Kirjanurkkaus

Joensuun kirjastossa on tänään Joen Yö -tapahtuman kunniaksi poistokirjojen myynti klo 16-19. Tämänkertainen systeemi poikkesi hieman aiemmista poistokirjamyynneistä: kirjaston henkilökunta nimittäin jakoi aluksi kaikille muovipussin tai pari, jotka sai sitten pakata niin täyteen kirjoja kuin vain mahtui. Muovipussillinen luettavaa maksoi yhteensä 3 euroa. Jos joku välttämättä halusi ostaa yksittäisiä kirjoja, ne olivat euron kappale. Olin tietysti jo ennen tapahtuman alkua paikan päällä kärkkymässä kirjalöytöjä. Kirjaston aulaan olikin muodostunut jo hyvissä ajoin ennen neljää odottavan oloinen sekalainen seurakunta, joka sitten rynni piskuiseen Muikku-saliin ovien avautuessa. Tungos oli huimaava ja kirjalaatikoiden välissä pääsi tuskin liikkumaan. Lukutoukkien, humanistiopiskelijoiden, sitä-tiettyä-talvisotakirjaa etsivien vanhempien miesten ja pitihän-se-tulla-kun-halpaa-on-saatavilla -mummojen muodostama ihmismassa rynni, tyrkki ja käytti sumeilematta kyynärpäätaktiikkaa päästä...

Jean-Paulin hirviömäisyyttä kuvasi se mitä me keskenämme sanoimme "sirkukseksi"; jokaisen vierailun yhteydessä toistuva tylsä karuselli alkoi yhdennäköisyyden aiheuttamilla hämmästyneillä huudahduksilla ja jatkui vertailuna, vaihtamisena ja sotkemisena. Maria-Barbara oli näet todellisuudessa ainoa ihminen maailmassa, joka osasi erottaa meidät - paitsi nukkuessamme, sen hän tunnusti meille, sillä uni hävitti meistä kaiken erilaisuuden niin kuin nousuvesi pyyhkii pois hiekasta lasten jättämät jäljet. Palkitun ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin romaani on rönsyilevää ja hidasta luettavaa, mutta ennen kaikkea täynnä suurta viisautta. Tämä on sitten varmaan sitä nykyajan klassista korkeakirjallisuutta. Tournier käyttää runsaasti symboliikkaa ja allegorioita sekä viittauksia uskontoihin, filosofiaan ja mytologioihin. Jotkin näistä jäivät ainakin minulle epäselviksi. Silti itse tarinasta pystyi nauttimaan erityisesti kirjan loppupuolella. Romaani on kyllästetty erilaisi...

Sohailin ja Mayan ystävät kehottivat häntä aina tulemaan heidän joukkokokouksiinsa ja tapaamisiinsa, mutta koska hän ei ollut enää nuori eikä mukana opiskelijaliikkeessä, ei ollut osallistunut kansallispuolueen kokouksiin eikä ylioppilaskunnan vaaleihin eikä lukenut, kuten Sohail ja Maya, Kommunistista manifestia , ei ollut istunut tuntikausia banianviikunan alla keskustelemassa vastarintataistelun taktisista hienouksista, hän ei täyttänyt oikean kansallismielisen tunnusmerkkejä. Hänellä ei ollut siihen tarvittavaa nuoruutta, ulkonäköä eikä sanoja. Ensin pieni kertaustunti, aiheena Intian niemimaan historia: Intiahan oli Britannian siirtomaa aina vuoteen 1947 asti. Tuolloin maa paitsi itsenäistyi, myös jakautui kahteen - tai oikeastaan kolmeen - osaan. Hinduenemmistöisestä Intiasta irtautui muslimienemmistöinen Pakistan, joka puolestaan jaettiin Itä-Pakistaniin (nyk. Bangladesh) ja Länsi-Pakistaniin. Intia sijaitsi siis näiden kahden "Pakistanin" välissä - mikä oli tietenki...

Rakastin ennen niitä hetkiä jolloin Max nukkui. Silloin pystyin kuvittelemaan olevani yksin. Yksi mies yhdessä ruumiissa. Siamilaisuudessa salaisuudet ovat ylellisyyttä. Toinen on läsnä koko ajan. Se on yksinäisyyttä ilman yksinoloa. Fyysisyyttä joka ylittää avioliiton rajat. Me opimme sulkemaan silmämme, kääntymään poispäin toisen puhuessa. En voi muuta kuin liittyä samaan ryhmään Leena Parkkisen esikoisromaania kehuneiden lukemattomien arvostelijoiden kanssa: huikea romaani, jota lukiessa ainakin minulle tuli useampaan kertaan jonkinlainen vau-elämys. Miten joku osaa kirjoittaa näin? Miten jollakulla voi oikeasti olla näin uskomaton mielikuvitus? Romaanin aihe on jo itsessään kiehtova: Max ja Isaac syntyvät Saksassa 1900-luvun alussa siamilaisina kaksosina, kyljestään yhteen liittyneinä. Romaanin kertoja, Isaac, selittää että heillä on "yhteensä kolme keuhkoa, kaksi sydäntä, yksi maksa, kolme munuaista, puolitoista penistä." mutta "Siitä onko meillä kaksi vai yks...

Making a Man 1. TRADITIONAL METHOD Take some dust of the ground. Form. Breathe into the nostrils the breath of life. Simple, but effective! (Please note that although men are made of dust, women are made of ribs. Remember that at your next Texas-style barbecue!) As I wrote before , I wanted to read something by Margaret Atwood this summer, mainly because I haven't read anything by her before and, well, I'm curious. Instead of starting off with one of her novels ( The Blind Assassin and The Handmaid's Tale are still both on my to-be-read list), I grabbed one of her collections of short stories entitled Good Bones . I don't know how well the collection represents Atwood's style as a writer, but reading it left me impressed, but somewhat puzzled. In Good Bones , Atwood takes well-known stories, myths and classic works of fiction and reshapes them and their characters into something new. Some of the most interesting works in the collection are ones where evi...