Siirry pääsisältöön

Tahmima Anam: Kulta-aika

Sohailin ja Mayan ystävät kehottivat häntä aina tulemaan heidän joukkokokouksiinsa ja tapaamisiinsa, mutta koska hän ei ollut enää nuori eikä mukana opiskelijaliikkeessä, ei ollut osallistunut kansallispuolueen kokouksiin eikä ylioppilaskunnan vaaleihin eikä lukenut, kuten Sohail ja Maya, Kommunistista manifestia, ei ollut istunut tuntikausia banianviikunan alla keskustelemassa vastarintataistelun taktisista hienouksista, hän ei täyttänyt oikean kansallismielisen tunnusmerkkejä. Hänellä ei ollut siihen tarvittavaa nuoruutta, ulkonäköä eikä sanoja.

Ensin pieni kertaustunti, aiheena Intian niemimaan historia: Intiahan oli Britannian siirtomaa aina vuoteen 1947 asti. Tuolloin maa paitsi itsenäistyi, myös jakautui kahteen - tai oikeastaan kolmeen - osaan. Hinduenemmistöisestä Intiasta irtautui muslimienemmistöinen Pakistan, joka puolestaan jaettiin Itä-Pakistaniin (nyk. Bangladesh) ja Länsi-Pakistaniin. Intia sijaitsi siis näiden kahden "Pakistanin" välissä - mikä oli tietenkin poliittisesti melko ongelmallista. Varsinkin kun Länsi-Pakistanin hallitus ei juuri välittänyt "vihollismaan" takana, yli tuhannen kilometrin päässä sijaitsevasta pikkuveljestään. Bangladeshin oma itsenäisyysliike nosti pian päätään ja Intian tukemana maa itsenäistyi Pakistanista vuonna 1971.

Tahmima Anamin Kulta-aika sijoittuu juuri tähän Bangladeshin itsenäisyyssodan aikaan. Päähenkilö Rehana Haque on nuori leski, jonka teini-ikäiset lapset, Sohail ja Maya, innostuvat itsenäisyyden puolesta taistelevasta sissiliikkeestä. Nuoret ihailevat Che Quevaraa ja Maoa, suunnittelevat vallankumousta ja kätkevät äitinsä puutarhaan aseita. Rehana ei voi muuta kuin tukea lapsiaan ja samalla yrittää suojella heitä.

Romaanissa onkin pääosassa kaiken voittava, lähes yliluonnollinen äidinrakkaus. Maan politiikka hiipii perheen arkeen ja äidin ja lasten välisiin suhteisiin, mutta Rehana uhrautuu kerta toisensa jälkeen lastensa takia ja uhraa jopa oman parisuhteensa poikansa takia. Rehanasta itsestään annetaan romaanissa jokseenkin kiiltokuvamainen kuva kaikkivoivasta äidistä. Muut kirjan henkilöt jäävät jossain määrin etäisiksi. Kirjan asetelma on myös poliittisesti melko mustavalkoinen: Länsi-Pakistan näyttäytyy julmana ja välinpitämättömänä kiduttajana kun taas Itä-Pakistanin/Bangladeshin vapaustaistelijat on kuvattu romanttisiksi sankareiksi.

Afganistanista ja Intian niemimaalta peräisin olevat kirjat ovat viime aikoina olleet suosiossa, ja Anamin romaani kulkee Khaled Hosseinin Leijapojan ja Kamila Shamsien Poltettujen varjojen viitoittamaa tietä. Se ei kuitenkaan yllä näiden tasolle eikä tarina missään vaiheessa imaise mukaansa samalla tavalla. Toisaalta Anam välttää onnistuneesti Hosseinin ja Shamsien ahkerasti viljelemän hollywoodmaisen "onnellinen loppu = henkilöt muuttavat Yhdysvaltoihin" -ratkaisun. Vaikka bangladeshilainen Anam on opiskellut Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Lontoossa, hän ei pistä päähenkilöitään pakenemaan kodistaan "turvaan" Eurooppaan tai Amerikkaan, vaan kirjoittaa Bangladeshista lämpimästi. Anam ei myöskään pelkää käyttää paikallisia kieliä kerronnan tukena: urdun-, bengalin- ja hindinkieliset sanat ja lauseet värittävät tarinaa (kielitaidottomammille lukijoille on romaanin lopussa onneksi sanasto). Samoin romaanihenkilöiden islaminusko on itsestään selvä, arjessa aina taustalla kulkeva piirre.

Tahmima Anam: Kulta-aika. Basam Books. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: A Golden Age
Suomentaja: Heikki Salojärvi

Basam Books: Kulta-aika
Kirjavinkit: A Golden Age
Turun Sanomat: "Rakkaudesta Bangladeshiin"

Kommentit

  1. Kiitos arviostasi! En ole muita arvioita blogeista löytänyt tästä teoksesta ja mietin, että ehtisinkö lukea, kun kovasti aihe kiinnostaa.
    Tiedätkö, että onko tulevista osista tulossa myös suomennokset?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Vastailen vasta nyt, koska vanhempien päivitysten kommentit jäivät minulta aiemmin huomaamatta - nyt sekin on asetuksista korjattu! :)

    Kulta-aikaan kannattaa ehdottomasti tutustua, jos aihe kiinnostaa! Kävin kuuntelemassa kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla viime vuonna ja hän jäi mieleen yllättävän nuoren näköisenä, mutta viisaan kuuloisena kirjailijana. Myös romaani oli samalla raikkaan erilainen, mutta myös yllättävän "kokeneen" oloinen esikoisteokseksi. :)

    En valitettavasti osaa sanoa jatko-osan suomennoksesta. The Good Muslim ilmestyi tänä vuonna englanniksi ja ainakin toivon että sekin suomennetaan pian. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude