maanantai 1. elokuuta 2011

Emile Ajar: Elämä edessäpäin

Kansi: Kosti Antikainen
Heti alkuun voin kertoa teille että me asuttiin seitsemännessä kerroksessa ilman hissiä, ja siitä se olikin ainainen riesa Madame Rosalle, jonka piti kantaa kaikki kilonsa vain kahdella jalalla, ja kun oli sitä muutakin huolta ja vaivaa. Madame Rosa muistutti meille siitä aina kun ei valittanut jostakin muusta, sillä hän oli lisäksi vielä juutalainen. Eikä hänen terveydessäänkään kehumista ollut, ja voin kyllä tässä heti kärkeen sanoa että sellainen nainen olisi ansainnut hissin.

Näin alkaa ranskalaisen Emile Ajarin Goncourt-palkittu romaani, Elämä edessäpäin. Kertojana toimii orpo, 10-vuotias arabipoika Mohammed, eli Momo, joka asuu Pariisin köyhässä Bellevillen kaupunginosassa. Madame Rosa puolestaan on vanha nainen, Auschwitzin selviytyjä, maailmanmatkaaja, räväkkä ja värikäs persoona. Madame Rosa on nuorempana ansainnut elantonsa prostituoituna Marokossa ja Algeriassa. Sittemmin hän on perustanut täysihoitolan "huoranpenikoille" (kuten hän itse sanoo), joiden äidit lähettävät kerran kuussa rahaa vastineeksi lastensa hoidosta. Jotkut onnelliset adoptoidaan parempiin oloihin. Toiset katoavat tai heidät haetaan pois.

Momoa ei kaipaa kukaan ja rahalähetyksetkin ovat loppuneet jo vuosia sitten. Silti Madame Rosa ei heitä Momoa kadulle, koska vanha juutalaisnainen rakastaa nuorta muslimipoikaa kuin äiti lastaan. Ruma, lihava ja äkkipikainen Madame Rosa puolestaan on ainoa äiti, jonka Momo on koskaan tuntenut. Kun Madame Rosan terveys alkaa pettää, Momon tehtävänä on pelastaa kasvattiäiti sairaalahoidon kauhuilta.

En osannut odottaa romaanilta etukäteen mitään, eikä kirjailijan nimikään ollut tuttu. Silti imeydyin Momon maailmaan mukaan väkisin. Rankasta aiheesta ja alkuasetelmasta huolimatta romaani ei missään nimessä ollut raskas vaan jotenkin hyvin arkinen ilman mitään turhia kikkailuja. Värikäs henkilökaarti varmisti myös sen, että tylsää ei ollut missään vaiheessa. Mukaan mahtuu esimerkiksi harras muslimi Hamil, joka kantaa aina mukanaan kahta elämänsä pääteosta: Viktor Hugon Kurjat-romaania ja koraania. Dementoituva vanhus alkaa kuitenkin vähitellen sekoittaa em. kirjat ja siteeraa niitä sujuvasti sekaisin yrittäessään antaa Momolle uskonnollista kasvatusta. :) Madame Rosan sairauskohtausten iskiessä Momo taas kutsuu paikalle avuliaan Madame Lolan, senegalilaisen transvestiitin, joka myy itseään öisin Boulognen metsässä.

Päähenkilö Momo varastaa shown valloittavalla kerrontatyylillään, joka onnistuu herättämään huikeita mielikuvia ja siirtymään hetkessä surumielisyyteen: Voin nähdä kenet tahansa vieressäni jos tahdon, King Kongin tai Frankensteinin tai laumoittain haavoittuneita vaaleanpunaisia lintuja, kenet vain paitsi äitini, sillä siihen minulla ei ole tarpeeksi mielikuvitusta.
Momon totinen ja tumman huumorin sävyttämä lapsen ääni tekee romaanista niin kauniin ja surullisen, että sitä ei voi kuin ihailla ja heittäytyä siihen mukaan.

Romaanin julkaisuhistoria on muuten aika mielenkiintoinen. Kirja julkaistiin alun perin Ranskassa vuonna 1975 salanimellä Emile Ajar. Kirjailijan todellinen henkilöllisyys pidettiin salassa uskottelemalla, että Emile Ajar oli Paul Pavlowitch -nimisen miehen salanimi. Tässä luulossa on julkaistu myös tämä suomennos, jonka kannen etuliepeessä sanotaan näin:
Emile Ajar on salanimi, joka Elämä edessäpäin -romaanin ilmestyttyä herätti suorastaan raivokasta uteliaisuutta. Sittemmin salaisuus paljastui: Emile Ajarin oikea nimi on Paul Pavlowitch. Paul Pavlowitch on syntyään montenegrolainen, monia värikkäitä vaiheita elämässään kokenut mies, ja yllättävää kyllä - myös Romain Garyn sisarenpoika.

Suomalaisen kustantamon lisäksi peitenimi vakuutti ainakin Goncourt-palkintoraadin, joka myönsi romaanille palkinnon sen ilmestymisvuonna. Totuus paljastui vasta Romain Garyn kuoleman jälkeen, jolloin hän myönsi postuumisti julkaistussa kirjassaan kirjoittaneensa Elämä edessäpäin -romaanin itse. Garyn sukulaismies, Paul Pavlowitch, oli tosiaan Garyn pyynnöstä näytellyt kirjailijaa. Syitä voimme vain arvailla... Samalla Romain Garysta tuli myös ainoa, jolle Goncourt-palkinto on myönnetty kahdesti (mikä on vastoin palkinnon sääntöjä), koska hän oli saanut sen jo aiemmin omalla nimellään julkaistusta romaanista.

Mutta älkää hämääntykö nimisotkusta, koska se ei kirjan hienouteen vaikuta! :) Jos antaisin kirjoille tähtiä, niin tämä ansaitsisi täydet viisi ja plussia päälle.

Emile Ajar: Elämä edessäpäin. Otava. 1978. 187 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La vie devant soi
Suomentaja: Annikki Suni

Linkit:
Kirjasampo.fi: Elämä edessäpäin
Kirjasto.sci.fi: Romain Gary [en]
Wikipedia: Romain Gary

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta! Ehkä muistan tähänkin joskus tarttua..

    VastaaPoista
  2. Mari A, kiva että kiinnostuit! En löytänyt muista blogeista mitään mainintaa tästä kirjasta ja olisi mukavaa lukea muidenkin mielipiteitä. :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tosiaan kiinnostavalta! En muista koskaan kuulleenikaan tästä kirjasta, joten riemastuttavaa saada aivan uusi kirjavinkki. Sitten kun vielä joskus muistaisin etsiä tämän kirjastosta. :)

    VastaaPoista
  4. Jenni, minullekin on jäänyt vähän hämäräksi se syy, miksi olen poiminut kirjan mukaani kirjastosta kuukausia sitten. Taisi olla niitä kuuluisia herätelainoja. :) Toivottavasti saat kirjan vielä käsiisi!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin kiinnostavalta että panin tästä varauksen kirjastoon!

    VastaaPoista
  6. Salla, hienoa! Olisi kiva lukea mielipiteesi kirjasta. :)

    VastaaPoista
  7. Näin jälkijunassa minäkin laitan lukulistalle. :) Varmasti kirjoitan tästä joskus kunhan olen lukenut.

    VastaaPoista