Siirry pääsisältöön

Lastenkirjaviikko: Mommy, Mama, and Me

Sininen keskitie -blogissa heitettiin haaste mm. kaikille kirjabloggaajille osallistua Blogien lastenkirjaviikko 2014 -haasteeseen ja tehdä ainakin 1-2 postausta lastenkirjoihin liittyen.

Meillä luetaan jo nyt hurjan paljon, vaikka lapsi on vasta noin 1,5-vuotias, eivätkä pidemmät sadut tai kertomukset vielä jaksa kiinnostaa. Toisaalta "vauvakirja-aika" on mennyt jo ohi: enää ei riitä, että kirjan sivulla komeilee koiranpentu, joka sanoo "vuh". Kuvakirjoja meillä kulutetaan paljon, ja lukeminen onkin usein enemmän kuvien tutkimista ja sanojen ääneen toistelua kuin varsinaista tekstin lukemista. Lapsella on jo hämmentävän suuri sanavarasto (mistä se repii kaikkia niitä sanoja?!) ja lauseitakin tulee jo. Joten siinä mielessä kirjojen lukeminen on varmasti juuri nyt tärkeää myös kielenoppimisen kannalta.

Halusin esitellä blogissani haasteen otsikkovinkkien mukaisesti erään luetuimman lastenkirjamme, joka on itse asiassa englanninkielinen. Kyseessä on Lesléa Newmanin kirjoittama ja Carol Thompsonin kuvittama Mommy, Mama, and Me -pahvikirja, joka kertoo lapsesta, jolla on kaksi äitiä - aivan kuten meidänkin perheessämme.


Kirja ostettiin meille jo ennen esikoisen syntymää, kun havahduin siihen, että suurin osa lastenkirjoissa esiintyvistä perheistä oli ns. perinteisiä heteroydinperheitä. Aloin etsiä lastenkirjoja, jotka kertoisivat sateenkaariperheistä, mutta valikoima oli pieni ja suurin osa oli englanninkielisiä. Joissakin suomenkielisissä kirjoissa toki esiteltiin erilaisia perheitä, myös sateenkaariperheitä, mutta lastenkirjoja, joissa pääosassa olisi sateenkaariperhe tai sellaisen lapsi, ei löytynyt.

No, koska olemme kielitaitoista porukkaa ja haluamme lapsemmekin olevan, niin hankimme tietenkin suomenkielisten puutteessa sateenkaarevia lastenkirjoja englanniksi! :) Kirjojen kuvat ovat joka tapauksessa ainakin vielä tärkeämpiä kuin tekstit, ja äkkiäkös tekstiä kääntää lukiessa samalla suomeksi tai improvisoi oman tarinansa, jos sille on tarvetta. Puolisoni tosin lukee nykyisin kirjan ääneen nimenomaan englanniksi, ja silloin tytär kuuntelee selvästi keskittyneemmin sanojen rytmiä ja ihmettelee, kun kieli on vieras.

Mommy, Mama, and Me on lyhyt ja yksinkertainen, riimitelty kuvakirja perheen arjesta. Varsinaista tarinaa ei ole; kirja koostuu arjen askareista, pienistä hetkistä perheen elämässä. Äiti kampaa lapsen tukkaa; toinen äiti ottaa syliin; toinen laulaa laulun; toinen nukuttaa päiväunille jne. Erilaisia "rooleja" ei ole: molemmat hoitavat lasta tasapuolisesti, kumpikin on yhtä 'äidillinen' ja hoivaava. Kirja on täynnä hymyä, naurua, yhteistä tekemistä, iloa ja rakkautta. Siinä ei käsitellä vaikeita tunteita ja ristiriitatilanteita. Perheen arki on onnellista. Kuvituskin on värikästä ja pirteää.


Mommy, Mama, and Me on ehdottomasti yksi tyttäremme lempikirjoista, ja hän pyytää usein lukemaan sen (kirjan englanninkielinen nimi on lapsen suussa vääntynyt muotoon "Miimaamiimaa"). :) Hän selvästi samastuu kirjan lapseen (osoittaa sitä ja sanoo oman nimensä) ja on nimennyt myös kirjan äidit minun ja puolisoni nimillä (hän kutsuu meitä etunimi-äiti -yhdistelmällä, kun haluaa tehdä eron äidin ja äidin välillä). ;) Siinä mielessä voisin kuvitella, että tulevaisuudessa kirja voisi toimia myös jonkinlaisena identiteetin ja kaksiäitisen perheen käsittelemisen tukena...


Sateenkaariperheiden sivuilta löytyy hyvä lista lastenkirjoista, joissa on muu kuin perinteinen ydinperhe tai joissa muuten käsitellään erilaisia perheitä tai ihmisiä. Kannattaa vilkaista! :)

Huhtikuun alussa ilmestyy muuten vihdoin kenties ensimmäinen suomalainen lastenkirja, jossa sateenkaariperheessä eläminen on pääosassa! Tittamari Marttisen ja Aija Salmisen kuvakirja, Ikioma perheeni (Pieni Karhu Kustannus) kertoo Kuusta, jolla on kaksi äitiä. :)

Lesléa Newman & Carol Thompson: Mommy, Mama, and Me. Tricycle Press. 2009. 18 sivua.

Kommentit

  1. Kiitos haasteeseen osallistumisesta ja vielä linkistä lisäkirjavinkkauksiin :)!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...