Ajan myötä lohikäärme ja kirin loivat rupensa ja veivät muodonmuutoksensa loppuun asti, ja niin niistä tuli osa ruumistani. Nyt ne olivat oikeasti omaisuuttani - sana, jota käytin mielelläni ajatellessani niitä. Mutta oli myös mahdollista, että niiden arvo alenisi uutuudenviehätyksen kadottua. Hitomi Kaneharan tapauksessa suuri yleisö taitaa olla enemmän kiinnostunut itse kirjailijasta kuin tämän teoksista. Japanilainen Kanehara lopetti koulunkäynnin eri lähteiden mukaan 11-15-vuotiaana ja asui jonkin aikaa kadulla ennen kuin alkoi kirjoittaa kokemuksistaan tarinoita, joita sitten lähetti sähköpostitse isälleen. Kirjallisuuden professori näki ilmeisesti tarinoissa jotain, koska hän toimitti tyttärensä tekstit julkaistavaan kuntoon. Tuloksena on bestseller, joka voitti arvostetun Akutagawa-palkinnon Japanissa ja joka on käännetty kymmenille kielille, nyt myös suomeksi. Entä itse kirja sitten? Se on lyhyt romaanintapainen, jonka kansikuva saa sen näyttämään lähes lastenkirjalta, mit...