keskiviikko 26. elokuuta 2015

Michael Wallner: Pariisin huhtikuu

Astuin kadulle eri miehenä. En ollut enää etuoikeutettu, en saanut turvaa miehittäjistä enkä miehitetyistä. En saanut näyttää papereitani, en puhua kieltäni, yksikin väärä äänne paljastaisi minut.

Huh, edellisestä päivityksestä on vierähtänyt lähes kolme viikkoa. Pariisin huhtikuu on luettu ja Pariisin elokuu koettu omakohtaisesti. :)

Michael Wallnerin romaani sijoittuu vuoteen 1943 Saksan miehittämään Pariisiin. Normandian maihinnousuun on vielä yli vuosi aikaa, ja saksalaissotilaat ovat osa Ranskan pääkaupungin katukuvaa.

Päähenkilö, nuori saksalaiskorpraali Roth edustaa kaikkia niitä sotilaita, jotka eivät voi käsittää sodan tarkoitusta. Niitä, joita kansallisaate ja propaganda eivät tunnu koskettavan. Niitä, jotka ovat poliittisten päättäjien, kansallisuutensa ja asepukujensa vankeja:

Roth, Wehrmachtin sotilas, Pariisi, kesä 1943. Ihmisellä on kansallisuus, ajattelin kotimatkalla. Hän on sen vanki. Harmaa univormu, väkäsin koristettu risti, lippu. Niin kauan kuin sotaa kestäisi, tämä olisi minun todellisuuteni.

Roth joutuu tulkin työnsä vuoksi osallistumaan ranskalaiskapinallisten kuulusteluihin, joissa syytettyjä kidutetaan julmasti. Saksalaissotilaan rooli tuntuu Rothista yhä vieraammalta ja vastenmielisemmältä. Hän keksiikin uskaliaan keinon paeta velvollisuuksiaan: hän pukeutuu silloin tällöin salaa siviilivaatteisiin ja esiintyy nuorena ranskalaismiehenä, Antoinena.

Eräänä iltana Antoine näkee kivellä istuvan nuoren naisen, Chantalin, joka lukee kirjaa. Nainen kiehtoo itsekin kirjallisuutta harrastavaa miestä, mutta hän ei tuolloin vielä tiedä tämän kuuluvan Ranskan vastarintaliikkeeseen.

Kun Chantalin perhe joutuu epäilyksen alle, Rothin on tehtävä päätös: olla kuuliainen maalleen ja esimiehilleen vai syyllistyä maanpetokseen varoittamalla ja auttamalla rakastamaansa naista. Wallner kuvaa hienosti tätä henkistä kamppailua, kahden roolin välillä tasapainoilemista, kahden vihollisrintaman välillä luovimista. Aiheelle sopivasti Roth tasapainoilee tulkin työssään myös kahden kielen välillä.


Wallnerin romaani on sujuvasti kirjoitettu, nopeasti etenevä, kikkailematon ja vahva kertomus. Samoihin aikoihin ja samoille seuduille sijoittuva Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on selkeästi viihteellisempi ja kiiltokuvamaisempi. Siinäkin on hieman vastahakoisesti rooliinsa suhtautuva saksalaissotilas, joka kohtaa ranskalaistytön miehitetyssä maassa. Wallner on kuitenkin selvästi Doerria kriittisempi ja raadollisempi. Yllätyin hieman esimerkiksi siitä, kuinka graafisen tarkasti, mutta mässäilemättä, Wallner kuvailee kidutusta kuulustelutilanteessa.

Kirjoitin kesäkuussa, että Doerrin romaani on yksi hienoimmista toiseen maailmansotaan sijoittuvista romaaneista, jonka olen lukenut, mutta täytyy sanoa, että Pariisin huhtikuu ei jää kauas taakse. Sen inhimillinen ote, vähäeleinen tyyli ja kaihoisa tunnelma jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on tehnyt vaikutuksen myös Saraan.

Michael Wallner: Pariisin huhtikuu. Otava. 2007. 260 sivua.
Saksankielinen alkuteos: April in Paris
Suomentaja: Marja Kyrö

Valomerkki.fi: "Rakkaus jää ajan vangiksi"

torstai 6. elokuuta 2015

Andrea Levy: Pitkä laulu

Lukijani, minun on nyt kuiskattava sinulle totuus. Tulehan lähemmäksi ja paina korvasi vasten tätä sivua. Vielä hiukan lähemmäksi. Aion nimittäin kertoa sinulle rehellisesti erään asian koskien edellä olevaa lukua, jonka olet juuri lukenut. Kuuntele nyt tarkkaan, lukijani, niin saat kuulla tärkeän tosiseikan. Jamaikan valkoisilla miehillä ei toden totta ollut tapana käyttäytyä tuolla tavalla.

Toisinaan vannon lukevani jonkin kirjan toisenkin kerran, mutta harvoin oikeasti teen niin. Andrea Levyn Pitkä laulu on siinä mielessä poikkeus, että se on ensimmäinen kirja, jonka tuon blogiini jo toista kertaa - tällä kertaa suomeksi. Luin The Long Songin lähes viisi vuotta sitten ja muistan, että rakastin sitä. Ihastuin sen suorasukaiseen kertojaan, tonimorrisonmaiseen kieleen ja moniulotteisiin henkilöhahmoihin. Kirjoitin tuolloin arvioni lopuksi, että en voi uskoa, ettei yhtäkään Andrea Levyn teosta oltu suomennettu. Onneksi nyt on.

En kuitenkaan rynnännyt pää kolmantena jalkana ostamaan Pitkää laulua, kun se viime vuonna ilmestyi. Ja sittenkin, kun olin saanut kappaleen hyllyyni, kesti pitkään ennen kuin uskalsin avata sen kannet. Toinen lukukerta on joskus melkoinen pettymys. Kaiken lisäksi kirjan olematon medianäkyvyys, ei kovin houkutteleva kansi ja epäkiinnostava takakansiteksti söivät kiinnostustani.

Lopulta uskaltauduin tarkistamaan, tekisikö kirja minuun samanlaisen vaikutuksen kuin viisi vuotta sitten.

Ei mennyt kuin pari sivua ja kertoja oli lumonnut minut taas. Elämäntarinaansa kirjoittava vanha nainen puhuttelee lukijaa suoraan eikä turhaan kaunistele sanojaan:

Kuulehan lukijani, poikani väittää, ettei mitään kertomusta saa aloittaa näin epähienolla tavalla. Olen pahoillani, mutta tämän tarinan kertoja on nainen, jolla on suorasukainen puhetapa ja käytössään vain pieni määrä mustetta. Miksi jaarittelisin puista, kun kaikki tietävät niiden olevan tällä saarella vehreitä ja tuuheita, tai joka puolella rääkyvistä linnuista, miksi tuhlaisin hyviä sanoja vaikeroidakseni auringon ankarasta poltteesta - se ei olisi minusta järkevää eikä myöskään minun makuuni. Tunnustan tämän heti alkuun, niin voit itse päättää, saattaisiko tällainen tarina kiinnostaa sinua. Jos vastauksesi on ei, tiemme eroavat tässä, sillä jos sellainen on halusi, tarjolla on kyllä runsaasti kirjoja, joista puskee sanoja kuin muulin peräpäästä jätöksiä.


Tarina kertoo Julysta, joka syntyy jamaikalaisella plantaasilla 1800-luvulla. Hänen äitinsä on pelto-orja, ja July putkahtaa tämän hameen alta suoraan sokeriruokopellolle kesken työpäivän. Tämä on kuitenkin vain eräs versio Julyn syntymätarinasta; tarinoillahan on yhtä monta versiota kuin kertojaakin. ;)

Englantilainen Catherine Mortimer ihastuu Julyhin ja ottaa tytön eräänlaiseksi lemmikin ja palvelijattaren yhdistelmäksi. Julyn varttuessa plantaasinomistajan talossa orjat alkavat kapinoida isäntiään vastaan. Kapina tukahdutetaan väkivaltaisesti, mutta muutamaa vuotta myöhemmin valtameren takaa käsin Jamaikaa hallitseva Englannin kuningatar julistaa orjat vapaiksi.

Vapaus ei kuitenkaan tee orjista vähemmän halveksittuja. Kilpailu ihonvärin perusteella on kovaa, ja ihmisten luokittelu menee äärimmäisyyksiin:

Mulattinainen, joka lisääntyy valkoisen miehen kanssa, saa aikaa kvarteronin, ja kvarteroninainen synnyttää valkoiselle miehelle oktoronin, ja oktoroninainen tuottaa mustifinon, ja mustifino... voi, jos lapsella on mustifinomama ja valkoinen papa, hän herää jokaiseen uuteen päivään hymy huulillaan, onhan hän tervetullut tähän maailmaan, koska hänellä on onni olla valkoihoinen ihminen.

Vaikka romaanin Jamaika on vahvasti jakautunut maa, kirjailija itse ei sorru yksinkertaistuksiin tai stereotypioihin. Kaikki orjat eivät ole viattomia uhreja. Kaikki plantaasinomistajat eivät ole julmia ja väkivaltaisia. Kaikki mustat eivät ole sorrettuja. Kaikki valkoiset eivät ole isäntiä. Kuten aina, ihmiset eivät mahdu nätisti oman yhteiskuntansa lokeroihin. Ja vaikka orjuus on ahdistava aihe, kertojan sarkastinen huumori ja sanavalmis nokkeluus tekevät kirjasta nopealukuisen.

Pitkä laulu on vangitseva, viihdyttävä ja voimakas lukuromaani, joka koskettaa, tunkeutuu ihon alle ja jää mieleen. Suomentaja Kirsi Kinnunen on tehnyt valtavan työn: alkuperäinen teos sisältää pitkiä pätkiä Jamaikan kreolikieltä, patoisia, joka muistuttaa varsin omaperäistä englantia. Tässä esimerkki:

Alkukielinen:
This be Miss Kitty's pickney, Miss July. Me did pull her with me own hand 'pon this world. Miss Kitty's pickney - Miss Kitty's pickney has come home.

Ja suomennos:
Tää on Kitty-neidin laps, July-neiti. Mää kiskoin sen omin käsin tähän maailmaan. Kitty-neidin laps, voi, Kitty-neidin laps on tullut takasin kotiin.

En sulje kolmattakaan lukukertaa pois laskuista... ehkä joskus tulevaisuudessa. :) Bloggaajista ainakin Maria, Sanna, Ahmu ja Suketus ovat lukeneet kirjan.

Andrea Levy: Pitkä laulu. Into. 2014. 359 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Long Song
Suomentaja: Kirsi Kinnunen
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Into Kustannus: Pitkä laulu
Kirjavinkit.fi: Pitkä laulu

tiistai 4. elokuuta 2015

Syksyn 2015 uutuudet

Loppuvuonna on luvassa kustantamojen uutuuskatalogien perusteella runsas ja monipuolinen kattaus kirjoja. Tein itselleni tapani mukaisesti järkyttävän pitkän listan loppukesällä/syksyllä ilmestyvistä kirjoista, jotka haluan lukea. Osa näistä on jo ehtinyt ilmestyä, osa on vasta tuloillaan.

Atena

Kansi: Timo Mänttäri/Atena.fi
Paul Fischer: Rakastettu johtaja ylpeänä esittää (8/2015) - Viime vuosina on ilmestynyt useita Pohjois-Koreasta kertovia teoksia, sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Fischerin tietokirja kertoo eteläkorealaisen elokuvaohjaajan ja näyttelijän sieppauksesta Pohjois-Koreaan, propagandaelokuvien tekemisestä ja pakoyrityksistä.

Sari Pöyliö: Ihmisen veri (9/2015) - Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä oli äitimyytin rohkeasti kyseenalaistava, vinksahtanut novellikokoelma. Romaani Ihmisen veri kertoo eräästä lääkäristä, suomifilmeistä ja elokuvan tekemisestä. /LUETTU!

Ingrid von Oelhafen & Tim Tate: Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset (11/2015) - Historiallinen tietokirja käsittelee Lebensborn-ohjelmaa, jonka varjolla Saksan miehittämiltä alueilta Euroopassa siepattiin puolisen miljoonaa lasta "lääketieteellisiin tutkimuksiin" arjalaisuuden edistämisen nimissä.

Atrain Kustannus

Kerttu Vuolab: Valon airut (10/2015) - Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ollut pohjoissaamenkielinen romaani julkaistaan suomeksi.

Bazar

Kansi: Bazarforlag.fi
Sarah Lark: Valkoisen pilven maa (10/2015) - Nykyisin Espanjassa asuvan saksalaiskirjailijan romaani kertoo kahden naisen matkasta siirtomaa-ajan Uuteen-Seelantiin vaimoiksi lammasfarmeille. Teos on Uuteen-Seelantiin sijoittuvan perhesaagatrilogian ensimmäinen osa.

Gummerus

Kansi: Gummerus.fi
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (9/2015) - Rauman edellinen romaani, Katoamisten kirja, oli yksi parhaista kirjoista, jonka luin vuonna 2011. Tästä kirjasta saa melko sekavan kuvan kustantamon kuvauksen perusteella, mutta seksin ja matematiikan lisäksi romaani kertoo ilmeisesti ainakin öljytankkereista, kummituksista ja rytmihäiriöistä (?!). :) /LUETTU!

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (8/2015) - Tämä on tietenkin vuoden 2015 kirjatapaus. Romaani on salamyhkäisesti ja ehkä hieman epäilyttävästi arkistojen kätköistä löytynyt Kuin surmaisi satakielen -klassikon jatko- tai edeltävä osa, miten sen nyt ottaa. /LUETTU!

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo (9/2015) - 1910-luvun New Yorkiin sijoittuva romaani.

Like

Sofi Oksanen: Norma (9/2015) - Romaani, josta ei suostuta kertomaan mitään etukäteen. Ja kyllähän se silti myy. ;) /LUETTU!

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja meren (9/2015) - Kahden eri sukupolven vaiheista kertova sukutarina sijoittuu Palestiinaan.

Bea Uusma: Naparetki: minun rakkaustarinani (9/2015) - Vuonna 1897 kolmen ruotsalaismiehen retkikunta lähti pyrkimään vetypallolla kohti Pohjoisnapaa. Miehet katosivat, ja heidän ruumiinsa löydettiin eräältä saarelta vasta 33 vuotta myöhemmin. Mitä heille tapahtui? Bea Uusman August-palkinnon voittanut tietokirja esittää erään teorian. /LUETTU!

Minerva

Kansi: Minervakustannus.fi
Sanna Pelliccioni: Onni-poika tykkää pelata (8/2015) - Uudessa Onni-poika-kirjassa käsitellään tietokonepelejä ja pelaamista. /LUETTU!

Otava

Kansi: Otava.fi
Kaj Korkea-aho: Paha kirja (8/2015) - Luin viime vuonna otteen tästä romaanista Grantasta ja päätin silloin, että tämä on pakko lukea. Jo pelkkä katkelma oli "kutkuttavan jännittävä, mukaansatempaava ja karvat pystyyn nostattava".

Antti Holma: Kauheimmat runot (7/2015) - Holman teoksessa esitellään neljän fiktiivisen runoilijamestarin tuotoksia, jotka ovat kenties syystäkin painuneet unholaan. :)

Granta 5: Venäjä (toim. Aleksi Pöyry) (9/2015) - Venäjä on tämän vuoden Helsingin kirjamessujen teemamaa ja muutenkin ajankohtainen; niinpä myös Granta on valinnut sen 5. numeron teemakseen. Kirjassa on Venäjää käsitteleviä tekstejä mm. Sirpa Kähköseltä, Markus Nummelta ja Ljudmila Ulitskajalta.

Jan Andersson & Katja Kettu: Peräkammarin poika (8/2015) - Suomalaisten peräkammarien asukeista kertova sarjakuvaromaani.

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen joulu (9/2015) - Tuorein Tatu ja Patu -kirja kertoo kaksikon jouluvalmisteluista. Mukana myös Veera!

Sammakko

Marina Lewycka: Meklareita, hippejä, hamstereita (8/2015) - Traktorien lyhyt historia ukrainaksi ja Muu maa mansikka? olivat hauskoja, Meidät kaikki on tehty liimasta lähinnä turhauttavan tekonokkela. Saa nähdä, millainen Lewyckan neljäs romaani on.

Schildts & Söderströms

Kansi: sets.fi
Mikaela Strömberg: Sophie (9/2015) - Huoletonta nuoruutta Pariisin hienostopiireissä viettävä Sophie päätyy naimakaupan vuoksi perheenäidiksi Suomen maaseudulle. Mustaa huumoria sisältävä historiallinen romaani perustuu Sophie von Behsen elämään. /LUETTU!
 
Tammi

Kansi: Tammi.fi
Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme (8/2015) - Rosemaryn perheestä kertovaa kirjaa on kehuttu kovasti englanninkielisissä blogeissa ja kirjasivustoilla.

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa (9/2015) - Yksi suosikkimurakameistani suomennetaan! Kaksi tarinaa kietoutuu toisiinsa: "Maailmanloppu" on unenomainen, muurin ympäröimä kylä, jossa varjonsa menettänyt kertoja opettelee lukemaan unia yksisarvisten pääkalloista. "Ihmemaa" on scifimpi paikka, jossa eräänlainen ihmistietokone kamppailee tietovarkaita vastaan Tokion viemäriverkostoon piilotetussa laboratoriossa. Ja kyllä, nämä rinnakkaisjuonet liittyvät toisiinsa. /LUETTU!

Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja (6/2015) - Lasten kuvakirja kertoo Kuusta, joka on allerginen päivänvalolle ja kirjoittaa siksi päiväkirjan sijaan yökirjaa. /LUETTU!

Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi (8/2015) - Yhteispainos Lumikki-trilogialla maailmalle ponnahtaneen kirjailijan kahdesta varhaisteoksesta (arvioitu täällä ja täällä), jotka kertovat kahden lukiolaistytön suhteesta. Mukana on myös lukijoiden osoittamia kirjeitä päähenkilöille.

Teos


Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (10/2015) - Teemestarin kirja niittää mainetta maailmalla. Luin pätkän tulevasta romaanista Grantasta ja olin aivan myyty.

Laura Lindstedt: Oneiron (8/2015) - Genrerajoja rikkova romaani kertoo seitsemästä naisesta, jotka huomaavat joutuneensa kuolemansa jälkeen tyhjään välitilaan.

Katja Raunio: Käy kaikki toteen (9/2015) - Esikoiskirjassa kertoja itse kamppailee pitääkseen kertomuksensa ja henkilöhahmonsa aisoissa. Kuulostaa kiehtovalta alkuasetelmalta.

WSOY

Wayne G. Hammond & Christina Scull: Taru Sormusten herrasta Tolkienin silmin (10/2015) - J. R. R. Tolkienin klassikkotrilogian julkaisusta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Kirjailijan itsensä tekemät maalaukset, piirrokset ja kartat on nyt ensimmäistä kertaa koottu yhteen niteeseen.

Heinäkuun luetut


Heinäkuussa luin minun mittapuullani paljon: yhteensä 10 kirjaa. Mukaan mahtui sekalaista sakkia ja pitkästä aikaa myös useampi englanninkielinen teos.

Vierailin kirjojen sivuilla kahdessakin erilaisessa kirjastossa: pääsin vauhdikkaalle seikkailulle David Whitehousen kirjastoautossa ja hämmennyin Haruki Murakamin sanalla sanoen oudossa kirjastossa.

Luin myös - aivan sattumalta - kaksi hyvin samanoloista kirjaa lähes peräkkäin. Emma Donoghuen The Sealed Letter sijoittuu Lontoon yläluokkien pariin ja kertoo naisten välisestä ystävyydestä/rakkaudesta, vannoutuneesta vanhastapiiasta, kolmiodraamasta ja sensaatiomaisesta oikeudenkäynnistä. Kummastelin hieman, kun huomasin lukevani toista romaania täsmälleen samoista aiheista: kyseessä oli tietenkin Sarah Watersin Parempaa väkeä. Donoghuen kirja vain sijoittuu 1860-luvulle ja Watersin 1920-luvulle, mutta muuten juonet uhkasivat jo mennä sekaisin päässä! :)

Agatha Christien klassikkodekkari koukutti, vaikka eräs käännösratkaisu jäi vaivaamaan ja siitä piti avautua arvostelussa. Stephen Hawkingin omaelämäkerta oli nimensä mukaisesti lyhyt, jopa häiritsevän lyhyt. David Walliamsin nuortenkirja oli ihana, ja Merete Mazzarellan taidokkaaseen tekstiin tuntui mahtavalta sukeltaa jälleen kerran.

Heinäkuun luetut:
David Whitehouse: Mobile Library
J. K. Rowling: The Tales of Beedle the Bard
Emma Donoghue: The Sealed Letter
Merete Mazzarella: Hyvä kosketus
Haruki Murakami: The Strange Library
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
Sarah Waters: Parempaa väkeä
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu 
David Walliams: Poika ja mekko 

Kirjoitan lisää arvosteluja näistä, kunhan ehdin. :)

Olen juuri lukemassa sotahistorioitsija Antony Beevorin tiiliskiveä Normandia 1944 ja täytyy sanoa, että kun tietokirjan kirjoittaja todella tuntee aiheensa läpikotaisin ja osaa kirjoittaa vetävää ja selkeää tekstiä, niin tällainen sotaa ja politiikkaa vieroksuva humanistikin saa Normandian maihinnousun syistä ja seurauksista jonkinlaisen kokonaiskuvan. Kun Beevorin teos on nyt luettavana, Riikka Ala-Harjan Maihinnousu luettu ja lukulistalla on mm. Claude Gallayn Tyrskyt ja Michael Wallnerin Pariisin huhtikuu, ei liene vaikea arvata, mihin tämä bloggaaja on suuntaamassa reissuun viikon päästä. ;)