Siirry pääsisältöön

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Piiloudun taas hattuni alle mutta vain hetkeksi, sillä minun tulee ikävä hengittämistä. Ja puhumista. Ja ikkunoita. Minun tulee ikävä kakkua. Ja kaloja. Pidän kaloista, siitä miten niiden pienet suut käyvät: auki, kiinni, auki.
Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa.


Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä.

Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpoika Adamin avustuksella Tessa lähtee toteuttamaan viimeisiä haaveitaan ylisuojelevan isänsä kauhuksi.

Toivelista sisältää sekä ihmiselämän pieniä arkipäiväisyyksiä että suuria unelmia, kuten neitsyyden menettämisen, huumeiden käytön, lain rikkomisen, kuuluisaksi tulemisen, autolla ensi kertaa ajamisen, maailmanympärimatkan, rakastumisen... Pian Tessalla on kuitenkin aikaa vain viikkoja, sitten vain päiviä. Lista elää ja muovautuu hänen viimeisten vaiheidensa mukana.

Rakastuin romaanin yksityiskohtiin ja suurten tunteiden kuvaukseen pienten arkisten asioiden kautta Tessan perheessä. Tessa on päähenkilönä kuin kuka tahansa murrosikäinen teini, ja nuoremmat lukijat varmaan samastuvat häneen vahvemminkin. Hänen sairautensa tietenkin rajoittaa ja estää häntä, vaikka pohjimmiltaan Tessa on itsetietoinen ja vaativa, jopa ärsyttäväksi asti. Kuolemaakaan ei kaunistella, se on Tessalle vain suuri tuntematon, väistämätön paha. Mielenkiintoinen romaani, suosittelen!

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Before I Die
Suomentaja: Katariina Kaila

Kirjavinkit: Ennen kuin kuolen
Sivupiiri: Ennen kuin kuolen
Kouvolan Sanomat: "Ei vielä. Ei vielä."

Kommentit

  1. hyvä arvio. minusta tämä on ollut ehdottomasti parhaita tällä tapaa kirjoitettuja nuoren kuolema - kirjoja. Kuvasit hyvin kirjan ansioita.

    VastaaPoista
  2. Luin kirjan vasta nyt, mutta en yhdy ylistyskuoroon. Kirja on aika lailla typerä kokonaisuus. Itse leukemiaan sairastuneen tyttären äitinä sanon, että kirjassa ei ole hyvää muu kuin kahden nuoren rakkauden kuvaus. Se on kaunista ja lämmittävää, muuten kirja on täysi p---a. Olen viettänyt kolme vuotta leukemiaan sairastuneen tytön vierellä kaikessa mukana ollen. Noin toivottoman kirjan lukemisesta tekee vain vihaiseksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi