Kirjanurkkaus

Maailmalle olen kuin vesipisara, joka etsii merestä toista pisaraa, hyppää veteen kumppaniaan hakemaan, ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin. Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä heitä löytämättä itse katoan. Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta , joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910). Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan. Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kak...

Taitaa olla korkea aika uskaltaa astua ulos Shakespeare-kaapista ja avautua täällä blogissakin eräästä hieman uskaliaasta ja omituisesta lukuhaasteesta, jonka asetin itselleni täksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla WSOY sai nimittäin päätökseen 10 vuotta kestäneen suomennoshankkeen, jossa kaikki Shakespearen 38 näytelmää käännettiin uudelleen suomeksi. Paavo Cajanderin vanhat suomennokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja, joten näytelmien käännöksiä oli jo aikakin päivittää. Urakkaan osallistui 12 kokenutta suomentajaa, mm. Matti Rossi ja Kersti Juva . Kun luin lehdestä suomennosprojektin päättymisestä, pieni englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija heräsi henkiin sisälläni ja sain päähänpiston lukea uusia Shakespeare-suomennoksia oikein urakalla läpi. Vuorossa on siis Kirjanurkkauksen Shakespeare-haaste 2014! Ensin hieman taustatietoja, jotka saattavat selittää tätä kummallista päähänpistoa: Ensikohtaamiseni Shakespearen kanssa tapahtui 14 vuoden herkässä iässä, kun minä ja p...

Yritän tänä vuonna ryhdistäytyä ja esitellä blogissani enemmän myös lastenkirjoja, koska niitä tullaan joka tapauksessa kuluttamaan tässä perheessä yhä enemmän nuorimman lukijan kasvaessa isommaksi. Käytännössä lukeminen puolitoistavuotiaan kanssa koostuu enimmäkseen kuvien tutkimisesta ja yksittäisten sanojen opettelusta, ja mahdollinen tarina tai juoni kiinnostaa lähinnä äitiä (jos kiinnostaa). Myös Aimo ja Unto tarttui mukaan ennemmin äidin kuin lapsen kiinnostuksen vuoksi. :) Aimo ja Unto on ihana kuvakirja, runoteos ja satu, joka kertoo ikääntyvästä miesparista. Unto Bismarck on entinen sotilaslentäjä, Aimo Lindström eläkkeelle jäänyt lamppukauppias. Pari on ollut yhdessä jo vuosikymmeniä. Joulu lähestyy, mutta Unto on masentunut ja kiukkuinen ja purkaa pahaa oloaan Aimoon. Unto tuntee olonsa vanhaksi eikä suostu juhlimaan. Aimo huolestuu: Parvekkeelta Aimo katselee yli kaupungin. Kylmä tuuli pyyhkii katuja, maailma on jäässä. Hän ei halua kävelylle yksin tässä sää...