Kirjanurkkaus

Kristan sielussa täytyi olla katkaisija, joka muutti Kristan Antikristaksi. Kytkimessä ei ollut väliasentoja. Niinpä jäin miettimään, oliko on- ja off- asentojen tytöillä jokin yhteinen nimittäjä. Alun perin vuonna 2003 julkaistu Antikrista vaikuttaa aluksi hyvinkin tyypilliseltä nuortenkirjalta. Amélie Nothomb oli tuolloin jo julkaissut kuuluisan Nöyrin palvelijanne -romaanin, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa ranskan kielen tulkkina japanilaisessa suuryrityksessä. Antikrista vaikuttaa kuitenkin siihen verrattuna varsin kömpelöltä. Nuortenkirjaksi se on luokiteltu varmaankin päähenkilöiden nuoren iän (16 vuotta) ja teemojensa (identiteetin etsiminen, itsenäistyminen, ystävyys) vuoksi. Antikristassa on hyvin samantapainen vauhdikas juoni ja mustan huumorin sävyttämä ilmapiiri kuin muissakin Nothomben romaaneissa. Henkilöt ajautuvat auttamattomasti absurdeihin, hullunkurisiin ja ahdistaviin tilanteisiin. Päähenkilö Blanche on kaikenkattavasta alemmuuskompleksista kärsivä...

Toisinaan puhelin soi. Hän vastasi japanilaisittain, toisin sanoen niin lyhyesti, että se oli suorastaan epäilyttävää. Puhelinkeskustelut kestivät enintään kymmenen sekuntia. Tuolloin en vielä tuntenut tuota japanilaisille tyypillistä tapaa ja ajattelin taas, että hän kuului Yakuzaan, mihin myös tahraton mersu viittasi. Hän lähti ostoksille ja palasi kaksi tuntia myöhemmin mukanaan kolme inkiväärinjuurta. Ostosretken taakse kätkeytyi taatusti jokin rikos. Amélie Nothombin uusinta suomennettua romaania on ruodittu, kehuttu ja kritisoitu Helsingin Sanomia myöten. Takakannessakin ihmetellään: "Amélie romanttisena?" Romaani pyörii tosiaan parisuhteen ympärillä, mutta Nothomb ei silti unohda terävää, mustaa huumoriaan. Suomentaja tai kustantamo on päätynyt mielenkiintoiseen käännösratkaisuun romaanin nimen kohdalla. Alkuperäinen Ni d'Eve ni d'Adam on käännetty Samuraisyleilyksi , mikä kuulostaa ainakin minun korviini viihderomaanin nimeltä. Syy ratkaisuun selviää oik...

Tasan neljältä ovelle kolkutettiin. Vaimoni huokaisi: - Voi ei! [...] Alistuneena minä avasin oven. Kiduttajamme oli yksin. Hän murahti hyvän päivän, ojensi minulle takkinsa ja meni olohuoneeseen istumaan omaan nojatuoliinsa. Hän hyväksyi kupillisen kahvia eikä sanonut mitään. Eilisen tapaan rohkenin kysyä häneltä, oliko hänen puolisonsa tulossa - mitä en toivonut, mutta olisihan siinä ollut syy miehen vierailuun. Vaivautuneen näköisenä hän esitti ohjelmistonsa toisen sanan: - Ei. Amélie Nothombin viides romaani (jota Otava väittää hänen kolmannekseen) ja varhaisin suomennettu romaani, Vaitelias naapuri , on Nothombea tyypillisimmillään. Lyhyen ja kepeän romaanin yllä leijuu pahaenteinen, mustan huumorin ja absurdien tabujen sävyttämä synkkyys. Klassisten kielten opettaja, Émile Hazel, muuttaa vaimonsa Julietten kanssa syrjäiselle maaseudulle viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Kulturellin ja kohteliaan pariskunnan ainut naapuri on tyly ja vähäsanainen Palamède Berna...

Sain idean, jota pidin lapsellisuuksissani loistavana: kuljeskellessani yrityksen tiloissa olin huomannut, että jokaisessa työhuoneessa oli useita kalentereita, jotka eivät oikeastaan koskaan olleet ajan tasalla, eli pientä punaista rajainta ei ollut siirretty oikean päivämäärän kohdalle tai kuukausilehteä ei ollut käännetty. Tällä kertaa en unohtanut pyytää lupaa: - Saanko laittaa kalenterit ajan tasalle, herra Saito? Aivan huomaamatta hän vastasi myöntävästi. Ajattelin että minulla oli nyt oikea ammatti. Amélie Nothombia on hehkutettu mediassa jo useita vuosia. Japanissa syntynyt belgialainen kirjailija on saavuttanut jonkinlaisen kulttikirjailijan maineen pisteliään nokkelalla ja hulvattoman hauskalla kirjoitustyylillä, jota sävyttää hieman häiriintynyt musta huumori. Nöyrin palvelijanne on hänen tunnetuin romaaninsa, ja Alain Corneau on ohjannut siihen pohjautuvan elokuvan, Stupeur et tremblements (2003). Nöyrin palvelijanne perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin tul...