Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Totta, hullua se oli, mutta hän oli onnistunut tekemään hankalampia ja mahdottomampiakin asioita elämässään. Adoptoinut muun muassa seitsemänvuotiaan marokkolaistytön, joka sairasti kystistä fibroosia, vaikka oli yksin asuva nainen, joka tienasi vain yhden ihmisen, postinkantajan, palkan. Ja mikä pahinta, naispuolisen postinkantajan palkan.
Miksei hän siis pystyisi muihinkin ihmeisiin?

Kun luin pari vuotta sitten Romain Puértolasin esikoisromaanin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin, en oikein lämmennyt sen yritykselle käsitellä vakavia aiheita huumorilla. Puértolas kuvaili Euroopan maahanmuuttokriisiä satiirisen farssin keinoin, ja minua häiritsi se, miten kirjan tyyli vaihteli paasaavasta ja kriittisestä kepeään ja naureskelevaan.

Puértolasin toista romaania vaivaa valitettavasti sama ristiriitaisuus. Takakannessa lupaillaan, että tämä on kaunein tarina, jonka olet eläessäsi kuullut. Suuret on lupaukset. Ei kai tätä lausetta kovin tosissaan ole kanteen pistetty, eihän?

Providence on pariisilainen postinkantaja, joka adoptoi Zaheran, 7-vuotiaan orpotytön. Zahera sairastaa kystistä fibroosia ja on viettänyt koko elämänsä marokkolaisessa sairaalassa. Hän on valtavan tiedonjanoinen ja kunnianhimoinen tyttö, joka kamppailee rinnassaan paisuvaa "pilveä" vastaan. Pilvi uhkaa toisinaan tukahduttaa hänet ja saa hänet yskimään "mansikkahilloa" valkoisille lakanoille.

Juuri kun Providence on saanut adoption järjestettyä ja aikoo hakea Zaheran luokseen Ranskaan, valtava tuhkapilvi sekoittaa Euroopan lentoliikenteen ja matka peruuntuu.

Providence on lannistumattoman äidin perikuva eikä aio pettää lupaustaan Zaheralle. Niinpä hän osallistuu kiinalaisen tietäjän vapaalennon ultraintensiivikurssille, josta hänet passitetaan ultraintensiivimeditaatiojaksolle (kyllä, tässä kirjassa on päästy leikittelemään pitkillä yhdyssanoilla) tiibetiläisluostariin Versailles'iin. Oppitunnin jälkeen Providence päätyy Orlyn lentoaseman lennonjohtotorniin anelemaan nousulupaa lennonjohtaja Léolta.

Kuten juonikuvauksesta voi päätellä, romaani on puhdasta viihdettä, absurdi farssi, sarja uskomattomia sattumia ja tapahtumia. Mutta välillä Puértolas innostuu filosofoimaan maailman epätasa-arvosta, asioiden oikeisiin mittasuhteisiin panemisesta (Joku on aina vielä sairaampi.), äidinrakkaudesta ja uhrautumisesta. Silti kirja oli liian melodramaattinen minun makuuni, ja loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava.

Haastattelussa Puértolas kertoo kirjoittaneensa romaanin vain 2,5 viikossa. Kuulemma viisi uutta romaanikäsikirjoitusta on kesken, mikä ilahduttanee kirjailijan faneja. Minä taidan jättää suosiolla Puértolasin jatkossa väliin.

Krista, Ulla ja Juha puolestaan ovat pitäneet tästä aikuisten sadusta. Mari A. suhtautui ristiriitaisemmin tähän ja Tuijatan mielestä kirja menee jo överin puolelle.

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven. Otava. 2016. 224 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La petite fille qui avait avalé un nuage grand comme la tour Eiffel
Suomentaja: Taina Helkamo

Otava: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Otava: Romain Puértolas

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...

Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista. Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen. Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...

Lue lisää

Kirjanurkkaus

Hae tästä blogista