maanantai 26. toukokuuta 2014

Granta 123: Best of Young British Novelists 4

The first Finnish version of the Granta magazine, Ruoka ("Food"), was published in September 2013. The second edition, Outo ("Weird/Strange") came out in February 2014. The third edition will be published in autumn, just before the Frankfurt Book Fair where Finland is the Guest of Honour. This special edition will feature 20 of the "best" young Finnish novelists, chosen by a panel of judges. The texts published in the third Finnish Granta will also be translated into English for a separate English edition.

I decided to finally see what this Granta business is all about by reading an "original" British edition of the magazine, featuring 20 of the best young British novelists in 2013. Since Granta is officially a magazine, not a book, I tried to read it like a magazine: choosing and picking the texts that I was most interested in. At first, I was meant to read Kamila Shamsie's, Tahmima Anam's, Taiye Selasi's and Zadie Smith's texts, but in the end, I ended up reading 17 out of the 20 texts, just because they were all so good! :)

In addition to regular editions, Granta publishes an edition every 10 years (!) featuring 20 of the best novelists at the time. In the introduction, editor John Freeman explains the long and arduous process of choosing the final 20 novelists that are included in the magazine. Granta has a prestigious history: the magazine has famously "discovered" and published authors such as Ian McEwan, Salman Rushdie, Kazuo Ishiguro, Jeanette Winterson and David Mitchell already before they were hugely popular and famous writers. So, no pressure, panel of judges! Readers are just expecting you to tell them which 20 writers are the most promising, up-and-coming young authors that everybody should be keeping an eye on at the moment.

But surely Kamila Shamsie and Zadie Smith, for instance, are already big names in the literary world? Yes, the criteria for choosing the 20 best young British novelists are quite interesting: "young" means anybody under 40 years old, "British" means anybody who has a British passport, and "novelist" means anybody who has published or is about to publish at least one fictional work. A total of 150 authors applied, and the panel spent months and months reading, debating, discussing and narrowing down the list to the final 20, included in the magazine.

So what about the actual texts? They are all short stories or excerpts from new novels. I enjoyed the short stories more; reading bits and pieces from novels was like reading a "teaser" chapter: you are left unsatisfied, wanting to know more. Maybe that's the point of the magazine...

Kamila Shamsie's "Vipers", for example, is an excerpt from a forthcoming novel that I definitely want to read. "Vipers" is about two Pakistani men fighting in the British army during World War I. The men encounter prejudice and injustice when they come to the land that they have fought for. Tahmima Anam's "Anwar Gets Everything" was one of the most memorable texts in the entire magazine: it is set in Dubai, in a community of imported labourers who are building a luxurious skyscraper. "Slow Motion", an excerpt from Adam Thirlwell's novel in progress, was another interesting piece. A man wakes up in a hotel room next to a strange, unconscious girl. Where did she come from? What should he do? What if she's dead? Is it his fault? Should he get help or should he follow his urge and run away?

The only three texts in the magazine that I did not bother to read all the way through were Nadifa Mohamed's, David Szalay's and Sarah Hall's pieces.

It's difficult to sum up the group of texts in any way, because I don't think the 20 texts featured in the magazine have very much in common (except, of course, that they are written by "young", British novelists who are - apparently - the best!). ;) Many of the novels seem to deal with contemporary themes of immigration, cultural interaction, racism or exploitation. The characters are often outsiders in their own community or the place they live in. But other than this, there doesn't seem to be anything that binds the 20 texts together besides the physical covers of the magazine. :) But diversity is good, because is means more surprises and more stepping out of one's comfort zone as a reader.

Let's hope the top-20 novelists in the autumn edition of the Finnish Granta are just as impressive and diverse.

Granta 123: Best of Young British Novelists 4. Edited by John Freeman. Granta Publications. Spring 2013. 395 pages.

Granta.com: Granta 123

tiistai 13. toukokuuta 2014

William Shakespeare: Kaksi nuorta veronalaista

Jos hylkään oman Juliani, rikon valani;
jos rakastan ihanaa Silviaa, rikon valani;
jos petän ystäväni, rikon valani kahta kauheammin.
Ja juuri se voima, joka valat minusta kirvoitti,
on tämän kolmoispetoksen alku ja juuri.
Rakkaudesta valan vannoin ja rakkaudesta rikon sen.

Aivan aluksi paljastan tietämättömyyteni: tulkitsin ensin näytelmän otsikon olevan Kaksi nuorta "veron-alaista", siis verotettavaa henkilöä, ja ajattelin, että onpa kuivakka ja omituinen nimi. Vasta näytelmän esipuhetta lukiessani tajusin, että kyseessä on kaksi Veronan kaupungista kotoisin olevaa henkilöä! :)

Kaksi nuorta veronalaista on jossain b-luokan romanttisen komedian ja teiniromanssin väliltä. Näytelmän henkilöt ovat nuoria ja impulsiivisia. Rakkaudentunnustukset ovat intohimoisia, mutta niiden kohde saattaa vaihtua aivan yllättäen. Miehet rehentelevät ja kilpailevat keskenään yhdestä ja samasta naisesta. Samaan aikaan eräs toinen nainen on ihastunut renttuun ja haikailee ihastuksensa perään saamatta vastarakkautta. Kolmiodraamasta tulee neliödraama, ja valepuvut sekoittavat soppaa vielä enemmän. Meno on välillä kuin opiskelijabileissä.

Shakespeare itsekin oli ehkä alle 30-vuotias kirjoittaessaan näytelmää. Varhaisimmaksi mahdolliseksi kirjoittamisvuodeksi on arvioitu 1587, jolloin kirjailija olisi ollut 23-vuotias. Kuten Kai Savola esipuheessaan huomauttaa, Shakespeare oli ilmeisesti itsekin kokenut jonkinlaista rakkauden huumaa nuorena, koska hän anoi poikkeuslupaa saadakseen mennä naimisiin 18-vuotiaana itseään kahdeksan vuotta vanhemman Anne Hathawayn kanssa (Anne oli myös raskaana...). Joka tapauksessa Kahta nuorta veronalaista pidetään Shakespearen ensimmäisenä näytelmänä - epäkypsänä ja keskeneräisenä varhaiskauden tuotoksena.

Näytelmä on tosiaan jotenkin hiomaton, mutta sekava lopputulos ei ainakaan johdu yrittämisen tai intohimon puutteesta. Juoni syöksähtelee ja laukkaa eteenpäin kuin pillastunut hevonen. Kaksi nuorta miestä, Valentin ja Proteus, hyvästelevät toisensa Valentinin lähtiessä matkalle Milanoon. Pian Proteuksen isä päättää, että hänenkin poikansa pitäisi päästä näkemään "suurta maailmaa" Milanossa. Proteus jättää haikeat jäähyväiset rakkaalle Julialleen ja jättää Veronan. Hän on kuitenkin tuskin päässyt perille Milanoon, kun jo rakastuu päätä pahkaa Milanon herttuan tyttäreen, Silviaan, johon Valentin on jo ehtinyt iskeä silmänsä aiemmin. Proteus pettää ystävänsä paljastamalla herttualle Valentinin tunteista, minkä seurauksena herttua karkottaa Valentinin kaupungista. Joukko maantierosvoja sieppaa Valentinin, mutta mies saa juoniteltua itsensä joukkion johtajaksi.

Seuraavassa spoilereita myös näytelmän loppupuolelta:
Sillä välin rakastettuaan kaipaava Julia on päättänyt matkustaa Proteuksen perässä Milanoon. Hän pukeutuu palveluspojan valepukuun (ja käy häkellyttävän suorasanaisen keskustelun palvelijattarensa kanssa kalukukkaron rivoudesta). Vakoillessaan Proteusta hän saa tietenkin pian selville, että mies on unohtanut hänet ja yrittää vietellä Silviaa. Tämä ei kuitenkaan Juliaa hetkauta vaan hän vannoo yhä rakastavansa miestä.

Silvia sen sijaan haikailee karkotetun Valentinin perään ja karkaa salaa kodistaan. Maantierosvot vangitsevat hänet. Metsään päätyvät myös Proteus ja (edelleen pojaksi naamioitunut) Julia. Proteus pelastaa Silvian rosvojen kynsistä ja yrittää raiskata (!) hänet, mutta viime hetkellä Valentin astuu esiin puskan takaa ja estää häntä. Proteus katuu tekojaan, ja Valentin leppyy. Ystävykset lepyttelevät toisiaan niin innokkaasti, että Valentin jopa tarjoaa Silviaa ystävälleen sovinnon eleenä (vaikka Proteus vasta yritti raiskata tämän!). Tämä on Julialle liikaa, ja hän pyörtyy, jolloin hänen valepukunsa paljastuu. Proteus muistaakin samassa rakastavansa yhä Juliaa ja vannoo tälle ikuista uskollisuutta. Milanon herttua hyväksyy lopulta myös Valentinin ja Silvian liiton.
Tähän päättyy spoilaus.

Näytelmän loppu on täynnä niin omituisia ja epäuskottavia käänteitä, että on epäilty, että alkuperäisen käsikirjoituksen viimeiset sivut ovat joko kadonneet tai vahingoittuneet niin pahoin, että loppukohtaus on kursittu häthätää kokoon Shakespearen kuoleman jälkeen.

Vaikka näytelmän juoni on lapsellinen ja epäuskottava, siinä on eräs hahmo tai oikeastaan parivaljakko, joka on ehkä yksi hauskimmista tapauksista, joita olen Shakespearen näytelmissä tavannut: Proteuksen palvelija Peitsi ja tämän koira, Kärtty, joista jälkimmäisen on sanottu olevan "kirjallisuuden kaanonin vangitsevin vuorosanaton rooli". Esimerkiksi eräässä kohtauksessa Peitsi juttelee koiralleen ja esittää samalla omien kenkiensä avulla eräänlaista pienoisnäytelmää omasta elämästään:

Nyt tulen isäni luo: (Polvistuu) "Isä, antakaa siunauksenne." Nyt ei kenkä saisi itkultaan sanotuksi halaistua sanaa. Nyt minun pitäisi suudella isääni, (suutelee toista kenkää) no niin, hän se vain itkee. Nyt minä tulen äitini luo. Voisipa hän nyt puhua - kuin puuta koko nainen! No, minä suutelen häntä. (Suutelee toista kenkää) Totisesti. Sama lemu kuin äidin hengityksessä.

Hymähtelin lukiessani Peitsin (ja koiran) jutuille. Pelkästään tämän hahmon takia voisin käydä katsomassa näytelmän jossain. :)

Toinen ihastelun ja ihmettelyn aihe on se, miten hienosti suomentaja Leena Tamminen on onnistunut näytelmän runsaiden sanaleikkien suomennoksissa. Niitä on nimittäin paljon, ja niiden kääntäminen on varmasti vaatinut paljon aikaa ja aivojumppaa. Esim. tämä kohta, jossa mukana on tietenkin taas Peitsi (& koira):

Pantino
Peitsi, matkaan, matkaan! Laivaan! Herrasi on laivassa, ja sinä joudut soutamaan kiireesti perässä. Mikä nyt on? Miksi itket? Matkaan, tomppeli, sillä jos vielä vitkastelet, vuoksesi karkaa.

Peitsi
Karatkoon minun vuokseni tai kenen tahansa, sillä se on ilkein otus, jota kukaan on koskaan taluttanut.

William Shakespeare: Kaksi nuorta veronalaista. WSOY. 2005. 139 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Two Gentlemen of Verona
Suomentaja: Leena Tamminen

Wikipedia: Kaksi nuorta veronalaista