Siirry pääsisältöön

Unni Drougge: Hella H:n tunnustukset

Tästä hetkestä alkaen vietän lopun elämäni Jojon kanssa! Teen hänet riippuvaiseksi Hella Hellistä. Hellasta tulee hänen turvallinen ankkurinsa, joka ei koskaan hylkää häntä. Hell muodostaa aluksen seikkailuja pursuavat kansirakenteet, jotka pitävät kyllästyneisyyden kurissa.

Kuten Jukka Petäjä Hesarin arvostelussa kirjoittaa, Unni Drouggen Hella H:n tunnustukset paljastaa heti alussa esikuvakseen Vladimir Nabokovin Lolitan. Venäläisklassikon sukupuoliroolit ovat kuitenkin vaihtuneet toisinpäin ruotsalaiskirjailijan romaanissa: keski-ikäisen miehen, Humbert Humbertin, on korvannut keski-ikäinen nainen, jonka nimessä on kuitenkin samanlaista toistoa: Hella Hell. Päähenkilön himon ja rakkauden kohde ei olekaan 12-vuotias tyttö vaan 13-vuotias poika.

Romaanissa Hella H. kirjoittaa mitään sensuroimatta omista intohimoistaan ja yrityksistään vietellä teinipoika Jokke eli "Jojo". Hän yrittää puolustella tekojaan sillä, että hänen kohteensa on "varhain kehittynyt" - mieleltään kuin aikuinen, vaikkakin vielä pojan ruumiissa.

Järjettömässä omistushalussaan Hella päättää omia Jojon itselleen sen jälkeen, kun pojan kaksi äitiä osoittautuvat vähintäänkin vastuuttomiksi huoltajiksi. Hän puoliksi kidnappaa, puoliksi lahjoo oman toy boynsa automatkalle ympäri Eurooppaa. Sex, drugs & rock 'n' roll -henkinen reissu paljastaa Hellan sairaat manipulaatiotaidot ja rajattoman itsekkyyden, kun hän viis veisaa esimerkiksi siitä, että roadtripin aikana Hellan oma, vasta 12-vuotias tytär soittelee äitinsä perään ja syyttää tätä heitteillejätöstä.

Hella H:n tunnustuksia lukiessa tuli jotenkin inhottava ja epämukava olo. Lukija vedetään tahtomattaan mukaan Hellan manipulaatiovyyhteihin ja sairaaseen ajatusmaailmaan. Lukijasta tulee tahaton rikoskumppani ja tirkistelijä päähenkilön luotsaamassa tarinassa. Hella ja Jojo kulkevat hengästyttävällä vauhdilla biletyspaikasta toiseen, teiniryyppäjäisistä Espanjan Magallufissa aina Tanskan rannikolle saakka, missä romaani päättyy erittäin ennalta-arvattavasti.

Romaanista jäi huono maku suuhun - liikaa seksuaalisuudella ja ihmisen ahneudella mässäilyä. Hieman kärjistäen tuntuu kuin olisi lukenut sata huonoa harlekiiniromaania peräkkäin, vaikkei tämä romaani kyseiseen kastiin kuulukaan. Kohuromaanin teema kuitenkin rohkea ja ennakkoluuloton, ja näkökulma uusi, siitä pisteet.

Unni Drougge: Hella H:n tunnustukset. Like. 2002.
Ruotsinkielinen alkuteos: Hella Hells bekännelser
Suomentaja: Outi Menna

Like: Hella H:n tunnustukset
Bazar: Unni Drougge
HS Kirjat: "Kuinka Lolitasta tuli Jojo"

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää