William Shakespeare: Erehdysten komedia

Maailmalle olen kuin vesipisara,
joka etsii merestä toista pisaraa,
hyppää veteen kumppaniaan hakemaan,
ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin.
Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä
heitä löytämättä itse katoan.

Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta, joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910).

Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan.

Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kaksosia ja kyse on komediasta, ei ole vaikea arvata, että juoni perustuu hyvin pitkälti henkilöllisyyksien sekoittumiseen ja koomisiin väärinkäsityksiin.

Aikuistunut Syrakusan Antipholus on saapunut palvelijansa kanssa Efesokseen. Samassa kaupungissa olevat identtiset veljekset ja heidän identtiset palvelijansa aiheuttavat tietenkin valtavasti koomisia tilanteita, kun heidät sekoitetaan jatkuvasti keskenään. Jopa Syrakusan Antipholuksen vaimo, Adriana, luulee Efesoksen Antipholusta miehekseen, ja molemmat Antipholukset erehtyvät ajoittain luulemaan toisen palvelijaa omakseen. Vain näytelmän katsojat (tai tässä tapauksessa lukija) tietää, että kaupungissa seikkailee kaksi samannäköistä kaksosparia, jotka menevät kaikilta muilta henkilöiltä jatkuvasti sekaisin.

Päivä muuttuu yhä kaoottisemmaksi, kun väärän Antipholuksen vaimo viettelee toista Antipholusta, vääriä palvelijoita hakataan ja lähetetään väärille asioille, toisen Antipholuksen naissuhteet pistetään toisen niskoille ja toinen uhataan mestata. Tilanne kehittyy niinkin pitkälle, että paikalle tuodaan henkienmanaaja, tohtori Pinne, joka yrittää vapauttaa Efesoksen Antipholuksen paholaisen vallasta. Antipholuksella on tehokas one-lineri varattuna tohtorille: Hiljaa, vähäjärkinen velho! En minä ole hullu.

He eivät ole kuin kaksi marjaa...

Pientä spoilausta: Näytelmän dramaattisessa loppukohtauksessa Antipholukset ja Dromiot päätyvät tietenkin kaikki neljä yhtaikaa samaan paikkaan, ja sotku selviää. Samalla käy ilmi, että veljesten isä ja äiti, jotka vuosien takainen haaksirikko on myös erottanut, ovat päätyneet samaan kaupunkiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: perhe on jälleen koossa.

Näytelmässä oikein herkutellaan kaikilla mahdollisilla väärinkäsityksillä, joita kahden henkilön yhdennäköisyys voi saada aikaan. Vaikka henkilöt ovat itsekin välillä hämmentyneitä tilanteesta, näytelmän hauskuutta lisää se, että he eivät tunnu olevan moksiskaan vaikkapa siitä, että tuntematon nainen luulee heitä aviomiehekseen:

Vai nukunko nyt ja uni minut sekoittaa?
Mikä aistejamme harhaan johdattaa?
Kunnes varmuus saadaan epävarmuudesta,
antaa harhaluulon käydä totuudesta.

Samasta kohtauksesta on myös tämä Youtube-pätkä The Royal Shakespeare Companyn esittämästä näytelmästä vuodelta 1976, jossa Judi Denchin upeasti näyttelemä Adriana tiuskii Syrakusan Antipholukselle, jota luulee miehekseen. :)

Erehdysten komedia on siinäkin mielessä tyypillinen farssi, että henkilöhahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Kumpikin Antipholus on äkkipikainen ja pieksee palvelijaansa mielellään (näytelmässä on yllättävän paljon pieksemistä ja hakkaamista!). Kumpikin Dromio on sukkelasanainen ja kiusoittelee ovelasti isäntäänsä. Henkilöitä tärkeämpää on juoni, joka vetää kyllä hyvin eteenpäin (näytelmän henkilöt tai juoni eivät tietenkään ole Shakespearen keksimiä, vaan roomalaisen Plautuksen näytelmästä pöllittyjä). Yllätyin siitä, miten helppoa ja hauskaa tätä oli lukea suomeksi, vaikka etukäteen suhtauduin hieman epäillen Shakespeare-suomennoksiin. :)

Erehdysten komedia ei ehkä ole sitä syvällisintä tai edes tunnetuinta Shakespearea, mutta tästä hauskuudesta oli hyvä aloittaa! :)

En ole muuten lukuhaasteeni kanssa yksin! Uusia Shakespeare-suomennoksia lukee läpi myös kirjailija Miina Supinen, joka on aloittanut urakan viime vuoden puolella (tässä blogissa). Hänkin on jo ehtinyt lukea Erehdysten komedian.

William Shakespeare: Erehdysten komedia. WSOY. 2009. 119 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Comedy of Errors
Suomentaja: Leena Tamminen

Wikipedia: Erehdysten komedia