Piiloudun taas hattuni alle mutta vain hetkeksi, sillä minun tulee ikävä hengittämistä. Ja puhumista. Ja ikkunoita. Minun tulee ikävä kakkua. Ja kaloja. Pidän kaloista, siitä miten niiden pienet suut käyvät: auki, kiinni, auki.
Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa.
Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä.
Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpoika Adamin avustuksella Tessa lähtee toteuttamaan viimeisiä haaveitaan ylisuojelevan isänsä kauhuksi.
Toivelista sisältää sekä ihmiselämän pieniä arkipäiväisyyksiä että suuria unelmia, kuten neitsyyden menettämisen, huumeiden käytön, lain rikkomisen, kuuluisaksi tulemisen, autolla ensi kertaa ajamisen, maailmanympärimatkan, rakastumisen... Pian Tessalla on kuitenkin aikaa vain viikkoja, sitten vain päiviä. Lista elää ja muovautuu hänen viimeisten vaiheidensa mukana.
Rakastuin romaanin yksityiskohtiin ja suurten tunteiden kuvaukseen pienten arkisten asioiden kautta Tessan perheessä. Tessa on päähenkilönä kuin kuka tahansa murrosikäinen teini, ja nuoremmat lukijat varmaan samastuvat häneen vahvemminkin. Hänen sairautensa tietenkin rajoittaa ja estää häntä, vaikka pohjimmiltaan Tessa on itsetietoinen ja vaativa, jopa ärsyttäväksi asti. Kuolemaakaan ei kaunistella, se on Tessalle vain suuri tuntematon, väistämätön paha. Mielenkiintoinen romaani, suosittelen!
Jenny Downham: Ennen kuin kuolen. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Before I Die
Suomentaja: Katariina Kaila
Kirjavinkit: Ennen kuin kuolen
Sivupiiri: Ennen kuin kuolen
Kouvolan Sanomat: "Ei vielä. Ei vielä."
Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa.
Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä.
Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpoika Adamin avustuksella Tessa lähtee toteuttamaan viimeisiä haaveitaan ylisuojelevan isänsä kauhuksi.
Toivelista sisältää sekä ihmiselämän pieniä arkipäiväisyyksiä että suuria unelmia, kuten neitsyyden menettämisen, huumeiden käytön, lain rikkomisen, kuuluisaksi tulemisen, autolla ensi kertaa ajamisen, maailmanympärimatkan, rakastumisen... Pian Tessalla on kuitenkin aikaa vain viikkoja, sitten vain päiviä. Lista elää ja muovautuu hänen viimeisten vaiheidensa mukana.
Rakastuin romaanin yksityiskohtiin ja suurten tunteiden kuvaukseen pienten arkisten asioiden kautta Tessan perheessä. Tessa on päähenkilönä kuin kuka tahansa murrosikäinen teini, ja nuoremmat lukijat varmaan samastuvat häneen vahvemminkin. Hänen sairautensa tietenkin rajoittaa ja estää häntä, vaikka pohjimmiltaan Tessa on itsetietoinen ja vaativa, jopa ärsyttäväksi asti. Kuolemaakaan ei kaunistella, se on Tessalle vain suuri tuntematon, väistämätön paha. Mielenkiintoinen romaani, suosittelen!
Jenny Downham: Ennen kuin kuolen. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Before I Die
Suomentaja: Katariina Kaila
Kirjavinkit: Ennen kuin kuolen
Sivupiiri: Ennen kuin kuolen
Kouvolan Sanomat: "Ei vielä. Ei vielä."
hyvä arvio. minusta tämä on ollut ehdottomasti parhaita tällä tapaa kirjoitettuja nuoren kuolema - kirjoja. Kuvasit hyvin kirjan ansioita.
VastaaPoistaLuin kirjan vasta nyt, mutta en yhdy ylistyskuoroon. Kirja on aika lailla typerä kokonaisuus. Itse leukemiaan sairastuneen tyttären äitinä sanon, että kirjassa ei ole hyvää muu kuin kahden nuoren rakkauden kuvaus. Se on kaunista ja lämmittävää, muuten kirja on täysi p---a. Olen viettänyt kolme vuotta leukemiaan sairastuneen tytön vierellä kaikessa mukana ollen. Noin toivottoman kirjan lukemisesta tekee vain vihaiseksi.
VastaaPoista