Siirry pääsisältöön

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Piiloudun taas hattuni alle mutta vain hetkeksi, sillä minun tulee ikävä hengittämistä. Ja puhumista. Ja ikkunoita. Minun tulee ikävä kakkua. Ja kaloja. Pidän kaloista, siitä miten niiden pienet suut käyvät: auki, kiinni, auki.
Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa.

Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä.

Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpoika Adamin avustuksella Tessa lähtee toteuttamaan viimeisiä haaveitaan ylisuojelevan isänsä kauhuksi.

Toivelista sisältää sekä ihmiselämän pieniä arkipäiväisyyksiä että suuria unelmia, kuten neitsyyden menettämisen, huumeiden käytön, lain rikkomisen, kuuluisaksi tulemisen, autolla ensi kertaa ajamisen, maailmanympärimatkan, rakastumisen... Pian Tessalla on kuitenkin aikaa vain viikkoja, sitten vain päiviä. Lista elää ja muovautuu hänen viimeisten vaiheidensa mukana.

Rakastuin romaanin yksityiskohtiin ja suurten tunteiden kuvaukseen pienten arkisten asioiden kautta Tessan perheessä. Tessa on päähenkilönä kuin kuka tahansa murrosikäinen teini, ja nuoremmat lukijat varmaan samastuvat häneen vahvemminkin. Hänen sairautensa tietenkin rajoittaa ja estää häntä, vaikka pohjimmiltaan Tessa on itsetietoinen ja vaativa, jopa ärsyttäväksi asti. Kuolemaakaan ei kaunistella, se on Tessalle vain suuri tuntematon, väistämätön paha. Mielenkiintoinen romaani, suosittelen!

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Before I Die
Suomentaja: Katariina Kaila

Kirjavinkit: Ennen kuin kuolen
Sivupiiri: Ennen kuin kuolen
Kouvolan Sanomat: "Ei vielä. Ei vielä."

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown30 kesäkuuta, 2010 14:44

    hyvä arvio. minusta tämä on ollut ehdottomasti parhaita tällä tapaa kirjoitettuja nuoren kuolema - kirjoja. Kuvasit hyvin kirjan ansioita.

    VastaaPoista
  2. Marja-Leena02 kesäkuuta, 2011 15:37

    Luin kirjan vasta nyt, mutta en yhdy ylistyskuoroon. Kirja on aika lailla typerä kokonaisuus. Itse leukemiaan sairastuneen tyttären äitinä sanon, että kirjassa ei ole hyvää muu kuin kahden nuoren rakkauden kuvaus. Se on kaunista ja lämmittävää, muuten kirja on täysi p---a. Olen viettänyt kolme vuotta leukemiaan sairastuneen tytön vierellä kaikessa mukana ollen. Noin toivottoman kirjan lukemisesta tekee vain vihaiseksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää