Kirjanurkkaus

Astuin kadulle eri miehenä. En ollut enää etuoikeutettu, en saanut turvaa miehittäjistä enkä miehitetyistä. En saanut näyttää papereitani, en puhua kieltäni, yksikin väärä äänne paljastaisi minut. Huh, edellisestä päivityksestä on vierähtänyt lähes kolme viikkoa. Pariisin huhtikuu on luettu ja Pariisin elokuu koettu omakohtaisesti. :) Michael Wallnerin romaani sijoittuu vuoteen 1943 Saksan miehittämään Pariisiin. Normandian maihinnousuun on vielä yli vuosi aikaa, ja saksalaissotilaat ovat osa Ranskan pääkaupungin katukuvaa. Päähenkilö, nuori saksalaiskorpraali Roth edustaa kaikkia niitä sotilaita, jotka eivät voi käsittää sodan tarkoitusta. Niitä, joita kansallisaate ja propaganda eivät tunnu koskettavan. Niitä, jotka ovat poliittisten päättäjien, kansallisuutensa ja asepukujensa vankeja: Roth, Wehrmachtin sotilas, Pariisi, kesä 1943. Ihmisellä on kansallisuus, ajattelin kotimatkalla. Hän on sen vanki. Harmaa univormu, väkäsin koristettu risti, lippu. Niin kauan kuin sotaa k...

Lukijani, minun on nyt kuiskattava sinulle totuus. Tulehan lähemmäksi ja paina korvasi vasten tätä sivua. Vielä hiukan lähemmäksi. Aion nimittäin kertoa sinulle rehellisesti erään asian koskien edellä olevaa lukua, jonka olet juuri lukenut. Kuuntele nyt tarkkaan, lukijani, niin saat kuulla tärkeän tosiseikan. Jamaikan valkoisilla miehillä ei toden totta ollut tapana käyttäytyä tuolla tavalla. Toisinaan vannon lukevani jonkin kirjan toisenkin kerran, mutta harvoin oikeasti teen niin. Andrea Levyn Pitkä laulu on siinä mielessä poikkeus, että se on ensimmäinen kirja, jonka tuon blogiini jo toista kertaa - tällä kertaa suomeksi. Luin The Long Songin lähes viisi vuotta sitten ja muistan, että rakastin sitä. Ihastuin sen suorasukaiseen kertojaan, tonimorrisonmaiseen kieleen ja moniulotteisiin henkilöhahmoihin. Kirjoitin tuolloin arvioni lopuksi, että en voi uskoa, ettei yhtäkään Andrea Levyn teosta oltu suomennettu. Onneksi nyt on. En kuitenkaan rynnännyt pää kolmantena jalkana osta...

Loppuvuonna on luvassa kustantamojen uutuuskatalogien perusteella runsas ja monipuolinen kattaus kirjoja. Tein itselleni tapani mukaisesti järkyttävän pitkän listan loppukesällä/syksyllä ilmestyvistä kirjoista, jotka haluan lukea. Osa näistä on jo ehtinyt ilmestyä, osa on vasta tuloillaan. Atena Kansi: Timo Mänttäri/Atena.fi Paul Fischer : Rakastettu johtaja ylpeänä esittää (8/2015) - Viime vuosina on ilmestynyt useita Pohjois-Koreasta kertovia teoksia, sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Fischerin tietokirja kertoo eteläkorealaisen elokuvaohjaajan ja näyttelijän sieppauksesta Pohjois-Koreaan, propagandaelokuvien tekemisestä ja pakoyrityksistä. Sari Pöyliö : Ihmisen veri (9/2015) - Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä oli äitimyytin rohkeasti kyseenalaistava, vinksahtanut novellikokoelma. Romaani Ihmisen veri kertoo eräästä lääkäristä, suomifilmeistä ja elokuvan tekemisestä. /LUETTU! Ingrid von Oelhafen & Tim Tate : Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset (11...

Heinäkuussa luin minun mittapuullani paljon: yhteensä 10 kirjaa. Mukaan mahtui sekalaista sakkia ja pitkästä aikaa myös useampi englanninkielinen teos. Vierailin kirjojen sivuilla kahdessakin erilaisessa kirjastossa: pääsin vauhdikkaalle seikkailulle David Whitehousen kirjastoautossa ja hämmennyin Haruki Murakamin sanalla sanoen oudossa kirjastossa . Luin myös - aivan sattumalta - kaksi hyvin samanoloista kirjaa lähes peräkkäin. Emma Donoghuen The Sealed Letter sijoittuu Lontoon yläluokkien pariin ja kertoo naisten välisestä ystävyydestä/rakkaudesta, vannoutuneesta vanhastapiiasta, kolmiodraamasta ja sensaatiomaisesta oikeudenkäynnistä. Kummastelin hieman, kun huomasin lukevani toista romaania täsmälleen samoista aiheista: kyseessä oli tietenkin Sarah Watersin Parempaa väkeä . Donoghuen kirja vain sijoittuu 1860-luvulle ja Watersin 1920-luvulle, mutta muuten juonet uhkasivat jo mennä sekaisin päässä! :) Agatha Christien klassikkodekkari koukutti, vaikka eräs käännösratkaisu...