Siirry pääsisältöön

Yoko Ogawa: The Diving Pool

Jun is walking out on the ten-meter board. He's wearing the rust-colored swimsuit I saw yesterday on the drying rack outside the window of his room. When he reaches the end of the board, he turns slowly; then, facing away from the water, he aligns his heels. Every muscle in his body is tensed, as if he were holding his breath.

My previous experiences with Japanese short stories and novellas have mainly come from Haruki Murakami's fiction. Yoko Ogawa, another contemporary Japanese author, is a new acquaintance for me.

The Diving Pool is a collection of three novellas, all set in Japan. In the title novella, a young girl, Aya, falls in love with her foster brother Jun as she spends her lonely afternoons watching him practice diving at a local pool. Her suppressed feelings force a darker side of her personality to the surface. In "Pregnancy Diary", a woman writes a diary about her sister's pregnancy and the strange effects that her sister's demands and cravings for food have on her. The last novella, "Dormitory", is the most puzzling one. A woman visits her old college dormitory in Tokyo as she tries to help her cousin find a room. The crippled caretaker of the deserted dormitory is a strange, sinister figure, and the woman's cousin disappears mysteriously...

The three novellas are all about the dark, cruel and inappropriate feelings that people try to repress, but that can emerge in unexpected ways. I think the last novella draws the overall theme together, as it evokes dark feelings of suspicion and fear in the reader instead of one of the characters. Ogawa's stories are disturbing, haunting and wonderfully creepy.

Yoko Ogawa: The Diving Pool. Vintage. 2009. 164 pages.
"The Diving Pool" originally published in Japanese as Samenai Koucha
"Dormitory" and "The Pregnancy Diary" originally published in Japanese as Ninshin Karenda
Translated by Stephen Snyder

Guardian: "Dark Side of the Dormitory"
Macmillan: The Diving Pool
Vintage Books: The Diving Pool
Vintage Books: Yoko Ogawa
Wikipedia: Yoko Ogawa

Kommentit

  1. I just read The Housekeeper and the Professor by Ogawa and really liked it! My review is coming soon, but I can really recommed it. I will want to read this as well!

    VastaaPoista
  2. The Housekeeper and the Professor is on my reading list as well! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi