tiistai 29. kesäkuuta 2010

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Piiloudun taas hattuni alle mutta vain hetkeksi, sillä minun tulee ikävä hengittämistä. Ja puhumista. Ja ikkunoita. Minun tulee ikävä kakkua. Ja kaloja. Pidän kaloista, siitä miten niiden pienet suut käyvät: auki, kiinni, auki.
Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa.


Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä.

Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpoika Adamin avustuksella Tessa lähtee toteuttamaan viimeisiä haaveitaan ylisuojelevan isänsä kauhuksi.

Toivelista sisältää sekä ihmiselämän pieniä arkipäiväisyyksiä että suuria unelmia, kuten neitsyyden menettämisen, huumeiden käytön, lain rikkomisen, kuuluisaksi tulemisen, autolla ensi kertaa ajamisen, maailmanympärimatkan, rakastumisen... Pian Tessalla on kuitenkin aikaa vain viikkoja, sitten vain päiviä. Lista elää ja muovautuu hänen viimeisten vaiheidensa mukana.

Rakastuin romaanin yksityiskohtiin ja suurten tunteiden kuvaukseen pienten arkisten asioiden kautta Tessan perheessä. Tessa on päähenkilönä kuin kuka tahansa murrosikäinen teini, ja nuoremmat lukijat varmaan samastuvat häneen vahvemminkin. Hänen sairautensa tietenkin rajoittaa ja estää häntä, vaikka pohjimmiltaan Tessa on itsetietoinen ja vaativa, jopa ärsyttäväksi asti. Kuolemaakaan ei kaunistella, se on Tessalle vain suuri tuntematon, väistämätön paha. Mielenkiintoinen romaani, suosittelen!

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Before I Die
Suomentaja: Katariina Kaila

Kirjavinkit: Ennen kuin kuolen
Sivupiiri: Ennen kuin kuolen
Kouvolan Sanomat: "Ei vielä. Ei vielä."

Yoko Ogawa: The Diving Pool

Jun is walking out on the ten-meter board. He's wearing the rust-colored swimsuit I saw yesterday on the drying rack outside the window of his room. When he reaches the end of the board, he turns slowly; then, facing away from the water, he aligns his heels. Every muscle in his body is tensed, as if he were holding his breath.

My previous experiences with Japanese short stories and novellas have mainly come from Haruki Murakami's fiction. Yoko Ogawa, another contemporary Japanese author, is a new acquaintance for me.

The Diving Pool is a collection of three novellas, all set in Japan. In the title novella, a young girl, Aya, falls in love with her foster brother Jun as she spends her lonely afternoons watching him practice diving at a local pool. Her suppressed feelings force a darker side of her personality to the surface. In "Pregnancy Diary", a woman writes a diary about her sister's pregnancy and the strange effects that her sister's demands and cravings for food have on her. The last novella, "Dormitory", is the most puzzling one. A woman visits her old college dormitory in Tokyo as she tries to help her cousin find a room. The crippled caretaker of the deserted dormitory is a strange, sinister figure, and the woman's cousin disappears mysteriously...

The three novellas are all about the dark, cruel and inappropriate feelings that people try to repress, but that can emerge in unexpected ways. I think the last novella draws the overall theme together, as it evokes dark feelings of suspicion and fear in the reader instead of one of the characters. Ogawa's stories are disturbing, haunting and wonderfully creepy.

Yoko Ogawa: The Diving Pool. Vintage. 2009. 164 pages.
"The Diving Pool" originally published in Japanese as Samenai Koucha
"Dormitory" and "The Pregnancy Diary" originally published in Japanese as Ninshin Karenda
Translated by Stephen Snyder

Guardian: "Dark Side of the Dormitory"
Macmillan: The Diving Pool
Vintage Books: The Diving Pool
Vintage Books: Yoko Ogawa
Wikipedia: Yoko Ogawa

torstai 24. kesäkuuta 2010

Diane Setterfield: The Thirteenth Tale

Twins, always together, always two. If it was normal in their world to be two, what would other people, who came not in twos but ones, seem like to them? We must seem like halves, the Missus mused. And she remembered a word, a strange word it had seemed at the time, that meant people who had lost parts of themselves. Amputees. That's what we are to them. Amputees.

Diane Setterfield's first novel became a phenomenon and international bestseller. It clearly speaks to a distinct readership: us avid readers and bookworms. :)

The protagonist, Margaret, describes her love of books and the hours she spends reading with a passion that is both familiar and instantly endearing. Plus she has a book lover's dream job: working in her father's bookstore, selling and organising all kinds of books from modern novels to extremely rare and ancient manuscripts. In addition, Margaret is a part-time writer and biographer. This brings her in contact with Vida Winter, a highly popular but extremely secretive novelist. Vida has a request: would Margaret come to her home to write her biography? To reveal the 'true' story behind the mysterious writer, whose real name even is a secret.

As Margaret starts to write Vida's life story, she gets sucked into a world of twins, abandoned children, mistaken identities and strange inhabitants in the Gothic setting of the old Angelfield house. Her own investigations bring her across random characters that are somehow connected with the rest of the story, but nobody quite knows how. At the centre of it all stand the twins and the mysteries and bonds that make twinhood so fascinating and uncanny. And of course the stories: the mythologies and fantasies we all make up for ourselves in order to make sense of our lives, our past and our dreams.

This is one of those books that will hook you and make you sad to see it end. The explanations to the mystery of the twins at the end of the novel are, in my opinion, somewhat unbelievable, but anything more realistic might have made the ending too predictable. Definitely recommended summer reading!

The author's story itself is a sort of rags-to-riches tale, echoing that of J. K. Rowling. A French tutor in Harrogate, England, Setterfield apparently always planned to write a novel, but her scribbled ideas never left the back of her drawer. After some time, she took a creative writing class and finally began to write more frequently. Writing The Thirteenth Tale was a five-year project, but it certainly paid off.

Diane Setterfield: The Thirteenth Tale. Orion Books. 2007. 454 pages.

BookBrowse: The Thirteenth Tale
London Evening Standard: "British author becomes overnight millionaire as book hits top of US charts"
Wikipedia: The Thirteenth Tale
Wikipedia: Diane Setterfield

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Unni Drougge: Hella H:n tunnustukset

Tästä hetkestä alkaen vietän lopun elämäni Jojon kanssa! Teen hänet riippuvaiseksi Hella Hellistä. Hellasta tulee hänen turvallinen ankkurinsa, joka ei koskaan hylkää häntä. Hell muodostaa aluksen seikkailuja pursuavat kansirakenteet, jotka pitävät kyllästyneisyyden kurissa.

Kuten Jukka Petäjä Hesarin arvostelussa kirjoittaa, Unni Drouggen Hella H:n tunnustukset paljastaa heti alussa esikuvakseen Vladimir Nabokovin Lolitan. Venäläisklassikon sukupuoliroolit ovat kuitenkin vaihtuneet toisinpäin ruotsalaiskirjailijan romaanissa: keski-ikäisen miehen, Humbert Humbertin, on korvannut keski-ikäinen nainen, jonka nimessä on kuitenkin samanlaista toistoa: Hella Hell. Päähenkilön himon ja rakkauden kohde ei olekaan 12-vuotias tyttö vaan 13-vuotias poika.

Romaanissa Hella H. kirjoittaa mitään sensuroimatta omista intohimoistaan ja yrityksistään vietellä teinipoika Jokke eli "Jojo". Hän yrittää puolustella tekojaan sillä, että hänen kohteensa on "varhain kehittynyt" - mieleltään kuin aikuinen, vaikkakin vielä pojan ruumiissa.

Järjettömässä omistushalussaan Hella päättää omia Jojon itselleen sen jälkeen, kun pojan kaksi äitiä osoittautuvat vähintäänkin vastuuttomiksi huoltajiksi. Hän puoliksi kidnappaa, puoliksi lahjoo oman toy boynsa automatkalle ympäri Eurooppaa. Sex, drugs & rock 'n' roll -henkinen reissu paljastaa Hellan sairaat manipulaatiotaidot ja rajattoman itsekkyyden, kun hän viis veisaa esimerkiksi siitä, että roadtripin aikana Hellan oma, vasta 12-vuotias tytär soittelee äitinsä perään ja syyttää tätä heitteillejätöstä.

Hella H:n tunnustuksia lukiessa tuli jotenkin inhottava ja epämukava olo. Lukija vedetään tahtomattaan mukaan Hellan manipulaatiovyyhteihin ja sairaaseen ajatusmaailmaan. Lukijasta tulee tahaton rikoskumppani ja tirkistelijä päähenkilön luotsaamassa tarinassa. Hella ja Jojo kulkevat hengästyttävällä vauhdilla biletyspaikasta toiseen, teiniryyppäjäisistä Espanjan Magallufissa aina Tanskan rannikolle saakka, missä romaani päättyy erittäin ennalta-arvattavasti.

Romaanista jäi huono maku suuhun - liikaa seksuaalisuudella ja ihmisen ahneudella mässäilyä. Hieman kärjistäen tuntuu kuin olisi lukenut sata huonoa harlekiiniromaania peräkkäin, vaikkei tämä romaani kyseiseen kastiin kuulukaan. Kohuromaanin teema kuitenkin rohkea ja ennakkoluuloton, ja näkökulma uusi, siitä pisteet.

Unni Drougge: Hella H:n tunnustukset. Like. 2002.
Ruotsinkielinen alkuteos: Hella Hells bekännelser
Suomentaja: Outi Menna

Like: Hella H:n tunnustukset
Bazar: Unni Drougge
HS Kirjat: "Kuinka Lolitasta tuli Jojo"

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Colm Tóibín: The Blackwater Lightship

When Declan went to bed, the three women sat in the kitchen eating sandwiches. There was an uneasy peace between them; they chose topics with care and then moved cautiously, alert to the friction which even a stray word could cause.

I've read many good things about this novel, including the fact that it was shortlisted for the Booker Prize in 1999. For some reason I was also fascinated by the name The Blackwater Lightship, it just sounded so strange and poetic. I didn't actually realize what the name referred to until about halfway through the novel: Blackwater is a town in Ireland and, in the novel, it has a lightship - a vessel with a light to guide ships, similar to a lighthouse. And, of course, an important symbol in the novel.

The novel is set in Ireland in the early 1990s. Helen O'Doherty bids farewell to her husband and two children as they go on a trip to visit relatives. She is planning to follow them a few days later, but her plans change abruptly when a stranger comes to her house with the news that her brother, Declan, is in hospital, dying of AIDS, and it is her task to tell her mother and grandmother the news. The problem is that Helen has not been in good terms with her mother for years: she did not invite her mother to her wedding and her two sons have never met their grandmother or great-grandmother.

Declan's illness forces the three generations of women to come together in their grandmother's decaying old house on the seaside in Cush. As they take care of him, their complex, unresolved disagreements also come to the surface.

The overall story is incredibly lyrical and emotional. The characters are not predictable or shallow, but fascinatingly complex and realistic. Helen's mother, Lily, is a successful business woman who feels guilty about not being a good-enough mother, while Helen fears that she is repeating her mother's mistakes with her own children. Declan's illness and his gay friends bring another perspective to the otherwise somewhat introvert family. Colm Tóibín has written a beautiful, sad book.

Colm Tóibín: The Blackwater Lightship. Picador. 1999.

ColmTóibín.com
Ask about Ireland: The Blackwater Lightship
Wikipedia: The Blackwater Lightship
Wikipedia: Colm Tóibín

torstai 10. kesäkuuta 2010

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited

My theme is memory, that winged host that soared about me one grey morning of war-time.
These memories, which are my life - for we possess nothing certainly except the past - were always with me.


The name Evelyn Waugh and especially his probably best-known novel Brideshead Revisited pop up now and again on websites and blogs about reading and literature. So I decided to find out what all the fuss is about and read the classic.

I have to admit that I didn't enjoy the book very much. The novel was packed full of fancy metaphors and verbiage, suffocating manners and politeness. The entire plot seemed to vanish somewhere between the old-fashioned Englishness and the grand aristocratic mansion of Brideshead.

The novel tells the story of the Marchmain family as seen through the eyes of Charles Ryder, a painter. Lord Marchmain is an unconventional man living with his mistress in Europe. Lady Marchmain controls and manipulates her four children ruthlessly. The eldest, Brideshead, and the youngest, Cordelia, are more interested in following their mother's footsteps. The other two, Julia and Sebastian, are more rebellious, and Charles Ryder is strangely attracted to these two siblings, one after the other. The novel is set in the time between the two World Wars, a time of uncertainty and great changes in Europe.

The recent film version of the novel, directed by Julian Jarrold, is very different from the book. Despite excellent actors like Emma Thompson and Michael Gambon, even the film was somewhat disappointing.

Evelyn Waugh: Brideshead Revisited: The Sacred and Profane Memories of Captain Charles Ryder. Penguin Books. 1982.

Wikipedia: Brideshead Revisited
Wikipedia: Evelyn Waugh

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kesäkirjat 2010

Netissä ja blogeissa on viime viikkoina pyörinyt erilaisia kesäkirjalistoja (mikä näiden kirjalistojen tekemisessä oikein viehättää?!). ;) Ajattelin laittaa itsekin kesällä luettavia kirjoja jonkinlaiseen järjestykseen. Käytännössähän tällaiset listat eivät ainakaan minulla pidä kovin hyvin, koska olen melko impulsiivinen lukija ja nappaan yleensä vain kirjaston/omasta hyllystäni jonkin romaanin sen kummempaa suunnittelematta. :) Mutta katsotaan sitten syksymmällä, olenko saanut näistä yhtään luettua.

Eli kaksosia, Intiaa (kaksi ikuisesti kiinnostavaa teemaa), kesken jääneitä ja sekalaisia:

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
En ole tainnut lukea tästä yhtään huonoa arviota, mutta jotenkin olen itse vielä onnistunut välttämään koko romaanin. Tähän on tultava muutos! :) /EDIT: luettu!

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus / The Thirteenth Tale
Jotain vähän kevyempää (ymmärtääkseni..), mutta takakansi sai kiinnostuksen heräämään. Odottelee jo omassa hyllyssä englanniksi. /EDIT: luettu!

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri / The White Tiger
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tämäkin täytyy lukea alkukielellä englanniksi. / EDIT: luettu!

Rohinton Mistry: A Fine Balance
Tätä en ole vielä löytänyt mistään kotikaupungin kirjastosta tai kirjakaupasta, täytyy varmaan turvautua nettikauppoihin. Verrattu mm. Arundhati Royn Joutavuuksien jumalaan.

Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
Järkyttävän paksu opus, mutta kuuluisi varmaan jo yleissivistykseen. Rushdien Keskiyön lapsista pidin, joten luulisi että tämäkin uppoaa.

Manil Suri: Vishnun unet
Takakansi koukutti, mutta alkua pidemmälle en ole vielä päässyt.

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka
Johan on kumma, etten saa tätä ikinä luettua loppuun! Aloitin tämän yli tuhatsivuisen järkäleen kesällä 2007 ja luin sitä silloin yli puolenvälin. Nyt se on istunut hyllyssä kolme (!) vuotta. Eihän se huono kirja ole, ei missään tapauksessa, mutta niin hemmetin pitkä! Jospa nyt yrittäisi uudestaan. :)

John Steinbeck: Eedenistä itään
Romaani oli ovelasti jaettu kahteen eri osaan ja kun en heti ensimmäisen osan luettuani saanut toista käsiini, niin sehän sitten jäi ja koko juttu unohtui. Voisi siis tämänkin lukea joskus loppuun...

Iris Murdoch
Joka kesä kaipaan annoksen Murdochia. Katsotaan mikä kirja sattuu käsiin...

Margaret Atwood
Atwoodia en ole lukenut yhtään, mutta ajattelin nyt kokeilla. Vaan mistä aloittaa..? Sokea surmaaja -romaania on ainakin kehuttu.... Onko lukijoissa Atwoodia lukeneita, jotka voisivat suositella jotain? /EDIT: Good Bones luettu!