Kirjanurkkaus

Sininen keskitie -blogissa heitettiin haaste mm. kaikille kirjabloggaajille osallistua Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen ja tehdä ainakin 1-2 postausta lastenkirjoihin liittyen. Meillä luetaan jo nyt hurjan paljon, vaikka lapsi on vasta noin 1,5-vuotias, eivätkä pidemmät sadut tai kertomukset vielä jaksa kiinnostaa. Toisaalta "vauvakirja-aika" on mennyt jo ohi: enää ei riitä, että kirjan sivulla komeilee koiranpentu, joka sanoo "vuh". Kuvakirjoja meillä kulutetaan paljon, ja lukeminen onkin usein enemmän kuvien tutkimista ja sanojen ääneen toistelua kuin varsinaista tekstin lukemista. Lapsella on jo hämmentävän suuri sanavarasto (mistä se repii kaikkia niitä sanoja?!) ja lauseitakin tulee jo. Joten siinä mielessä kirjojen lukeminen on varmasti juuri nyt tärkeää myös kielenoppimisen kannalta. Halusin esitellä blogissani haasteen otsikkovinkkien mukaisesti erään luetuimman lastenkirjamme , joka on itse asiassa englanninkielinen. Kyseessä on Lesléa Newma...

Ympärilläni olevien ihmisten on turha suhtautua minuun epäluuloisesti, katsoa minua viha silmissään, sillä en kadu mitään. Kuuletteko, en kadu mitään niistä tapahtumista, jotka ovat tuhonneet elämäni. Hulluus ei ole pelkkää kohtaloa, vaan se voi olla myös valinta. Etsiskelin Vive la France! -haasteeseen liittyen ranskalaista kaunokirjallisuutta ja törmäsin itselleni ennestään tuntemattoman Anne-Sophie Brasmen esikoisromaaniin, jonka kirjailija on julkaissut ollessaan vasta 17-vuotias. Vankeustuomiota istuva nuori nainen, Charlène, alkaa muistella menneisyyttään ja sitä, miten on päätynyt kaltereiden taakse. Charlène on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi muusta maailmasta koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan, ja suhtautuu välinpitämättömän kylmästi muihin ihmisiin. Hän ajautuu kuitenkin ystävyyssuhteeseen suositun ja itsevarman Sarahin kanssa. Sarahista muodostuu vähitellen Charlènelle pakkomielle, ja hän tekee kaikkensa pitääkseen ystävänsä tyytyväisenä. Sarah alkaa kuitenkin käyt...

Mutta ei puhuta enempää äideistä. Ei heillä ole väliä. - Kuinka? kysyi sinitukka helminauha. - He ovat olemassa, Einikki sanoi. - mutta enemmän nainen rakastaa tytärtään kuin äitiään. Ette te äitinne takia kummittele. Puhutaan tyttäristä. Sari Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on vastikään ilmestynyt novellikokoelma ja esikoisteos. Äiti-tytär-suhde + musta huumori -yhdistelmä puree ainakin minuun (sen osoittivat ainakin Claire Castillonin Äidin pikku pyöveli ja Kuplissa !). Siispä teos, joka lupaa "kaivaa esiin mustan huumorin kyllästämän kokoelman tarinoita, jotka kääntävät äidin ja tyttären roolit päälaelleen" kuulosti lupaavalta. Pöyliön kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka viimeistä lukuun ottamatta kertovat perheistä, joissa yleensä vähemmän sovinnainen tai poissaoleva äiti ja tämän tytär eivät oikein löydä yhteistä säveltä. "Matkalla äidin kanssa" -novellista voisi nimen perusteella kuvitella, että se on tarina ajan kultaami...

En saanut silmiäni irti hänen valokuvastaan; koulun orkesterin soittaessa minä tuijotin kuvaa koko ajan, tuntui kuin me olisimme sopineet tapaavamme tällä hetkellä, jotta voisimme kertoa toisillemme jotain, mitä emme vielä tienneet toisistamme. Tutustuin viime vuoden loppupuolella muutamaan itselleni ennestään tuntemattomaan saksalaiskirjailijaan, osittain Helsingin kirjamessujen Saksa-teeman innoittamana. Siegfried Lenzin teos tarttui kirjastosta käteeni, ja arvio kirjasta on odottanut kirjoittamistaan jo jonkin aikaa. Hetken hiljaisuus alkaa siitä, kun kaikki päättyy: hautajaisista. Koulun kuoro laulaa, minkä jälkeen rehtori astelee juhlasalin eteen, kohti koroketta, jolle on asetettu Stellan kuva. Käy ilmi, että Stella on koulun englanninopettaja, ja kirjan minäkertoja, 18-vuotias Christian, on yksi hänen oppilaistaan. Jo teoksen toisella sivulla paljastetaan, että Christianin ja Stellan suhde oli aivan muuta kuin perinteinen oppilas-opettaja-suhde: Sinun lyhyt musta tukkasi...

Työkiireet pitävät huolta siitä, ettei bloggaamiselle ole jäänyt viime aikoina aikaa. Tässä kuitenkin tammi- ja helmikuun luettujen kirjojen listat: tammikuun luetut: Ville Tietäväinen: Linnut ja meret Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista William Shakespeare: Erehdysten komedia Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Aimo ja Unto William Shakespeare: Romeo ja Julia helmikuun luetut: William Shakespeare: Kaksi nuorta veronalaista Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä Useampikin kirja on ollut jo pidemmän aikaa kesken. Salman Rushdien Joseph Anton junnaa lupaavan alun jälkeen paikoillaan (ehkä minuun on jälleen iskenyt tiiliskivifobia !). "Välipaloina" luen erään Grantan ( Best of Young British Novelists 4 ) novelleja ja romaanin pätkiä. Satu Rämön ja Katja Lahden Vuoden mutsi 2 tarjoaa myös pieniä piristysruiskeita iltoihin. Ja Shakespearen näytelmiä on tietenkin vino pino yöpöydällä odottamassa. Näiden lisäksi lukuhetket kuluvat nykyisin use...