Siirry pääsisältöön

Heinäkuun luetut


Heinäkuussa luin minun mittapuullani paljon: yhteensä 10 kirjaa. Mukaan mahtui sekalaista sakkia ja pitkästä aikaa myös useampi englanninkielinen teos.

Vierailin kirjojen sivuilla kahdessakin erilaisessa kirjastossa: pääsin vauhdikkaalle seikkailulle David Whitehousen kirjastoautossa ja hämmennyin Haruki Murakamin sanalla sanoen oudossa kirjastossa.

Luin myös - aivan sattumalta - kaksi hyvin samanoloista kirjaa lähes peräkkäin. Emma Donoghuen The Sealed Letter sijoittuu Lontoon yläluokkien pariin ja kertoo naisten välisestä ystävyydestä/rakkaudesta, vannoutuneesta vanhastapiiasta, kolmiodraamasta ja sensaatiomaisesta oikeudenkäynnistä. Kummastelin hieman, kun huomasin lukevani toista romaania täsmälleen samoista aiheista: kyseessä oli tietenkin Sarah Watersin Parempaa väkeä. Donoghuen kirja vain sijoittuu 1860-luvulle ja Watersin 1920-luvulle, mutta muuten juonet uhkasivat jo mennä sekaisin päässä! :)

Agatha Christien klassikkodekkari koukutti, vaikka eräs käännösratkaisu jäi vaivaamaan ja siitä piti avautua arvostelussa. Stephen Hawkingin omaelämäkerta oli nimensä mukaisesti lyhyt, jopa häiritsevän lyhyt. David Walliamsin nuortenkirja oli ihana, ja Merete Mazzarellan taidokkaaseen tekstiin tuntui mahtavalta sukeltaa jälleen kerran.

Heinäkuun luetut:
David Whitehouse: Mobile Library
J. K. Rowling: The Tales of Beedle the Bard
Emma Donoghue: The Sealed Letter
Merete Mazzarella: Hyvä kosketus
Haruki Murakami: The Strange Library
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
Sarah Waters: Parempaa väkeä
Riikka Ala-Harja: Maihinnousu 
David Walliams: Poika ja mekko 

Kirjoitan lisää arvosteluja näistä, kunhan ehdin. :)

Olen juuri lukemassa sotahistorioitsija Antony Beevorin tiiliskiveä Normandia 1944 ja täytyy sanoa, että kun tietokirjan kirjoittaja todella tuntee aiheensa läpikotaisin ja osaa kirjoittaa vetävää ja selkeää tekstiä, niin tällainen sotaa ja politiikkaa vieroksuva humanistikin saa Normandian maihinnousun syistä ja seurauksista jonkinlaisen kokonaiskuvan. Kun Beevorin teos on nyt luettavana, Riikka Ala-Harjan Maihinnousu luettu ja lukulistalla on mm. Claude Gallayn Tyrskyt ja Michael Wallnerin Pariisin huhtikuu, ei liene vaikea arvata, mihin tämä bloggaaja on suuntaamassa reissuun viikon päästä. ;)

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää