- Kuinka? kysyi sinitukka helminauha.
- He ovat olemassa, Einikki sanoi. - mutta enemmän nainen rakastaa tytärtään kuin äitiään. Ette te äitinne takia kummittele. Puhutaan tyttäristä.
Sari Pöyliön Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä on vastikään ilmestynyt novellikokoelma ja esikoisteos. Äiti-tytär-suhde + musta huumori -yhdistelmä puree ainakin minuun (sen osoittivat ainakin Claire Castillonin Äidin pikku pyöveli ja Kuplissa!). Siispä teos, joka lupaa "kaivaa esiin mustan huumorin kyllästämän kokoelman tarinoita, jotka kääntävät äidin ja tyttären roolit päälaelleen" kuulosti lupaavalta.
Pöyliön kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka viimeistä lukuun ottamatta kertovat perheistä, joissa yleensä vähemmän sovinnainen tai poissaoleva äiti ja tämän tytär eivät oikein löydä yhteistä säveltä.
"Matkalla äidin kanssa" -novellista voisi nimen perusteella kuvitella, että se on tarina ajan kultaamista muistoista lapsuusajan matkoista. Mutta miten käy, kun reittisuunnitelma ja matkakassa onkin pedantin ja järjestelmällisen tyttären harteilla, ja impulsiivinen äiti yrittää tahallaan sotkea kaiken kuin mikäkin kuriton kakara? Matkan todellinen määränpää selviää äidille vasta tien päällä ja siitäkös se vasta sotku syntyy. "Kellonkissaniitty" -nimisessä novellissa tytär taas päättää väen vängällä toteuttaa kuolleen äitinsä viimeisen toiveen tulla haudatuksi pohjalaiselle niitylle ja päätyy varastamaan äitinsä ruumiin ja lähtemään sen kanssa pakomatkalle kohti Pohjanmaata. Mutta miksi äidin ruumis osoittaa omituisia elonmerkkejä?
Henkilökohtainen suosikkini on "Side", jossa teini-ikäinen tytär lähtee äitinsä ja isoäitinsä kanssa mökkeilemään Etelä-Savoon Onni-koiransa kuoleman jälkeen. Keskenään torailevat äiti ja isoäiti ovat täysin avuttomia huvilassa, jossa ei ole juoksevaa vettä tai (voi ei!) toimivaa digiboksia. Järkevä tytär yrittää itse selvittää asioita, mutta curling-vanhemmat (isäkin puhelimen päässä) eivät anna hänen auttaa. Äidin ja isoäidin yritys piristää tyttöä uudella koiralla menee karmealla tavalla pieleen, mutta onneksi paikalle saapuu putkimies...
Vaikka nautin kokoelman novelleista, niiden samankaltaisuus alkoi jo hieman häiritä. Novellit toistivat yhtä ja samaa teemaa: säntilliset tyttäret huolehtivat vinksahtaneista tai muuten avuttomista äideistään. Tuo yhteinen teema tietenkin kokosi kokoelman novellit alleen, mutta samalla tuntui, että näkökulmaa olisi voinut vähän laajentaa; tuoda mukaan vielä jotain uutta ja yllättävää.
Kokoelman viimeinen novelli olikin sitten mukava yllätys: metafiktiivisessä "Melkein ihminen" -novellissa esiintyvät kaikki edellisten tarinoiden äidit, jotka tapaavat toisensa jonkinlaisessa elämän ja kuoleman välisessä tilassa, "Alkiosta vainajaksi" -kurssilla. Kurssin vetäjä antaa naisten lukea heidän tytärtensä näkökulmasta kirjoitetut seitsemän novellia, ja kukin osallistuja saa kommentoida niitä ja puolustaa omaa tapaansa olla äiti. Pidin viimeisestä novellista: se sitoi kaikki tarinat yhteen tiukaksi nipuksi ja muistutti, mistä tässä kaikessa lopulta oli kyse: sukupolvista ja niiden jatkumosta, syntymästä ja kuolemasta. Ja niiden väliin mahtuvasta molemminpuolisesta rakkaudesta ja riippuvuudesta.
Pölynimurikauppias tarttuu rohkeasti median ja mammapalstojen pönkittämään äitimyyttiin ja kyseenalaistaa siihen liittyvät käsitykset uhrautuvaisesta, vastuuntuntoisesta ja aina lapsena parasta ajattelevasta äidistä. Virkistävää ja outoa lukea äideistä, jotka eivät olekaan altruistisia! :)
Pölynimurikauppiaan ovat lukeneet myös Kirsi (joka löysi monesta tarinasta itsensä), Taika (joka suosittelee kokoelmaa myös Vuoden mutsien ja Äitikorttien kyllästämille lukijoille), Mai (joka piti erityisesti "Kellonkissaniitty"-novellista) ja Kirjakko ruispellossa (joka suosittelee kirjaa lukijoille, jotka pitävät vinksahtaneista arjen tilanteista).
Pöyliön teosta esitellään esikoiskirjailijoiden paneelissa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 24.10 klo 14.00 (Kullervo-lava).
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä. Atena. 2014. 166 sivua.
Arvostelukappale.
Atena: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
HS: "Esikoiskirja ruotii äitien erehdyksiä"
Kirjavinkit: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Iik, tuntuupa nyt pelottavalta tuo, että löysin itseni monesta tarinasta! Mutta äitien ja tyttärien suhteet OVAT kimurantteja, ja siinä ketjussa olen, väistämättä, yhtenä epäkeskona lenkkinä niin äitinä kuin tyttärenä. Minua ei ehtinyt novellien samankaltaisuus vielä häiritä, mutta kirja on onneksi näin pieni. Ei enää lisää samasta teemasta, oli ehkä tuntemukseni ennen viimeistä, mukavan erilaista novellia.
VastaaPoistaHeh, kyllä minäkin tunnistin monia piirteitä itsestäni erityisesti novellien tyttäristä, vaikka äiti olen myös. Kirjassa niitä oli tietysti kärjistetty, mutta jokin siinä ylihuolehtivaisuudessa vain tuntui hämärästi tutulta... ;)
PoistaTämä täytyy lukea. Pidin Claire Castillonin kirjasta paljon.
VastaaPoistaSuosittelen tätä kyllä erityisesti Castillonista pitäville! :)
Poista