Kirjanurkkaus

Taas on se aika vuodesta, kun kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2016 parhaista kirjoista. Ääniä annetaan tuttuun tapaan neljässä kategoriassa ja osallistun itse niihin kaikkiin. Vaikka tuntui, että viime vuosi oli poikkeuksellisen runsas ja hyvä kirjavuosi, niin silti kaikkiin kategorioihin ei ollut hirvittävää tunkua. Esimerkiksi Finlandiassa vain yksi nousi minulla selkeästi ylitse muiden, mutta annan kuitenkin kolmelle kirjalle ääniä. Globalia-ehdokkaita olisi ollut enemmänkin, mutta niistä kolmen parhaan valinta oli helpompaa. Lastenkirjauutuuksiakin tuli luettua melko paljon, mutta ei blogattua, joten Kuopukseen olisi voinut olla enemmänkin tulijoita. Tietokirjallisuutta luin viime vuonna vähän, ja vain yksi kirja pääsee ehdokaslistalle. Tässä siis ehdokkaani vuoden 2016 parhaiksi kirjoiksi. Laitan jokaisen kirjan alle lyhyen lainauksen arviostani, joka toimikoon perusteluna. Blogistanian Finlandia 3 pistettä: Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus) "Kaunis, lempeä, voi...

Seisovat rannalla rivissä varpaat märissä kivissä Ikiodottajat. Ne ovat oottaneet iät ja ajat että jostain tulisi JOTAIN. Yksi viime vuoden värikkäimmistä, sympaattisimmista ja hupsuimmista lastenkirjoista on ehdottomasti Ulf Starkin kirjoittama ( Liisa Ryömän suomentama) ja Linda Bondestamin kuvittama Ennen näkymättömiä eläimiä . Runokirja esittelee toinen toistaan ihmeellisempiä ja mielikuvituksellisempia olentoja, otuksia ja öttimöntiäisiä, karvaturreja, hirviöitä, Hämyjä, Hyssyjä ja Kätkölumouksia. Linda Bondestam on ehdottomasti yksi suosikkikuvittajistani mitä lastenkirjoihin tulee. Tämäkin kirja on täynnä kirkkaita ja yllättäviä värejä, kollaasimaisesti rakennettuja aukeamia täynnä yksityiskohtia sekä ilmeikkäitä, mitä erikoisempia hahmoja. Omia suosikkejani otusten joukossa olivat mm. nämä pikkuruiset "Samiskaiset", jotka elelevät punertavassa lammessa ja ovat niin samanlaisia, että Kun ne koettavat sanoa "eri", niin siitäkin tulee "sama...

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...

Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen, mutta sen ankarimmat ajat ovat ohi. […] Aborttien ”normaalius” sekä paikallisviranomaisten mielivaltaiset teot odottavia äitejä ja luvattomia lapsia kohtaan tuskin loppuvat kokonaan, ennen kuin valtiollinen syntyvyydensääntely päättyy. Blogitauko ei ole koskaan blogihistoriani aikana tainnut venähtää näin pitkäksi; edellisestä postauksesta on vierähtänyt yli kuukausi! Täällä ollaan yhä, vaikkakin elämäntilanne melko radikaalisti muuttuneena. Kirjoja on tullut luettua entiseen tahtiin, mutta bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Mari Mannisen Tieto-Finlandia-voittajasta on kuitenkin pakko kirjoittaa. Lupasin itselleni viime vuonna (vai olikohan se jo toissa vuonna...) että yritän lukea enemmän hyviä, laadukkaita tietokirjoja . Pettymyksekseni huomasin viime vuoden luettujen kirjojen listaa silmäillessäni, että tietokirjallisuutta on taas mukana hävettävän vähän - uusi yritys siis tänä vuonna! Itse asiassa nytkin on ...