perjantai 24. marraskuuta 2017

Annastiina Storm: Me täytytään valosta


Jossain on piilossa ilo. Sen etsiminen tuntuu sellaiselta hakuammunnalta, ettei edes yhteen yritykseen riitä jaksaminen. Ainoa toivo on, että se itse kyllästyy kyyristelemään pimeässä ja tulee esiin.

Älkää antako kannen hämätä: tämä ei ole nuortenkirja tai kevyt viihderomaani. Minulle tämä oli yksinkertaisesti yksi tämän vuoden parhaista teoksista - ellei paras.

Annastiina Stormin esikoisromaani oli hienosti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Hesarin arviossa kirjaa kuvailtiin "hotkaistavaksi" ja itse ahmin sen yhtenä suupalana eli kerralla alusta loppuun.

Romaani rakentuu pirstaleisen, onnettoman perheen ympärille. Isosisko Silja vaihtaa pikkuveljensä yöllä kastelemat housut kuiviin, koska äidillä on yövuoro ja isä on jossain, poissa. Silloin kun isä on paikalla, hänen sisältää purkautuu välillä huutava, kiroileva myrsky. Äidin mahassa on uusi pikkusisarus eikä Silja ymmärrä, miksi se muuttaa äidin hymyn suruhymyksi. Äidin unelma perheidyllistä on mahdoton, väkivaltainen vankila, jossa hän itse lakkaa olemasta. Silja pakenee mielikuvitusleikkeihin Tähkäpää-nuken kanssa.

Eeva-mummo toivoo, että aviomies Veijo jo kuolisi pois 42 aviovuoden jälkeen että pääsisi siitä miehestä kunnialla eikä minkään syntisen avioeron kautta. Kuistin portaiden viereen hän on jo asetellut terävän kiven, jos vaikka mies siinä kompuroisi.

Äidin sisko Mervi taas on yöllinen saalistaja, asvalttikatujen kuningatar, räävitön ja röyhkeä, mutta samalla vastenmielisyyttä herättävä.

Pikkulapsen näkökulmasta kirjoitettu hylkäämisen pelko ja hätä on riipaisevaa luettavaa. Silti romaani onnistuu olemaan jotain muuta kuin kurjuudella mässäilyä ja masentavaa kauhistelua. Tarinan lomaan on ripoteltu symbolisia pikku satuja, jotka toisaalta etäännyttävät kauheudet keksittyyn maailmaan, toisaalta alleviivaavat niitä. Välinpitämättömyyteen, rakkaudettomuuteen ja elämänvalintojen kahleisiin liittyvä symboliikka on vahvaa.

Näkökulma vaihtuu tiuhaan, lähes jokaisen lyhyen luvun jälkeen. Välillä minulle jäi epäselväksi, kenen näkökulmasta tilannetta tarkasteltiin.

Reader, why did I marry him? -blogin Omppu on keksinyt aivan uuden lajityypin nimenomaan tämän kirjan innoittamana. Hän ehdottaa, että Me täytytään valosta edustaa genreä nimeltä Ikea-romaani, koska jää lukijan tehtäväksi koota kirjailijan antamista palasista kokonainen tarina. Kirjailija antaa toki "kokoamisvinkkejä" touhuun. Mainio ja osuva vertaus; tosin tämän tarinan palasten kasaaminen oli huomattavasti vähemmän hermoja raastavaa kuin esim. Ikea-hyllyn. ;)

Romaania kuvaillaan "omaääniseksi" ja sitä se tosiaan on. Kieli lumoaa, lapsikertojien äänet tuntuvat todellisilta, kerronta on itsevarmaa ja napakkaa. Toivottavasti Storm julkaisee pian lisää!

Bloggaajista myös mm. Airi, Laura, Suketus ja toinenkin Laura ovat lukeneet kirjan.

Annastiina Storm: Me täytytään valosta. S&S. 2017. 204 sivua.

S&S: Me täytytään valosta
S&S: Annastiina Storm
HS: "Turvattomasta lapsuudesta kertovan esikoisromaanin soisi päätyvän mahdollisimman moniin käsiin"

lauantai 4. marraskuuta 2017

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Kansi: Päivi Puustinen
Pian hän alkaisi maalata ja silloin maailma olisi niin kuin sen piti. Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leijui jo niiden tuoksu.

Joel Haahtelaa lukiessa voi vain nauttia ja antaa kielen viedä. Heti ensisivuilta lähtien heittäydyn luottavaisesti sen kannateltavaksi - ja se kantaa - aina 1950-luvun Helsinkiin, erääseen Luotsikadun asuntoon, jossa asuu äiti yhdessä aikuisuuden kynnyksellä olevan poikansa Visan kanssa.

Visa katsoo Vincent van Goghista kertovan elokuvan ja näkee yhtäkkiä maailman toisin. Talvinen maisema, tuttu kaupunki, äidin nuttura... Kaiken voi piirtää tai maalata. Intohimo taiteeseen vie Visan aina Bolognaan ja Venetsiaan asti.

Kuusikymmentäluvun idealismi ja seitsemänkymmentäluvun aatteet saavat Euroopan taidepiirit kuohumaan. Visa jää - kuten usein Haahtelan kirjojen päähenkilö tai minäkertoja - hieman ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Hän ei kuitenkaan ole mikään väritön sivustakatsoja vaan häntä ajaa aito intohimo taiteeseen ja vilpitön halu "paljastaa kohteesta jotain salattua" sekä pyrkimys olla "aina rehellinen, ei koskaan falski". Nämä Taidekoulun opettaja Unto Pusan lauseet jäävät Visan ohjenuoriksi elämään.

Taidekoulussa Visa tapaa myös hiljaisen, vakavan ja lahjakkaan Tapion, jonka isä ei hyväksy poikansa taiteellisia tavoitteita. Tapion sisko Helmi taas on veljensä vastakohta; elämäniloinen ja nauravainen.

Kirjan ainoa miinus on minusta Tapion hahmon karikatyyrisyys tai lievä ennalta-arvattavuus. Tiedättehän: kärsivä taiteilija, jolla on vaikea isäsuhde. Kirjan lopussa olevan käänteen osasin myös aavistaa.


Haahtelan edellinen romaani, lumoava Tähtikirkas, lumivalkea ilmestyi vuonna 2013 ja Mistä maailmat alkavat tämän vuoden alussa. Toivottavasti kirjailijan julkaisutahti ei ole hidastunut pysyvästi eikä seuraavaa romaania tarvitse taas odottaa viittä vuotta!

Mistä maailmat alkavat on hienovireinen, herkkä taiteilijaromaani, jonka kuulaan kielen äärelle tekee mieli pysähtyä ja vain nauttia sen lumouksesta.

Lukuisat bloggaajat ovat jo kirjoittaneet kirjasta: mm. Tuijata, Kaisa, MarikaOksa ja Katja.

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava. 2017. 301 sivua.

Otava: Mistä maailmat alkavat
HS: "Joel Haatelan uusi romaani vie 1960 - 1970-luvun taidepiireihin - ja herättää henkiin myös helsinkiläisiä kuvataiteilijoita"
Savon Sanomat: Mistä maailmat alkavat
Lukulamppu: Mistä maailmat alkavat

perjantai 3. marraskuuta 2017

Paluu kirjamessuille ja salainen lahjanantaja

Viikko on vierähtänyt sellaisessa työhulinassa, etten ole ehtinyt tehdä minkäänlaista koontipostausta viime viikon kirjamessuista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eli tässä kuvallinen paluu kirjabloggarin ja erään 5-vuotiaan kirjafanin messutunnelmiin. (Pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua - kamerani on sanonut itsensä irti, joten kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja.)

Pakollinen kuva lastenalueella hyvänä maamerkkinä toimineesta Harry Potter -bussista.

Sen sisältä oli hyvä tarkkailla Mörköä. :)

Lastenalue oli minusta parempi kuin esim. viime vuonna: oli selkeämmin eroteltu alle kouluikäisille suunnattu Tarina-lava ja isompien Magia-lava. Tosin välillä näiden lavojen välillä käytiin melkoista kilpalaulantaa, jos toisella oli juuri samaan aikaan menossa jokin hieman äänekkäämpi esiintyminen tai esitys. Mutta kokonaisuutena siis ihan toimiva alue.

Mila Teräs lukee Kettu ja värit -kuvakirjaa (Karisto) kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Yleisökin sai osallistua heiluttelemalla sopivan värisiä lippuja tarinan aikana.

Perjantain kohokohta: suomennos-slam, jossa kääntäjälegendat Kersti Juva ja Juhani Lindholm sekä nuorempaa kääntäjäsukupolvea edustava Kasper Salonen ottivat mittaa toisistaan ja toistensa suomennoksista. Aivan mahtavaa pilkunviilausta ja kielen kiemuroiden analysointia! :)

Lauantain bloggariaamiaisen kirjoja ja kirjailijoita. Tristanian (WSOY) olen jo lukenut (suosittelen!) ja Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY) on juuri kesken.

Sillä välin Tarina-lavalla luotiin nukketeatteriesitystä Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen Siiran sirkusmatkan (Otava) hengessä.

KirjaKallion lavalla oli - kuten aina - kiinnostavaa ja laadukasta ohjelmaa. Tässä Anna Hallava kertoo Valpuri Vaahteran maaginen korva -nuortenromaanistaan (WSOY).

Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! veti paikalle yleisöä.

Kokenut kirjamessuilija muistaa syödä riittävän energiapitoisesti messupäivän aikana. :D Tässä nautitaan berliininmunkkia ja kuunnellaan Elina Hirvosen haastattelua kuvakirjasta Prinsessa Rämäpään talvitaika (Tammi). Vaikuttaa aivan huikealta kirjalta; käykääpä lukemassa myös Kian arvio!

Otavan uudet Proust-painokset ovat aika tyylikkäitä.

Nelli Hietala kertoo kirjastaan Kielillä puhumisen taito (Aula & Co.). Luin ärrävikaisesta naisesta kertovan kirjan kesällä, ja ehkä erikoisin ratkaisu siinä oli se, että osa kirjasta on kirjoitettu täysin ilman r-kirjaimia.

Lauantain kohokohta: Magdalena Hai luki Kurnivamahaisen kissan (Karisto) - ja vieläpä kokonaan! Tarina on kyllä sellainen, että sitä ei mielellään kesken jätä vaan oma lapsenikin haluaisi aina kuulla kirjan kannesta kanteen. Alun hän muistaa jo ulkoa. :D

Sunnuntaina oli taas huomattavasti väljempää.

Baba Lybeck haastatteli Mauri Kunnasta Koiramäen Suomen historiasta (Otava), jonka tekeminen oli kuulemma pitkä ja monisäikeinen prosessi. Kirjasta tulikin muuten Helsingin kirjamessujen kaikkien aikojen myydyin teos (yli 5 000 myytyä kappaletta)!

Sunnuntain kohokohta: Paleface luki Tatun ja Patun ällistyttävää satukirjaa (Otava) mahtavasti eläytyen. Kirjailijoillakin oli ilmeistä päätellen hauskaa. :)

Reetta Niemelä lukee teosta Pipsa Pipariviulun 42 kaveria (Otava). Itse en ole proosarunojen suuri ystävä, mutta 5-vuotiaaseen kirjan oudot ja absurdit runot uppoavat täysin.

Messujen jälkeen on aina sellainen miellyttävä kirjapöhnäinen olo, kun on saanut hyvällä tavalla yliannostuksen kirjoja, kirjailijoita ja kirjallista keskustelua. Ensi vuonna taas! Silloin messut järjestetään 25. - 28.10 ja teemamaana on Yhdysvallat.

P.S. Sain tällä viikolla Helsingistä 28.10 - eli sopivasti syntymäpäivänäni - lähetetyn Harry Potter -teemaisen aikuisten värityskirjan postissa - ilman mitään saatetta, viestiä tai lähettäjän tietoja. Ihana yllätys, mutta kuka myöntää olevansa sen takana? Perhe ja ystävät on kuulusteltu ja todettu syyttömiksi, joten seuraavaksi todennäköisin lähde on joku kirja- tai blogimaailman ystävällinen sielu. Kuka oletkaan, salainen lahjanantaja, kiitos! :)

torstai 26. lokakuuta 2017

Tärpit Helsingin kirjamessuille 2017


Helsingin kirjamessut ovat juuri tätä kirjoittaessa alkaneet ja itsekin suuntaan pääkaupunkiseudulle tänä iltana ja messuille huomisesta alkaen. Lokakuu on ollut ennätyskiireinen töiden ja muun elämän puolesta, joten bloggaustahti on hiipunut entisestään, mutta messuille on silti pakko tulla fiilistelemään, hypistelemään kirjoja, kuuntelemaan kiinnostavia kirjailijoita ja tapaamaan muita kirjabloggaajia!

Bloggaajat vinkkaavat tuttuun tapaan kirjoja Boknäsin osastolla 6m48 ainakin tänään ja huomenna klo 16 - 18 ja viikonloppuna klo 14 - 18. Muinakin aikoina tuolta osastolta saattaa hyvinkin bongata kirjabloggaajia.

Tässä vielä muutama tärppi perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille:

Perjantai

12.30 - 13.00 Mika Waltari
Seija Ahava kertoo tuoreimmasta romaanistaan Ennen kuin mieheni katoaa.

13.30 - 14.00 Olohuone
Suomennos-slam. Kääntäjät Kersti Juva ja Juhani Lindholm ovat molemmat suomentaneet etukäteen saman tekstin ja ottavat leikkimielisesti yhteen käännösratkaisujaan puolustaessaan.

14.00 - 14.30 Mika Waltari
Luin juuri toissapäivänä loppuun Marianna Kurton Tristania-romaanin - autuaan tietämättömänä siitä, että romaani perustuu tositapahtumiin ja Tristan da Cunhan saari on oikeasti olemassa! Kiinnostaisi kuulla, mistä kirjailija on keksinyt tarttua tällaiseen aiheeseen.

16.00 - 16.30 Mika Waltari
Anni Kytömäen Kivitasku on yhä kesken, mutta aivan yhtä huikea tähän mennessä kuin Kultarintakin

18.30 - 19.00 Aleksis Kivi
Antti Heikkisen Mummo on yksi varatuimpia teoksia omassa kirjastossani ja hain omani juuri varaushyllystä, joten kirja lähtee matkalukemiseksi mukaan!

Lauantai

Lauantain aloittaa tietenkin jo perinteeksi muodostunut WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiainen, jossa pääsee tapaamaan sekä muita kirjabloggaajia että kirjailijoita.

14.00 - 14.30 Tarina
Lapseni on valtava Kikattava Kakkiaisfani, joten Kakkiaisdiskoon on mentävä. :)

14.30 - 15.00 Kirjakahvila
Saara Turunen ja Laura Lindstedt kertovat Jatkuu! -novellikokoelmasta.

15.00 - 17.00 Kirjakahvila
Esikoiskirjailijat esittäytyvät. Kaikki vuonna 2017 esikoisromaanin Suomessa julkaisseet kirjailijat saavat kolmen minuutin puheenvuoron.

16.30 - 17.00 Magia
Riikka Ala-Harja ja Veera Salmi keskustelevat erilaisista perheistä ja perhemuodoista lastenkirjoissa.

17.30 - 18.00 Tarina
Magdalena Hain Kurnivamahainen kissa on ainakin meidän perheessä paras lastenkirja aikoihin - sekä äidin että lapsen mielestä! :)

Sunnuntai

12.30 - 13.00 Aleksis Kivi
Yllätysesiintyjät tulkitsevat Tatun ja Patun uutta satukirjaa Suomen suurimmassa satuhetkessä. Ennustan paljon naurua. ;)

13.00 - 13.30 Tarina
Reetta Niemelän Pipsa Pipariviulun 42 kaveria -proosarunoteos teki lapseen niin suuren vaikutuksen, että hän halusi itse keksiä heti samantyyppisiä runoja erilaisista lapsista ja perheistä.

15.00 - 16.00 Aleksis Kivi
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoa tavoittelevat finalistit esiintyvät.

Nähdään messuilla! 💚

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kuvakooste Turun kirjamessuilta 2017

Turun kirjamessut ovat onnellisesti ohi ja sain kuin sainkin viimein kuvakoosteen messuista aikaiseksi. Olin messuilla lauantaina ja sunnuntaina.

Lauantaina ohjelmani painottui seuralaisen iän vuoksi lähinnä uudelle lasten alueelle. Se olikin hienosti toteutettu kaikenikäisiä lapsia ajatellen: oli värityskuvia, löhöilytyynyjä, leikkimökki, lukunojatuoli ja jopa lasten oma messukirjasto eli kirjahylly täynnä kirjauutuuksia eri kustantamoilta (myös oiva markkinointikeino!). ;) Parasta alueessa oli se, että se oli sijoitettu omaan rauhalliseen nurkkaansa B-halliin, jolloin se oli hieman sivussa pahimmasta messuruuhkasta ja hälinästä (vink! vink! Helsingin kirjamessut, jonka viime vuoden lasten alue oli tästä näkökulmasta katsoen katastrofaalinen).


Juhani Känkänen avasi päivämme musikaalisesti laulutuokiolla, joka perustui Apo Apponen -kirjasarjan (Teos) teemoihin ja tapahtumiin. Sarja on tyttäreni uusi suosikki, joten oli hauskaa kuunnella lauluja tutuista aiheista. Aiheeseen liittyvät värityskuvat ja tarrat taisivat tosin kiinnostaa lasta enemmän kuin mies ja kitara lavalla. :D

Välillä tutustuimme lastenkirjatarjontaan A-hallin puolella. Tässä Kariston teoksia, joista löytyy paljon tuttuja suosikkeja.

Sammakon pisteellä oli hulinaa.


Lena Frölander-Ulf esitteli ja luki kuvakirjojaan Kurre Keikari ja popcornit (S&S, 2017) sekä Minä, Muru ja metsä (S&S, 2016).

Päivän kohokohta sekä äidille että tyttärelle oli Aino Havukaisen ja Sami Toivosen satuhetki uuden Tatun ja Patun ällistyttävän satukirjan (Otava, 2017) parissa. Lapsikuulijat saivat päättää, millaisia ääniä ääneenlukijoiden tuli eri hahmoille käyttää, ja kaikki nauroivat ääneen sadulle, jonka lauseiden tyhjät kohdat piti täyttää sanalla "peppupyyhe". Jokin tässä huumorissa vain toimii! :)

A-hallissa oli lauantai-iltapäivänä melkoisen tiivis tunnelma.

Sunnuntaina lapsi jäi tätinsä hoiviin, kun läksin uudestaan pyörimään messuille. Tällä kertaa sain nauttia vähän aikuismaisemmasta ohjelmasta. :)

Juha Hietanen haastatteli Paula Havastetta, Mikko Kamulaa sekä Elina Helkalaa ja Ilari Aaltoa suomalaisesta mytologiasta, kansanperinteestä ja muinaismuistoista, jotka tuntuvat olevan nyt kovasti pinnalla sekä kauno- että tietokirjallisuudessa. Kamulan Ikimetsien sydänmailla -romaanin (Gummerus, 2017) olen lukenut (suosittelen!) ja Helkalan & Aallon tietokirja Matka muinaiseen Suomeen (Atena, 2017) alkoi myös kiinnostaa.

Kamula luki Tekstiretriitissä otteita sekä Ikimetsien sydänmailla -kirjastaan että sarjan ensi vuonna ilmestyvästä toisesta osasta! Ei liene kovin suuri spoileri, että sen tapahtumat taitavat sijoittua erään tunnetun itäsuomalaisen linnan ympäristöön. ;)


Liv Strömquist, Ulla Donner, Vesa Kataisto ja haastattelija Katariina Kyrölä keskustelivat feministisen sarjakuvan paneelissa naisten tekemien sarjakuvien historiasta ja nykytilanteesta ja arvostuksesta Ruotsissa ja Suomessa. Ei varmaan yllätä ketään, että Suomi on tässä(kin) asiassa hieman Ruotsia jäljessä.

Sunnuntain kohokohta puolestaan oli Diasporic Literary Languages in Finland -paneelikeskustelu, johon kiteytyi loistavasti messujen "Yksi maa - monta ääntä" -teema. Moniäänistä Suomea edustivat keskustelussa Husein Muhammed (kurdin kieli), Vuokko Hirvonen (saamen kielet), Ahmed Zaidan (arabian kieli) sekä Ali Abdishakur (somalin kieli). Oli todella harmi, että yleisöä oli paikalla vain kourallinen - toisaalta se kertoo ehkä karua kieltään siitä, miten häpeällisen vähän Suomen vähemmistökielten ja -kulttuurien kirjallisuutta täällä arvostetaan.

Panelistit toivat esille mm. sen, että suomalaiset kustantamot eivät juuri ole kiinnostuneita julkaisemaan muista kielistä tai kulttuureista ammentavaa kirjallisuutta; Suomessa asuvat saamen kielellä kirjoittavat kirjailijatkin joutuvat julkaisemaan kirjansa Norjassa! Ruotsissa julkaistaan esimerkiksi kurdin- ja somalinkielistä kirjallisuutta paljon ahkerammin kuin Suomessa. Monet panelistien kirjallisista kulttuureista kumpuavat suullisesta kerrontaperinteestä ja erityisesti runoudesta. Minusta olisi hieno ja tärkeä kulttuuriteko nostaa näitäkin ääniä vahvemmin esille Suomessa, sekä kustantamojen että lukijoiden puolelta!

Käväisin vielä kuuntelemassa hetken Mauri Kunnasta ja tapasin muutamia bloggaajatuttuja. Ostin parjatuista alelaareista Salman Rushdien Maurin viimeisen huokauksen (WSOY, 1996) ja Carlos María Domínquezin Paperitalon (Basam Books, 2006). Jälkimmäinen kertoo sopivasti siitä, kuinka kirjahulluus voi riistäytyä täysin käsistä. Helsingin kirjamessuja odotellessa! ;)

torstai 5. lokakuuta 2017

Tärpit Turun kirjamessuille 2017


Huomenna se alkaa, kirjamessusyksy nimittäin! Olen jälleen menossa bloggaajan roolissa sekä Turun kirjamessuille nyt viikonloppuna että Helsingin kirjamessuille 26. - 29.10. Menen Turkuun nyt kolmatta kertaa peräkkäin, mutta ensimmäistä kertaa kahdestaan lapsen kanssa, mikä hieman vaikuttaa ohjelmavalintoihin. :)

Ensin on pakko valittaa ihmeellisestä kirjamessuohjelmasta - siis ei sisällöllisesti vaan puhtaan teknisessä mielessä. Turun kirjamessujen netissä olevassa messuohjelmassa on jälleen kerran mukakätevä ominaisuus, jossa kiinnostavan ohjelmanumeron kohdalla voi klikata sinistä tähteä ("kirjanmerkkiä"), jolloin tapahtuma siirtyy Omalle listalle. Mainiota! - tai sitten ei. Ensinnäkin Oma lista ei tietenkään voi järjestyä kronologisesti vaan tapahtumat ovat listalla miten sattuu. Jos on tällainen innokas klikkailija kuin minä (36 kiinnostavaa tapahtumaa), niin aikajärjestys on aika must. Lista ei myöskään tulostu ainakaan minulla mitenkään nätisti. Plus olisi hienoa, jos lapsen tapahtumat saisi vielä erikseen; siis vaikka kaksi eri listaa. Noh, paras olla tässäkin asiassa perinteinen ja tehdä ihan omin pikku kätösin käsinkirjoitettu lista vihkoon. ;)

En listaa kaikkia 36 juttua tähän; tiedän, etten itsekään ehdi kaikkiin ja osa on päällekkäisiä. Tässä kuitenkin muutama tärppi jokaiselle päivälle:

Perjantai 6.10

13.50 - 14.10 Agricola A-halli
Anni Kytömäki: Kivitasku
Tämä on minulla vielä kesken, mutta alun perusteella aivan yhtä vaikuttava lukukokemus kuin Kultarinta.

15.40 - 16.00 Kuisti B-halli
Puhetta mummoista
Antti Heikkinen kertoo uusimmasta Mummo-romaanistaan takuuvarmasti omaan viihdyttävään tyyliinsä. :)

17.20 - 18.00 Fiore A-halli
Kaapista kaanoniin - kotimaisen kirjallisuuden sateenkaareva historia

Lauantai 7.10

10.30 - 11.00 Lastenlava B-halli
Hyvältä näyttää, Apo Apponen -laulutuokio
Juhani Känkäsen Apo Apponen -sarja on meidän perheen tuorein löytö ja aivan mahtava!

13.00 - 13.30 Lastenlava B-halli
Tatu ja Patu ja satujen ihmeellinen maailma
Tuorein Tatu ja Patu -kirja on lumoava, interaktiivinen satupläjäys.

14.40 - 15.20 Kallas
Novellien voima
Olavi Koistinen, Harry Salmenniemi, Tuuve Aro ja Marja Mäenpää puhuvat novellien kirjoittamisesta. Ainoastaan Tuuve Aro on minulle tuttu, mutta hänen novellinsa ovat tehneet ison vaikutuksen.

15.30 - 16.00 Fiore A-halli
Dystopiasta utopiaan
Jani Saxell haastattelee Emmi Itärantaa ja Antti Tuomaista dystopioista ja utopioista.

17.30 - 17.45 Tekstiretriitti 1. krs
Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito
Tämä osin englanniksi, osin täysin ilman r-kirjaimia kirjoitettu romaani jäi mieleen, vaikken ole siitä vielä blogissa ehtinyt kirjoittaa.

Sunnuntai 8.10

10.50 - 11.20 Agricola A-halli
Suomalainen mytologia ja kansanperinne ja muinaismuistot
Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla sai minutkin lumoutumaan muinaissuomalaisten elämästä.

11.50 - 12.40 Auditorio
Feministisen sarjakuvan paneeli
Luin juuri feministisen sarjakuva-antologian, jossa on mm. Liv Strömquistin sarjakuvia. Myös Ulla Donnerin vastikään ilmestynyt Spleenish oli mainio. Kumpikin esiintyy paneelissa.

12.00 - 12.30 Lastenlava B-halli
Viisi villiä Virtasta
Kirjailija Anneli Kanto kertoo suositusta lastenkirjasarjastaan.

13.00 - 13.40 Onerva 2. krs
Diasporic literary languages in Finland
Supermielenkiintoinen paneelikeskustelu monikulttuurisen kirjallisuuden eri äänistä Suomessa.

16.40 - 17.00 Agricola A-halli
Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät
Tiina Laitila Kälvemarkin Karkulahti oli ahdistava ja lumoava. Seitsemäs kevät oli hyvin erilainen lukukokemus, mutta vaikuttava sekin.

Tunnelmia paikan päältä voi seurata myös Kirjanurkkauksen Instagramista. Nähdään messuilla!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola)

Kannen kuva: Lisa Ewald
Feministinen sarjakuva on isosti esillä Turun kirjamessuilla ensi viikonloppuna, kun mm. ruotsalainen sarjakuvataiteilija Liv Strömquist vierailee messuilla sunnuntaina. Tästä inspiroituneena luin muutaman vuoden takaisin sarjakuva-antologian nimeltä Suffragettien city, joka esittelee feminististä ruotsalaista sarjakuvaa seitsemän tekijän voimin.

Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat taas tapetilla Case Aamulehden myötä. Tuntui jännän ajankohtaiselta lukea samaa aihetta sivuavia strippejä. Sukupuolten välisen valta-asetelman kääntäminen päälaelleen tuo esiin nimikkeiden rajoittuneisuuden kaikessa koomisuudessaan. Feministinen ajatushautomo Hattu on käyttänyt samaa menetelmää osallistuessaan nyt käytävään keskusteluun.

Huumoria ei tosiaan tästä antologiasta puutu. Teoksen toimittanut Johanna Rojola toteaa johdannossa: Tässä kirjassa ei saarnata. Vakavista asioista voi puhua hauskasti. Sukupuolirooleista, perhekäsityksistä ja ennakkoluuloista saa revittyä loputtomasti mustaa huumoria ja ironiaa.


Antologian sarjakuvissa on yhtä monta tyyliä kuin tekijääkin. Pidin erityisesti Sara Granérin vanhemmuutta ja perhettä käsittelevistä stripeistä, joissa on mainioita oivalluksia ja kärjistyksiä:


Nanna Johansson ja Sara Hansson käsittelevät sarjakuvissaan mm. stereotypioita ja seksuaalivähemmistöjä. Sukupuoliroolit ja odotukset käännetään päälaelleen ja samalla nauretaan yhteiskunnan sukupuolittuneisuudelle ja heteronormatiivisuudelle.


Hansson esittelee ns. Bechdelin testin, jolla voi mitata seksismiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa elokuvissa. Elokuva läpäisee testin, jos siinä on vähintään kaksi nimettyä naishahmoa, jotka keskustelevat keskenään jostakin muusta kuin miehestä/miehistä. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta, mutta yllättävän moni elokuva ei testiä läpäisekään! Esimerkkinä vaikkapa Disneyn Pieni merenneito:


Karolina Bång on luonut varsin informatiiviset ja yksityiskohtaisen graafiset kuvat kuukupin käytöstä ja ihmissuhteiden moninaisuudesta. Liv Strömquist pohtii pitkässä sarjakuvassaan mustasukkaisuutta ja pettämisen rajaa historian saatossa. Harmi vaan, että osassa Strömquistin ruuduista tekstaus oli niin pientä ja epäselvää, että silmät suorastaan väsyivät sitä tihrustaessa (tai sitten tarvitsen kirkkaamman yövalon sängyn viereen!). :)


Aidosti hauska, ajatuksia herättävä eikä lainkaan ryppyotsainen tai synkistelevä feministinen teos, eli suosittelen! Bloggaajista myös ainakin Reta Anna Maria on lukenut Suffragettien cityn.


Aion ehdottomasti lukea jossain vaiheessa Strömquistin naisen sukupuolielimen kulttuurihistoriasta kertovan Kielletyn hedelmän (2016) sekä romanttisen rakkauden ja avioliiton taustoista kertovan Prinssi Charlesin tunteen (2017) ja kapitalismia ruotivan Nousun ja tuhon (2017). Kaksi jälkimmäistä ilmestyvät nyt 6.10 Turun messujen yhteydessä.

Suffragettien city (toim. Johanna Rojola). Schildts, 2011. 159 sivua.
Suomentaneet: Viljami Jauhiainen & Minna Hjort

Ylioppilaslehti: "Sarjakuvan mirri ei pure"
Kirjasampo.fi: Suffragettien city