father who crept with drunken caution from room to room. Bobby slept in a sleeping bag on my floor.

I read this novel after watching the film by the same name for which Michael Cunningham also wrote the screenplay (starring e.g. Colin Farrell and Robin Wright Penn).

Bobby and Jonathan grow up in the 1960s and 70s experimenting with drugs and listening to the Grateful Dead, Laura Nyro and Van Morrison in Cleveland. Their friendship ends when Jonathan moves to New York to study and befriends Clare, an eccentric jewellery-maker. They embark on an artistic, bohemian lifestyle while orphaned Bobby remains drifting in blissful aimlessness in Cleveland with Jonathan's mother, Alice, and his father, Ned.

When Bobby finally decides to move to New York to live with Jonathan and Clare, a strange love triangle ensues. Bobby and Clare become lovers while Jonathan, who is gay, seeks for intimacy elsewhere. When Clare becomes pregnant, the three decide to start a family consisting of two fathers and one mother, where the ties of friendship and love are not dictated by convention.

The novel paints brilliantly realistic pictures especially of the three protagonists as well as Alice, Jonathan's mother, who represents an older generation. Each character narrates parts of the story at a time.

The main trio in the novel questions the traditional notion of family and explores the ambiguous quality of love and sexuality. One of the best novels I've read this year!

Michael Cunningham: A Home at the End of the World. Farrar, Straus & Giroux. 1990.

MichaelCunningham.com
MichaelCunningham.com: A Home at the End of the World
Wikipedia: A Home at the End of the World

torstai 3. joulukuuta 2009

Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe

The Whistle Stop Cafe opened up last week, right next door to me at the post office, and owners Idgie Threadgoode and Ruth Jamison said business has been good ever since. Idgie says that for people who know her not to worry about getting poisoned, she is not cooking. All the cooking is being done by two colored women, Sipsey and Onzell, and the barbecue is being cooked by Big George, who is Onzell's husband.

Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
was previously familiar to me from the movie adaptation of the book - a feel-good movie if there ever was one. The book was similar, focusing on the small, seemingly insignificant daily events in the town of Whistle Stop, Alabama.

The intricacies of the town with its all-American housewives and small-town mentality are lovingly and nostalgically described. Food and cooking is one of the main themes of the novel (complete with a list of recipies at the end of the book). Yet the town has its own problems with the poverty and social inequality of the black population and the Ku Klux Klan gaining power in the 1920s.

The novel begins in 1985 when a depressed housewife, Evelyn, visits a nursing home and becomes acquainted with Ninny Threadgoode, one of its unconventional residents who begins to reminisce her childhood and life at Whistle Stop in the first half of the century. In a way, the main characters of the novel are actually two women in Whistle Stop, Idgie and Ruth, whose story is told by Ninny.

One of the reasons why the novel can be considered an LGBT novel is the relationship between Idgie and Ruth and their gender roles. Idgie is a tomboy who rescues Ruth from her violent husband and establishes a popular café and, ultimately, also forms a family with Ruth and her son. However, their sexual orientation is never discussed, and the entire town accepts them unconditionally. Idgie's and Ruth's relationship was portrayed as slightly more conventional in the movie, a fact that was also criticized by some viewers.

The novel is in many ways a feminist novel, as its women are liberated and empowered mainly by each other. Men play a relatively small role. Even Evelyn gains strength from Ninny's stories of Idgie and Ruth. However, in the larger scheme of things, the events of 20th century American society, including The Great Depression and World War II, inevitably also penetrate the individual lives of people in Whistle Stop.

Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe. Vintage. 1987.

Wikipedia: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
Wikipedia: Fannie Flagg