Siirry pääsisältöön

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Hyvä herra Graham, olisittepa nähnyt, miten meidän pikkuisessa postitoimistossamme kuhisi. Kyläläisiä kerääntyi katsomaan, kun minä luin ensimmäistä ihailijapostiani, kuten te amerikkalaiset sanoisitte. Nuo ihmispolot varmaan luulivat, ettei kukaan meidän saaremme ulkopuolella ole kuunaan luonut katsettaan minun runoihini. En tiedä, kumpi heitä sykähdytti enemmän: se, että joku on todella lukenut jonkin kirjoistani, vai se, että tuo joku oli amerikkalainen. Te kaikkihan olette lainsuojattomia ja lehmipaimenia, eikö niin?

Nuori runoilija Elspeth Dunn asuu pienellä Skyen saarella Skotlannin rannikolla. Maaliskuussa 1912 hän saa yllätyksekseen elämänsä ensimmäisen ihailijakirjeen amerikkalaisopiskelija David Grahamilta. Elspeth vastaa kirjeeseen, ja pari jatkaa tiivistä kirjeenvaihtoa vuosikausia. Nuorten suhde syvenee ystävyydeksi ja lopulta rakkaudeksi, vaikka pari ei ole koskaan tavannut toisiaan.

Ensimmäinen maailmansota tuo Daveyn lopulta Eurooppaan, mutta kuviota mutkistaa Elspethin aviomies Iain, joka sotii itsekin tahollaan. Elspeth ei myöskään uskalla poistua saareltaan, koska hän pelkää veneitä ja vettä.

Romaanin rinnakkaisjuoni sijoittuu noin 30 vuotta ajassa eteenpäin, toisen maailmansodan alkuvuosiin. Elspethin tytär Marguerite on rakastunut, mutta kun hänen äitinsä katoaa, hän alkaa ottaa selvää tämän menneisyydestä ja erityisesti matkalaukullisesta kirjeitä, jotka äiti on säilyttänyt. Marguerite haluaa selvittää, mikä Elspethin valinta johti tämän perheen hajoamiseen vuosikymmeniä sitten. Margueriten oma rakkaustarina jää auttamatta Elspethin tarinan varjoon ja tuntui hieman teennäiseltä; oman identiteetin etsintä nousi tärkeämmäksi.

Seuraavassa mahdollisesti pieni spoileri: Olin muuten täysin varma, että kahden mieshenkilön välille romaanissa rakenneltiin suhdetta tai että siitä vihjailtiin rivien välissä. Kirjan lukeneet kenties tietävät, keitä tarkoitan.

Jessica Brockmole on uskaltanut rakentaa esikoisromaaninsa pelkän kirjeenvaihdon varaan, vaikka kirjeromaani ei varmasti ole romaanimuotona sieltä helpoimmasta päästä. Ongelmaksi voi muodostua se, kuinka kuljettaa juonta eteenpäin ja kirjoittaa esimerkiksi dialogia, kun koko kirja koostuu pelkistä kirjeistä. Entä kun kirjeenvaihtoystävät kenties tapaavat? Miten tapaamista voi kuvailla lukijalle - eiväthän henkilöt sen aikana kirjoittele toisilleen!

Brockmole on ratkaissut ongelman siten, että romaanin pääpari pysyttelee pääosin erossa ja kaukana toisistaan, mikä tietenkin mahdollistaa kaiken kertomisen kirjeitse. Kirjeet luovat lisäksi henkilöiden välillä lisäjännitteitä ja epävarmuutta: entä jos se ratkaiseva kirje ei saavukaan perille tai päätyy vääriin käsiin? Pelkkiin kirjeisiin perustuva suhde on hauras ja altis kohtalokkaille väärinkäsityksille.

Kirjeitä saarelta on romanttista viihdekirjallisuutta ja minun makuuni välillä liiankin tunteikas. Lukiessa tuli elävästi mieleen Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Sekin on kirjeromaani, joka sijoittuu piskuiselle saarelle maailmansodan aikoihin. Sekin alkaa siitä, kun naiskirjailija saa kirjeen hänen teoksensa lukeneelta mieheltä. Siinäkin soditaan ja rakastutaan. Yhtäläisyyksiä on paljon. Jos siis pidit Perunankuoripaistoksesta, pidät melko varmasti tästäkin.

Ahmin Brockmolen romaanin muutamassa päivässä, ja jännitys säilyi upeasti aivan loppuun saakka. Lopussa langat kuitenkin sidottiin minusta vähän liiankin näteiksi solmuiksi. Olisin kaivannut edes pientä avoimuutta ja sotkuisuutta loppuun. Toisaalta hyvänmielenkirjasta kuuluu nimensä mukaisesti jäädä hyvä mieli (tästä jäi vähän haikeakin). Suosittelen kirjaa kaikille kirjeromaanien ja sotaromanssien ystäville, jotka uskovat perinteisten kirjeiden voimaan. :)

Myös Sara, Jonna ja Ulla ovat lukeneet kirjan.

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta. Bazar. 2015. 330 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Letters from Skye
Suomentaja: Marja Helanen

Bazar: Kirjeitä saarelta
Kirjavinkit: Kirjeitä saarelta

Kommentit

  1. Kirjeitä saarelta on hieman lälly, mutta annoin paljon anteeksi lopun takia. Se vaikutti minuun. Tuo lopun osuus kirkossa haltioitti minut.

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin kirjasta ja luultavasti siksi, koska vietän paljon aikaa saarella.Välillä tarvitsen viihdettä ja rakkautta.
    Tuota Perunankuoripaistosta en pystynyt lukemaan paria sivua pidemmälle, ei yksinkertaisesti sytyttänyt minua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi