sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

J. K. Rowling: Paikka vapaana

Hän luuli, että kaikki oli ohi, loppu, finito. Andrew'lla ei ollut vielä koskaan ollut aihetta tarkkailla, miten pienen pienestä hiivakuplasta lähti käyntiin kemiallinen reaktio, jota oli mahdotonta pysäyttää.

Kun J. K. Rowling julkaisi The Casual Vacancyn vuonna 2012, romaani pompsahti heti myyntilistojen kärkeen. Harry Potter -kirjailijan teosten suosio taitaa olla taattu loppuelämän ajaksi.

Mielenkiintoista on se, että Rowling haluaisi ehkä jollain tavalla päästä irti Potter-hypetyksen värittämistä arvosteluista ja saada "puolueetonta" palautetta kirjailijana. Tästä kielii se, että hän kirjoitti tänä vuonna ilmestyneen The Cuckoo's Calling -jännitys/salapoliisiromaanin salanimellä Robert Galbraith. Kirjailijan todellinen henkilöllisyys paljastui vasta pari viikkoa sitten, ja "käkikirja" kipusi taas heti bestseller-listoille. Toki se oli melko suosittu jo ennen paljastusta. Rowling ilmoitti äskettäin, että jatko-osa on jo valmis ja ilmestynee ensi vuoden puolella.

Paikka vapaana epäilytti minua paristakin syystä. Ensinnäkin pelkäsin, että Potter-kirjojen luoma kuva kirjailijasta paistaa jotenkin häiritsevästi kirjasta läpi tai että Rowling ei vain osaa kirjoittaa vakavasti otettavaa "aikuisten" kirjaa. Toisekseen seurasin viime vuonna romaanin suomennosjupakkaa: Otava halusi suomennuttaa n. 500-sivuisen kirjan kolmessa viikossa. Työtä tarjottiin ensin Harry Potter -suomennoksilla mainetta niittäneelle Jaana Kapari-Jatalle, joka kieltäytyi huomauttaen, että normaali käännösvauhti on n. 100 sivua kuussa. Otavan asettama aikataulu vaikutti siis täysin kohtuuttomalle. Romaanille löytyi kuitenkin toinen suomentaja, joka lupasi tehdä työn annetussa aikataulussa. Pikavauhtia tehdyn suomennoksen laatu siis hieman epäilytti...

Kirjan lukeminen alkoi pahasti töksähdellen. Syy ei ollut suomennoksessa (mistä en löytänyt juurikaan moitittavaa, vaikka oikein yritin lukea sitä kriittisesti!) vaan tarinassa. Rowling esittelee melkoisen määrän henkilöhahmoja, pienen Pagfordin pikkukaupungin asukkaita, jotka menivät ainakin minulta alussa sekaisin. Juoni ei muutenkaan lähde kunnolla rullaamaan ennen kuin romaanin puolivälin jälkeen.

Mitään "pottermaista" tästä romaanista on turha etsiä. Tämä ei ole lastenkirja (ei todellakaan!). Tässä ei ole taikuutta, loitsuja tai jännittäviä seikkailuja. Sen sijaan romaanissa on huumeenkäyttäjä-äitejä, heittelle jätettyjä lapsia, perheväkivaltaa, seksiä ja alkoholismia. Sekä pikkukaupungin juonitteluja, valtataisteluja, omituisia persoonia, teiniangstia...

Rowlingin kirja nostaa kylmänviileästi esiin yhteiskunnan epätasa-arvon, köyhyyden, hyväosaisten tekopyhyyden ja kaiken sen kurjuuden ja kärsimyksen, joka jää usein kodin seinien sisäpuolelle piiloon. Kirjassa on välillä lievä paasauksen maku; kirjailijan oma, kriittinen näkökanta tunkee väkisin esiin rivien välistä.

Olisiko Rowlingin kirja siis saavuttanut näin suuren suosion ilman Pottereita? Ei varmasti. Romaani on minusta hyvä, ei loistava. Se on kantaaottava, rohkea ja lämminhenkinen, mutta jäin kaipaamaan jotain syvempää tasoa. Henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja kiehtovia, tosin hieman yksiulotteisia. Erityisesti Krystal, teinityttö, joka piilottaa haavoittuvaisuuteensa rääväsuisuuden alle, oli raivostuttavan stereotyyppinen esimerkki siitä, millaisina ihmiset ehkä haluaisivat nähdä työväenluokan edustajat.

Hatunnosto Rowlingille, että hän uskaltaa irrottautua ja kääntää selkänsä Pottereille näin totaalisesti ja kirjoittaa kirjan, joka on kaikin tavoin täysin erilainen kuin ne. Ja täytyy myöntää, että kyllä se "käkikirjakin" kiinnostaa vähäsen... :)

Rowlingin kirjasta ovat pitäneet ainakin Amma, Maija ja Eeva; Norkku olisi kaivannut karsimista; Riina pettyi ja yrtin mielestä kirja on kuin naistenlehden jatkokertomus.

J. K. Rowling: Paikka vapaana. Otava. 2012. 543 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Casual Vacancy
Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Otava: Paikka vapaana
HS kirjat: "Arvio: J. K. Rowlingin uutuus on täynnä tylsähköjä sivuhenkilöitä"
Kirjavinkit: Paikka vapaana

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lukumaratonin jälkeen, eli mitä tuli tehtyä

Osallistuin Blogistanian kesälukumaraton II:seen ja oma urakkani alkoi 24.7 klo 7.15 aamulla.

Luin 24 tunnin aikana yhteensä n. kolme ja puoli kirjaa sekä kolme novellia:

Banana Yoshimoto: Kitchen (175 sivua)
Anja Snellman: Aura (144 sivua)
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu (144 sivua)
Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu (74 sivua, luettu osittain)
Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (50 sivua, luettu kolme novellia kokoelmasta)

Luin yhteensä 587 sivua.

Lukupinossa oli yhteensä 11 kirjaa: omasta hyllystä napattuja teoksia, joissa kaikissa oli alle 200 sivua. Useammankin olisin voinut lukea, mutta säästetään jotain ensi kertaan. ;)

Huomasin juuri että kaikki lukemani kirjat ovat naisten kirjoittamia ja kaikki käsittelevät jollain tavalla rakkautta ja rakastumista. Mitähän tästä pitäisi päätellä...:)

Luin nojatuolissa, työpöydän ääressä, valkoisella puistonpenkillä, kaupunginkirjaston lastenosaston banaaninmuotoisilla tuoleilla (parhaita!), epäergonomisella kahvilan tuolilla, parvekkeen puutarhatuolilla, parvekkeen lattialla, sohvalla ja sängyssä.

Opin sen, että 
a) pitkäaikainen lukeminen on parhaimmillaankin epäergonomista puuhaa,
b) 1-vuotiaan, juuri kävelemään oppineen lapsen seurassa lukeminen on tuhoon tuomittu yritys,
c) ei kannata kiirehtiä vaan pakottaa itsensä lukemaan hitaammin, niin kirjasta ehtii nauttia enemmän.

Söin maratonin aikana liikaa hiilareita. Join yllättävän vähän kahvia.

Pidin muiden lukumaratoonareiden suoritusten seuraamisesta (hui, miten paljon jotkut ovat ehtineet lukea!). Nautin siitä, että sain paneutua kokonaisvaltaisesti kirjojen maailmaan, ja siitä täydellisestä keskittyneen rentoutuneesta tilasta (flow?), joka siitä seurasi. :)

Antoisinta oli se, kun tajusin, että jotkut kirjat kannattaa lukea yhdeltä istumalta. En usko, että olisin pitänyt esim. Aurasta, jos en olisi lukenut sitä kerralla kannesta kanteen. Tuntui, että sain romaanista paljon enemmän irti, kun keskityin siihen - ja vain siihen - sen reilun tunnin ajan mitä sen lukeminen kesti. Kokonaiskuva hahmottui paremmin, kirjan symboliikka tuntui avautuvan syvemmin ja oikeasti pidin kirjasta enemmän kuin olisin ehkä pitänyt, jos lukeminen olisi välillä keskeytynyt ja olisi pitänyt palata myöhemmin kirjan pariin, yrittää uppoutua tauon jälkeen taas sen tunnelmaan.

Haluan ehdottomasti osallistua tällaiseen lukumaratoniin toistekin! Ja muutenkin yrittää ujuttaa lukemista enemmän päivän muiden rutiinien ja töiden väliin. Lukumaratonpäivä auttoi ehkä huomaamaan sen, miten vähän lukemiselle tuntuu jäävän nykyisin aikaa ja miten helppoa toisaalta sitä aikaa olisi vain ottaa, kun vain ottaisi! Ja miten paljon siitä saa, kun voi rentoutua ja keskittyä hyvään kirjaan, nauttia hyvästä tarinasta.

Kiitän tsemppauksesta ja kommenteista! Parasta on osallistua tällaiseen yhdessä muiden kanssa. :)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesälukumaraton

Klo 7.15

Tästä se lähtee. En saanut itseäni sängystä ylös ennen kello seitsemää, mutta varttia yli istun jo nojatuoliin kahvikupin ja mansikoilla höystetyn hedelmämyslin kera. Tuntuu, että kaipaan jotain kevyttä, viihdyttävää, hauskaa... japanilaista! Kaori Ekunista ja Banana Yoshimotosta jälkimmäinen kiinnostaa enemmän. Tartun siis Kitcheniin.

Keittiö on minulle maailman rakkain paikka.

Ensimmäinen lause. Tästä se lähtee.

Olen ehtinyt lukea kokonaista 13 sivua, kun kuulen pinnasänkyasukin jokeltelua. Näinhän tässä usein käy... :)

Syötän ja puen lapsukaisen ja siirrän hoitovastuun vaimolle. Jatkan vielä hetken lukemista.

Kitchen yllättää heti alussa. Kirjassa on äiti, joka on syntynyt biologisesti mieheksi ja korjannut sukupuoltaan - hetken mielijohteesta: ...hän lopetti työnsä ja pohti mitä nyt tekisi, ja viimein hän päätti ryhtyä naiseksi.

Luettuja sivuja: 52

Klo 12.20

Lopettelen työt, otan mukaan Kitchenin ja ehkä pari muuta kirjaa ja suuntaan kaupungille etsimään sopivia lukupenkkejä ja -nurkkauksia.  

Klo 14.45

Olenko tuijottanut kirjaa liian kauan, vai onko puistonpenkissä ja avatussa kirjassa samaa muotokieltä?
Löysin kuin löysinkin kirkkaanvalkoisen puistonpenkin typötyhjästä (!) puistosta; täydellinen lukupenkki auringossa. Kitchenin lukeminen jatkui sutjakkaasti, ja romaani on kohta luettu. En edes mitenkään kiirehdi; romaanin lauseita ja tunnelmia on välillä mukava jäädä makustelemaan ja miettimään hetkeksi lukemisen lomassa. Tiesittekö esimerkiksi, että onnellinen elämä tarkoittaa sitä että ihminen mahdollisimman harvoin huomaa että todellisuudessa on yksin.

Olen aivan kirjan lumoissa; onneksi päätin lukea sen nyt maratonin ansiosta!

Siirryn nyt auringonpaahteesta sisätiloihin kaupunginkirjastoon etsimään sopivaa soppea...

Luettuja sivuja: 126

Banana Yoshimoton kirjaa oli pakko lukea banaanimaisessa tuolissa. Yllättävän mukava istua!
Klo 16.00

Yoshimoton Kitchen on luettu. Kolmiosaisen romaanin viimeinen osa, "Moonlight Shadow", tuntui irralliselta: tutut henkilöhahmot olivat yhtäkkiä kadonneet ja teksti oli jotenkin paatoksellisempaa ja melodramaattisempaa. Kielen kirkas, kuulas raikkaus tuntui olevan poissa. Vai alkaako lukeminen uuvuttaa jo nyt?

Puhdistin kitalakeani kahdella novellilla Zinaida Lindénin Nuorallatanssijasta. Kumpikaan niistä ei erityisemmin häikäissyt.

Tarvitsen selvästi ruumiin ravintoa hengen ravinnon sijaan. Siispä etsimään kahvia ja ruokaa...

Luettuja sivuja: 218

Klo 17.50

Päädyin lopulta Houkutukseen juustosämpylä+kahvi -yhdistelmälle. Kahvilan nurkan nojatuoli oli varattu (toinen lukija, mahdollinen maratoonari??), joten jouduin omakohtaisesti toteamaan kiikkerien, epäergonomisten tuolien sopimattomuuden pitkäaikaiseen lukemiseen. Jos maraton on tähän mennessä jotain opettanut, niin ainakin sen, että lukeminen on melko usein epäergonomista puuhaa. Jos niska ei jumiudu, niin sitten selkä. Jos kirjaa pitää ylempänä, kädet väsyvät. Ja vaikka löytäisi sopivan asennon, niin vähintään silmät rasittuvat. Mutta toki pienet rasitusvammat matkan varrella kuuluvat luku-urheilijan elämään. :)

Mikähän siveyden sipuli minusta yhtäkkiä tuli, kun Wintersonin Ihoon kirjoitettu -romaanin etukansi hiukan hävetti julkisella paikalla? Alaston nainen takaapäin... Mutta ei tämä mikään harlekiini ole! ;)

Heti alusta oli selvää, että Winterson ei päästä yhtä helpolla kuin Yoshimoto. Monitasoisia metaforia vilisevä tiivis teksti on päiväkirjamaista, välillä kuin tajunnanvirtaa. Suorastaan hengästyttävää. Onneksi hengästymisen lomassa saa myös nauraa: Wintersonin kuivakka sarkasmi ja vinoutunut huumori vetoaa ainakin minuun.

Palailin taas kotiin. Puoliso ja lapsi ovat lähteneet anoppilaan syömään. Täytän tiskikoneen, pistän koneellisen pyykkiä pyörimään ja siirryn ilta-aurinkoon parvekkeelle lukemaan.

Luettuja sivuja: 272

Kirjakissakin on hengessä mukana
Klo 22.05

Ilta kului kirjan sijaan lapsen kanssa touhutessa, mutta on se nukkumatti myös aika tehokas setä.  :) Otin parvekkeelle mukaani Anja Snellmanin Auran ja yllättäen luinkin sen yhdeltä istumalta reilussa tunnissa.

Puoliso kysyi jälkeenpäin, että "minkälainen se oli", enkä osannut kuvailla kirjaa muuten kuin vastaamalla "ihan mielenkiintoinen". Erittäin ympäripyöreä, mitäänsanomaton ja mielikuvitukseton vastaus; kirja ei ollut mitään näistä. Romaanissa on kyse kirjoista ja kirjoittamisesta; luomisen tuskasta ja julkaisutoiveista; Sylvia Plathistä ja rakkaudesta sanoihin ja kieliin; rakkaudesta ylipäänsä (mikä tuntuu muuten olevan kaikkia maratonin aikana jo lukemiani kirjoja yhdistävä teema).

Auran jälkeen kaipasin taas puhdistavaa novellia ja Lindénin kokoelman "Ruusun suudelma" olikin ihan mukava pikku tarina.

Luettuja sivuja: 443

Klo 23.45

Jälleen uusi lukupaikka (sohva) ja uusi kirja (Helvi Hämäläisen Kaunis sielu). Huh, huh... Vanhahtava kieli; rönsyilevät, korukieliset lauseet ja raskolnikovmaisen ahdistunut kertoja tekevästä kirjasta vähän huonon valinnan maratonpäivän lopulle. Luin puoleenväliin ennen kuin silmäni alkoivat painua väkisin kiinni. Ehkä jatkan sängyssä vielä hetken - joko tätä tai yhä kesken olevaa Wintersonia. Katsotaan jaksanko herätä vielä aamulla ennen seitsemää loppurutistukseen... :)

Luettuja sivuja: 523

Klo 8.40 25.7.2013

Sain kuin sainkin Hämäläisen Kauniin sielun luettua loppuun vielä viime yönä, vaikka kevyt kirja tuntui välillä kumman raskaalta lukea. :) Aamulla en saanut itseäni ylös sängystä tarpeeksi aikaisin, joten lukumaratonini päättyi siihen.

Luettuja kirjoja: n. 3 ½ + 3 novellia
eli Banana Yoshimoton Kitchen, Anja Snellmanin Aura ja Helvi Hämäläisen Kaunis sielu sekä vajaa puolet Jeanette Wintersonin Ihoon kirjoitetusta (aion ehdottomasti lukea tämän vielä loppuun!). Lisäksi kolme novellia Zinaida Lindénin novellikokoelmasta Nuorallatanssija.

Luettuja sivuja yhteensä: 587

Puin maratonin jälkimaininkeja uudessa päivityksessä myöhemmin. Nyt työn ääreen! 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lukumaratonin ennakkotunnelmia, eli mitähän sitä sitten lukisi?

Kuva Tiinan blogista

En päässyt osallistumaan Blogistanian kesälukumaratoniin 10.7, mikä harmitti vietävästi, koska kukapa nyt ei haluaisi oikein luvan kanssa ja porukalla lukea 24 tuntia putkeen ja kärsiä lukukrapulasta jälkeenpäin? ;) Ilmoittauduin siis mukaan huomenna starttaavaan kesälukumaraton II:seen, jossa on tällä hetkellä jo yli 20 osallistujaa! Lisätietoja ja osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Mutta mitähän sitä sitten lukisi? En luota tippakaan pitkäjänteisyyteeni, joten en uskalla tarttua tiiliskiviin. Aina voisi tietenkin raahata pinon kirjoja kotiin kirjastosta (tai yrittää pienentää sitä jo olemassa olevaa lainapinoa kotona...). Mutta toisaalta... kirjahylly pursuilee myös omia, yhä lukemattomia kirjoja.

Päätin siis jo näin etukäteen, että huomisen luku-urakkani kirjat koostuvat vain ja ainoastaan oman kirjahyllyn asukkaista ja vieläpä melko ohuista sellaisista: kaikissa on alle 200 sivua. Toivottavasti ehdin huomenna lukea niistä useamman ja kartuttaa maratonin kokonaissivumäärää. :)

Lukupinoon ovat päätyneet:
  • James Baldwin: Huone Pariisissa (177 sivua)
  • Kaori Ekuni: Blink blink (183 sivua)
  • Joel Haahtela: Perhoskerääjä (189 sivua)
  • Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu (144 sivua) **luettu!
  • Jari Järvelä: Romeo ja Julia (182 sivua)
  • Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (179 sivua) **luettu osittain!
  • Katri Lipson: Kosmonautti (199 sivua)
  • Andreï Makine: Maa ja taivas (196 sivua)
  • Anja Snellman: Aura (144 sivua) **luettu!
  • Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu (188 sivua) **luettu osittain!
  • Banana Yoshimoto: Kitchen (175 sivua) **luettu! Arvostelu täällä.
Lukumaratonkirjat ja herkkunaposteltavaa
Valinnanvaraa on siis 11 kirjan verran, ja niissä on yhteensä 1956 sivua. Kotimaisia on viisi ja käännettyä kaunokirjallisuutta kuusi kappaletta. Lindénin teos on novellikokoelma, joten saatan käyttää sitä hyväkseni, kun kaipaan minihaasteen mukaista kitalaenpuhdistusnovellia romaanien välillä. :)

Huijaan sen verran, että olen lukenut neljä listan kirjoista jo aiemmin: Baldwinin ja Wintersonin romaanit alkukielellä englanniksi sekä Ekunin ja Hämäläisen kirjat suomeksi. Näistä on kuitenkin jo aikaa, ja luin ne ennen kuin perustin blogin.

Otan enemmän kuin mielelläni vastaan suosituksia, mielipiteitä ja varoituksen sanoja listan kirjoista! En edes tiedä vielä, mistä kirjasta aloitan. Katsotaan, miltä huomisaamuna tuntuu. ;)

Suunnitelmissa on herätä niin aikaisin aamulla kuin aamu-unisuuteni vain sallii, lukea hetki ja tehdä sitten aamupäivä töitä. Iltapäivällä olisi tarkoitus jatkaa taas maratonia ja - jos sää sallii - kokeilla eräiden puistonpenkkien sopivuutta lukemiseen. :) Puoliso on luvannut hoitaa pienintä perheenjäsentä illallakin, joten saan toivottavasti lukea rauhassa myöhään yöhön.

Tsemppiä kaikille maratoniin osallistujille! Muistakaa, että lukeminen on ihan tutkitusti terveellistä! :)