perjantai 27. elokuuta 2010

Michel Tournier: Meteorit

Jean-Paulin hirviömäisyyttä kuvasi se mitä me keskenämme sanoimme "sirkukseksi"; jokaisen vierailun yhteydessä toistuva tylsä karuselli alkoi yhdennäköisyyden aiheuttamilla hämmästyneillä huudahduksilla ja jatkui vertailuna, vaihtamisena ja sotkemisena. Maria-Barbara oli näet todellisuudessa ainoa ihminen maailmassa, joka osasi erottaa meidät - paitsi nukkuessamme, sen hän tunnusti meille, sillä uni hävitti meistä kaiken erilaisuuden niin kuin nousuvesi pyyhkii pois hiekasta lasten jättämät jäljet.

Palkitun ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin romaani on rönsyilevää ja hidasta luettavaa, mutta ennen kaikkea täynnä suurta viisautta. Tämä on sitten varmaan sitä nykyajan klassista korkeakirjallisuutta. Tournier käyttää runsaasti symboliikkaa ja allegorioita sekä viittauksia uskontoihin, filosofiaan ja mytologioihin. Jotkin näistä jäivät ainakin minulle epäselviksi. Silti itse tarinasta pystyi nauttimaan erityisesti kirjan loppupuolella. Romaani on kyllästetty erilaisilla "kaksosuuksilla", dualismeilla, yhdennäköisyyksillä, peileillä... Ihmisen identiteetti joutuu syvällisen pohdinnan alle.

Meteorien pääosassa ovat identtiset kaksospojat, Jean ja Paul, jotka syntyvät ja kasvavat Pyhän Birgitan luostarin vammaisille lapsille tarkoitetussa lastenkodissa, jota heidän äitinsä Maria-Barbara emännöi. Jeania ja Paulia pidetään syntymästään asti yhtenä "hirviönä" muiden hylkiöiden joukossa ja kaksoset pakenevat ympäröivää maailmaa luomalla yhteisen identiteetin, pyhän kaksosyhteyden, jota ei voi rikkoa tai ymmärtää. He luovat oman, yhteisen kielensä, "eolisen", jota muut eivät ymmärrä. Äidillinen ja käytännönläheinen Maria-Barbara hyväksyy tilanteen ja kohtelee kaksosia yhtenä yksikkönä, Jean-Paulina. Isä Edouard ei edes pysty erottamaan poikia toisistaan.

Kaksosten tarinan rinnalla kerrotaan heidän setänsä, Alexandren, tarinaa. Veljessarjan kuopuksena hänellä ei ole juurikaan sananvaltaa, kun hänen vanhin veljensä kuolee ja jättää Alexandren huollettavaksi kokonaisen jätelaitoksen. Alexandrea kuitenkin kiinnostavat hieman eri asiat kuin jätteet: hänen lempihuvinsa on kierrellä pitkin Pariisin katuja ja metsästää sopivia nuoria miehiä sänkyynsä. Vähitellen Alexandre kuitenkin hyväksyy ylpeänä osansa "kaatopaikkojen dandynä", onhan hänkin yhteiskunnan silmissä roskasakkia. Eksentrinen ja impulsiivinen mies on tavallaan kuin kaksonen ilman paria; Alexandren homoseksuaalista "pariutumista" ei ympäröivä yhteiskunta voi ymmärtää tai hyväksyä sen enempää kuin Jeanin ja Paulin intiimiä suhdetta toisiinsa.

Sitten tapahtuu odottamaton, järisyttävä ero: aikuinen Jean yrittää itsenäistyä Paulista ja pakenee tätä ympäri maailmaa. Paul seuraa veljeään kuin hai laivaa tarunomaisesta Venetsiasta karuun Islantiin, japanilaisesta zen-puutarhasta Vancouverin satamaan, Kanadan halki kulkevasta junasta takaisin Eurooppaan. Samalla kun Paul yrittää epätoivoisesti löytää hajotetun kaksosuuden, minuutensa, toista puolta, hän menettää jotain oleellista itsestään. Kaikki kulminoituu Berliiniin vuonna 1961, historialliselle muurille, joka sekin jakaa kansakunnan kahteen osaan.

Haastava ja runsas, mutta antoisa kirja. Annikki Sunin suomennos on jälleen kerran huippuluokkaa.

Michel Tournier: Meteorit. Otava. 1985.
Ranskankielinen alkuteos: Les Météores
Suomentaja: Annikki Suni

Juha Siron blogi: "Jokainen ihminen tarvitsee kaltaisiaan"
Kookas.fi: "Vanhojen myyttien kierrättäjä"
Wikipedia: Michel Tournier

2 kommenttia:

  1. olet löytänytkin kirjoja kasososta ja melkein siamilaisista

    VastaaPoista
  2. Romaanikaksoset ja muut kaksosjutut kiinnostavat graduaiheeni takia. Tässä kirjassa tuli kyllä jo melkein kaksosuuden yliannostus. :)

    VastaaPoista