Siirry pääsisältöön

Lastenkirjaviikko: Mommy, Mama, and Me

Sininen keskitie -blogissa heitettiin haaste mm. kaikille kirjabloggaajille osallistua Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen ja tehdä ainakin 1-2 postausta lastenkirjoihin liittyen.

Meillä luetaan jo nyt hurjan paljon, vaikka lapsi on vasta noin 1,5-vuotias, eivätkä pidemmät sadut tai kertomukset vielä jaksa kiinnostaa. Toisaalta "vauvakirja-aika" on mennyt jo ohi: enää ei riitä, että kirjan sivulla komeilee koiranpentu, joka sanoo "vuh". Kuvakirjoja meillä kulutetaan paljon, ja lukeminen onkin usein enemmän kuvien tutkimista ja sanojen ääneen toistelua kuin varsinaista tekstin lukemista. Lapsella on jo hämmentävän suuri sanavarasto (mistä se repii kaikkia niitä sanoja?!) ja lauseitakin tulee jo. Joten siinä mielessä kirjojen lukeminen on varmasti juuri nyt tärkeää myös kielenoppimisen kannalta.

Halusin esitellä blogissani haasteen otsikkovinkkien mukaisesti erään luetuimman lastenkirjamme, joka on itse asiassa englanninkielinen. Kyseessä on Lesléa Newmanin kirjoittama ja Carol Thompsonin kuvittama Mommy, Mama, and Me -pahvikirja, joka kertoo lapsesta, jolla on kaksi äitiä - aivan kuten meidänkin perheessämme.


Kirja ostettiin meille jo ennen esikoisen syntymää, kun havahduin siihen, että suurin osa lastenkirjoissa esiintyvistä perheistä oli ns. perinteisiä heteroydinperheitä. Aloin etsiä lastenkirjoja, jotka kertoisivat sateenkaariperheistä, mutta valikoima oli pieni ja suurin osa oli englanninkielisiä. Joissakin suomenkielisissä kirjoissa toki esiteltiin erilaisia perheitä, myös sateenkaariperheitä, mutta lastenkirjoja, joissa pääosassa olisi sateenkaariperhe tai sellaisen lapsi, ei löytynyt.

No, koska olemme kielitaitoista porukkaa ja haluamme lapsemmekin olevan, niin hankimme tietenkin suomenkielisten puutteessa sateenkaarevia lastenkirjoja englanniksi! :) Kirjojen kuvat ovat joka tapauksessa ainakin vielä tärkeämpiä kuin tekstit, ja äkkiäkös tekstiä kääntää lukiessa samalla suomeksi tai improvisoi oman tarinansa, jos sille on tarvetta. Puolisoni tosin lukee nykyisin kirjan ääneen nimenomaan englanniksi, ja silloin tytär kuuntelee selvästi keskittyneemmin sanojen rytmiä ja ihmettelee, kun kieli on vieras.

Mommy, Mama, and Me on lyhyt ja yksinkertainen, riimitelty kuvakirja perheen arjesta. Varsinaista tarinaa ei ole; kirja koostuu arjen askareista, pienistä hetkistä perheen elämässä. Äiti kampaa lapsen tukkaa; toinen äiti ottaa syliin; toinen laulaa laulun; toinen nukuttaa päiväunille jne. Erilaisia "rooleja" ei ole: molemmat hoitavat lasta tasapuolisesti, kumpikin on yhtä 'äidillinen' ja hoivaava. Kirja on täynnä hymyä, naurua, yhteistä tekemistä, iloa ja rakkautta. Siinä ei käsitellä vaikeita tunteita ja ristiriitatilanteita. Perheen arki on onnellista. Kuvituskin on värikästä ja pirteää.


Mommy, Mama, and Me on ehdottomasti yksi tyttäremme lempikirjoista, ja hän pyytää usein lukemaan sen (kirjan englanninkielinen nimi on lapsen suussa vääntynyt muotoon "Miimaamiimaa"). :) Hän selvästi samastuu kirjan lapseen (osoittaa sitä ja sanoo oman nimensä) ja on nimennyt myös kirjan äidit minun ja puolisoni nimillä (hän kutsuu meitä etunimi-äiti -yhdistelmällä, kun haluaa tehdä eron äidin ja äidin välillä). ;) Siinä mielessä voisin kuvitella, että tulevaisuudessa kirja voisi toimia myös jonkinlaisena identiteetin ja kaksiäitisen perheen käsittelemisen tukena...


Sateenkaariperheiden sivuilta löytyy hyvä lista lastenkirjoista, joissa on muu kuin perinteinen ydinperhe tai joissa muuten käsitellään erilaisia perheitä tai ihmisiä. Kannattaa vilkaista! :)

Huhtikuun alussa ilmestyy muuten vihdoin kenties ensimmäinen suomalainen lastenkirja, jossa sateenkaariperheessä eläminen on pääosassa! Tittamari Marttisen ja Aija Salmisen kuvakirja, Ikioma perheeni (Pieni Karhu Kustannus) kertoo Kuusta, jolla on kaksi äitiä. :)

Lesléa Newman & Carol Thompson: Mommy, Mama, and Me. Tricycle Press. 2009. 18 sivua.

Kommentit

  1. Kiitos haasteeseen osallistumisesta ja vielä linkistä lisäkirjavinkkauksiin :)!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi