Kirjanurkkaus

Kaikki kummajaiset olivat jo tulleet kaapista. Hänkin voisi tehdä niin. Hän voisi elää kuten muutkin. Ehkä muita samanlaisia ei ollut, mutta mitä sitten? Jos hän paljastaisi itsensä, hän saattaisi jo huomenna jutella jonkun kaltaisensa kanssa.  Sofi Oksasen Norma oli syksyn kirjallinen tapaus jo ennen teoksen julkaisua. Romaanista ei kerrottu mitään etukäteen, kirjan ja päähenkilön nimeä lukuun ottamatta. Syyskuussa kirja nostettiin valtavan media-aallon kantamana esiin, ja kirjamessuilla rekankokoiset Norma-julisteet varmistivat, ettei romaani jää keneltäkään huomaamatta. Hypetys nosti ainakin minulta karvat pystyyn, mutta tuhansien muiden tavoin minäkin luin kirjan. Lukiessa aloin kuitenkin epäillä, ettei tämä kirja erityisemmin paranna Oksasen asemia kirjallisella kentällä. Kärjistäen ja vähän ilkeästi sanottuna: Norma myy, koska se on Oksasen kirja; ei, koska se on erityisen hyvä. Ensimmäiset pari-kolmekymmentä sivua lukijan eteen marssitetaan joukko henkilöitä, joilla ...

Hyvä herra Graham, olisittepa nähnyt, miten meidän pikkuisessa postitoimistossamme kuhisi. Kyläläisiä kerääntyi katsomaan, kun minä luin ensimmäistä ihailijapostiani, kuten te amerikkalaiset sanoisitte. Nuo ihmispolot varmaan luulivat, ettei kukaan meidän saaremme ulkopuolella ole kuunaan luonut katsettaan minun runoihini. En tiedä, kumpi heitä sykähdytti enemmän: se, että joku on todella lukenut jonkin kirjoistani, vai se, että tuo joku oli amerikkalainen. Te kaikkihan olette lainsuojattomia ja lehmipaimenia, eikö niin? Nuori runoilija Elspeth Dunn asuu pienellä Skyen saarella Skotlannin rannikolla. Maaliskuussa 1912 hän saa yllätyksekseen elämänsä ensimmäisen ihailijakirjeen amerikkalaisopiskelija David Grahamilta. Elspeth vastaa kirjeeseen, ja pari jatkaa tiivistä kirjeenvaihtoa vuosikausia. Nuorten suhde syvenee ystävyydeksi ja lopulta rakkaudeksi, vaikka pari ei ole koskaan tavannut toisiaan. Ensimmäinen maailmansota tuo Daveyn lopulta Eurooppaan, mutta kuviota mutkistaa El...

Joulukuun alku on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tuoda blogiin edes marraskuun luettujen kirjojen listaa saati tehdä minkäänlaista yhteenvetoa viime kuun lukuhaasteesta. Tässä siis vielä pikaisesti. Marraskuun luetut Sofi Oksanen: Norma Luiz Ruffato: Tekokukkia Leena Krohn: Erehdys Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni Akhil Sharma: Family Life Mikaela Strömberg: Sophie Pertti Lassila: Armain aika Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa Marraskuu oli siinä mielessä poikkeuksellinen lukukuukausi, että luin vain ja ainoastaan tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja . Liekö osasyynä hyvissä ajoin alkava loppukiri ennen Blogistanian kirjallisuuspalkintoehdokkaiden julkistusta (tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät esim. Blogistanian Finlandiaa emännöivästä Kulttuuri kukoistaa -blogista ). Marraskuussa osallistuin tosiaan myös lukuhaasteeseen, mikä innostikin lukemaan hieman tavallista ahkerammin. Onnistuin kahta päivää lukuun ottamatta lukemaan vähintään 30 sivua jok...