Siirry pääsisältöön

William Shakespeare: Erehdysten komedia

Maailmalle olen kuin vesipisara,
joka etsii merestä toista pisaraa,
hyppää veteen kumppaniaan hakemaan,
ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin.
Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä
heitä löytämättä itse katoan.

Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta, joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910).

Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan.

Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kaksosia ja kyse on komediasta, ei ole vaikea arvata, että juoni perustuu hyvin pitkälti henkilöllisyyksien sekoittumiseen ja koomisiin väärinkäsityksiin.

Aikuistunut Syrakusan Antipholus on saapunut palvelijansa kanssa Efesokseen. Samassa kaupungissa olevat identtiset veljekset ja heidän identtiset palvelijansa aiheuttavat tietenkin valtavasti koomisia tilanteita, kun heidät sekoitetaan jatkuvasti keskenään. Jopa Syrakusan Antipholuksen vaimo, Adriana, luulee Efesoksen Antipholusta miehekseen, ja molemmat Antipholukset erehtyvät ajoittain luulemaan toisen palvelijaa omakseen. Vain näytelmän katsojat (tai tässä tapauksessa lukija) tietää, että kaupungissa seikkailee kaksi samannäköistä kaksosparia, jotka menevät kaikilta muilta henkilöiltä jatkuvasti sekaisin.

Päivä muuttuu yhä kaoottisemmaksi, kun väärän Antipholuksen vaimo viettelee toista Antipholusta, vääriä palvelijoita hakataan ja lähetetään väärille asioille, toisen Antipholuksen naissuhteet pistetään toisen niskoille ja toinen uhataan mestata. Tilanne kehittyy niinkin pitkälle, että paikalle tuodaan henkienmanaaja, tohtori Pinne, joka yrittää vapauttaa Efesoksen Antipholuksen paholaisen vallasta. Antipholuksella on tehokas one-lineri varattuna tohtorille: Hiljaa, vähäjärkinen velho! En minä ole hullu.

He eivät ole kuin kaksi marjaa...
Pientä spoilausta: Näytelmän dramaattisessa loppukohtauksessa Antipholukset ja Dromiot päätyvät tietenkin kaikki neljä yhtaikaa samaan paikkaan, ja sotku selviää. Samalla käy ilmi, että veljesten isä ja äiti, jotka vuosien takainen haaksirikko on myös erottanut, ovat päätyneet samaan kaupunkiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: perhe on jälleen koossa.

Näytelmässä oikein herkutellaan kaikilla mahdollisilla väärinkäsityksillä, joita kahden henkilön yhdennäköisyys voi saada aikaan. Vaikka henkilöt ovat itsekin välillä hämmentyneitä tilanteesta, näytelmän hauskuutta lisää se, että he eivät tunnu olevan moksiskaan vaikkapa siitä, että tuntematon nainen luulee heitä aviomiehekseen:

Vai nukunko nyt ja uni minut sekoittaa?
Mikä aistejamme harhaan johdattaa?
Kunnes varmuus saadaan epävarmuudesta,
antaa harhaluulon käydä totuudesta.

Samasta kohtauksesta on myös tämä Youtube-pätkä The Royal Shakespeare Companyn esittämästä näytelmästä vuodelta 1976, jossa Judi Denchin upeasti näyttelemä Adriana tiuskii Syrakusan Antipholukselle, jota luulee miehekseen. :)

Erehdysten komedia on siinäkin mielessä tyypillinen farssi, että henkilöhahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Kumpikin Antipholus on äkkipikainen ja pieksee palvelijaansa mielellään (näytelmässä on yllättävän paljon pieksemistä ja hakkaamista!). Kumpikin Dromio on sukkelasanainen ja kiusoittelee ovelasti isäntäänsä. Henkilöitä tärkeämpää on juoni, joka vetää kyllä hyvin eteenpäin (näytelmän henkilöt tai juoni eivät tietenkään ole Shakespearen keksimiä, vaan roomalaisen Plautuksen näytelmästä pöllittyjä). Yllätyin siitä, miten helppoa ja hauskaa tätä oli lukea suomeksi, vaikka etukäteen suhtauduin hieman epäillen Shakespeare-suomennoksiin. :)

Erehdysten komedia ei ehkä ole sitä syvällisintä tai edes tunnetuinta Shakespearea, mutta tästä hauskuudesta oli hyvä aloittaa! :)

En ole muuten lukuhaasteeni kanssa yksin! Uusia Shakespeare-suomennoksia lukee läpi myös kirjailija Miina Supinen, joka on aloittanut urakan viime vuoden puolella (tässä blogissa). Hänkin on jo ehtinyt lukea Erehdysten komedian.

William Shakespeare: Erehdysten komedia. WSOY. 2009. 119 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Comedy of Errors
Suomentaja: Leena Tamminen

Wikipedia: Erehdysten komedia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi