Sohailin ja Mayan ystävät kehottivat häntä aina tulemaan heidän joukkokokouksiinsa ja tapaamisiinsa, mutta koska hän ei ollut enää nuori eikä mukana opiskelijaliikkeessä, ei ollut osallistunut kansallispuolueen kokouksiin eikä ylioppilaskunnan vaaleihin eikä lukenut, kuten Sohail ja Maya, Kommunistista manifestia, ei ollut istunut tuntikausia banianviikunan alla keskustelemassa vastarintataistelun taktisista hienouksista, hän ei täyttänyt oikean kansallismielisen tunnusmerkkejä. Hänellä ei ollut siihen tarvittavaa nuoruutta, ulkonäköä eikä sanoja.
Ensin pieni kertaustunti, aiheena Intian niemimaan historia: Intiahan oli Britannian siirtomaa aina vuoteen 1947 asti. Tuolloin maa paitsi itsenäistyi, myös jakautui kahteen - tai oikeastaan kolmeen - osaan. Hinduenemmistöisestä Intiasta irtautui muslimienemmistöinen Pakistan, joka puolestaan jaettiin Itä-Pakistaniin (nyk. Bangladesh) ja Länsi-Pakistaniin. Intia sijaitsi siis näiden kahden "Pakistanin" välissä - mikä oli tietenkin poliittisesti melko ongelmallista. Varsinkin kun Länsi-Pakistanin hallitus ei juuri välittänyt "vihollismaan" takana, yli tuhannen kilometrin päässä sijaitsevasta pikkuveljestään. Bangladeshin oma itsenäisyysliike nosti pian päätään ja Intian tukemana maa itsenäistyi Pakistanista vuonna 1971.
Tahmima Anamin Kulta-aika sijoittuu juuri tähän Bangladeshin itsenäisyyssodan aikaan. Päähenkilö Rehana Haque on nuori leski, jonka teini-ikäiset lapset, Sohail ja Maya, innostuvat itsenäisyyden puolesta taistelevasta sissiliikkeestä. Nuoret ihailevat Che Quevaraa ja Maoa, suunnittelevat vallankumousta ja kätkevät äitinsä puutarhaan aseita. Rehana ei voi muuta kuin tukea lapsiaan ja samalla yrittää suojella heitä.
Romaanissa onkin pääosassa kaiken voittava, lähes yliluonnollinen äidinrakkaus. Maan politiikka hiipii perheen arkeen ja äidin ja lasten välisiin suhteisiin, mutta Rehana uhrautuu kerta toisensa jälkeen lastensa takia ja uhraa jopa oman parisuhteensa poikansa takia. Rehanasta itsestään annetaan romaanissa jokseenkin kiiltokuvamainen kuva kaikkivoivasta äidistä. Muut kirjan henkilöt jäävät jossain määrin etäisiksi. Kirjan asetelma on myös poliittisesti melko mustavalkoinen: Länsi-Pakistan näyttäytyy julmana ja välinpitämättömänä kiduttajana kun taas Itä-Pakistanin/Bangladeshin vapaustaistelijat on kuvattu romanttisiksi sankareiksi.
Afganistanista ja Intian niemimaalta peräisin olevat kirjat ovat viime aikoina olleet suosiossa, ja Anamin romaani kulkee Khaled Hosseinin Leijapojan ja Kamila Shamsien Poltettujen varjojen viitoittamaa tietä. Se ei kuitenkaan yllä näiden tasolle eikä tarina missään vaiheessa imaise mukaansa samalla tavalla. Toisaalta Anam välttää onnistuneesti Hosseinin ja Shamsien ahkerasti viljelemän hollywoodmaisen "onnellinen loppu = henkilöt muuttavat Yhdysvaltoihin" -ratkaisun. Vaikka bangladeshilainen Anam on opiskellut Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Lontoossa, hän ei pistä päähenkilöitään pakenemaan kodistaan "turvaan" Eurooppaan tai Amerikkaan, vaan kirjoittaa Bangladeshista lämpimästi. Anam ei myöskään pelkää käyttää paikallisia kieliä kerronnan tukena: urdun-, bengalin- ja hindinkieliset sanat ja lauseet värittävät tarinaa (kielitaidottomammille lukijoille on romaanin lopussa onneksi sanasto). Samoin romaanihenkilöiden islaminusko on itsestään selvä, arjessa aina taustalla kulkeva piirre.
Tahmima Anam: Kulta-aika. Basam Books. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: A Golden Age
Suomentaja: Heikki Salojärvi
Basam Books: Kulta-aika
Kirjavinkit: A Golden Age
Turun Sanomat: "Rakkaudesta Bangladeshiin"
Ensin pieni kertaustunti, aiheena Intian niemimaan historia: Intiahan oli Britannian siirtomaa aina vuoteen 1947 asti. Tuolloin maa paitsi itsenäistyi, myös jakautui kahteen - tai oikeastaan kolmeen - osaan. Hinduenemmistöisestä Intiasta irtautui muslimienemmistöinen Pakistan, joka puolestaan jaettiin Itä-Pakistaniin (nyk. Bangladesh) ja Länsi-Pakistaniin. Intia sijaitsi siis näiden kahden "Pakistanin" välissä - mikä oli tietenkin poliittisesti melko ongelmallista. Varsinkin kun Länsi-Pakistanin hallitus ei juuri välittänyt "vihollismaan" takana, yli tuhannen kilometrin päässä sijaitsevasta pikkuveljestään. Bangladeshin oma itsenäisyysliike nosti pian päätään ja Intian tukemana maa itsenäistyi Pakistanista vuonna 1971.
Tahmima Anamin Kulta-aika sijoittuu juuri tähän Bangladeshin itsenäisyyssodan aikaan. Päähenkilö Rehana Haque on nuori leski, jonka teini-ikäiset lapset, Sohail ja Maya, innostuvat itsenäisyyden puolesta taistelevasta sissiliikkeestä. Nuoret ihailevat Che Quevaraa ja Maoa, suunnittelevat vallankumousta ja kätkevät äitinsä puutarhaan aseita. Rehana ei voi muuta kuin tukea lapsiaan ja samalla yrittää suojella heitä.
Romaanissa onkin pääosassa kaiken voittava, lähes yliluonnollinen äidinrakkaus. Maan politiikka hiipii perheen arkeen ja äidin ja lasten välisiin suhteisiin, mutta Rehana uhrautuu kerta toisensa jälkeen lastensa takia ja uhraa jopa oman parisuhteensa poikansa takia. Rehanasta itsestään annetaan romaanissa jokseenkin kiiltokuvamainen kuva kaikkivoivasta äidistä. Muut kirjan henkilöt jäävät jossain määrin etäisiksi. Kirjan asetelma on myös poliittisesti melko mustavalkoinen: Länsi-Pakistan näyttäytyy julmana ja välinpitämättömänä kiduttajana kun taas Itä-Pakistanin/Bangladeshin vapaustaistelijat on kuvattu romanttisiksi sankareiksi.
Afganistanista ja Intian niemimaalta peräisin olevat kirjat ovat viime aikoina olleet suosiossa, ja Anamin romaani kulkee Khaled Hosseinin Leijapojan ja Kamila Shamsien Poltettujen varjojen viitoittamaa tietä. Se ei kuitenkaan yllä näiden tasolle eikä tarina missään vaiheessa imaise mukaansa samalla tavalla. Toisaalta Anam välttää onnistuneesti Hosseinin ja Shamsien ahkerasti viljelemän hollywoodmaisen "onnellinen loppu = henkilöt muuttavat Yhdysvaltoihin" -ratkaisun. Vaikka bangladeshilainen Anam on opiskellut Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Lontoossa, hän ei pistä päähenkilöitään pakenemaan kodistaan "turvaan" Eurooppaan tai Amerikkaan, vaan kirjoittaa Bangladeshista lämpimästi. Anam ei myöskään pelkää käyttää paikallisia kieliä kerronnan tukena: urdun-, bengalin- ja hindinkieliset sanat ja lauseet värittävät tarinaa (kielitaidottomammille lukijoille on romaanin lopussa onneksi sanasto). Samoin romaanihenkilöiden islaminusko on itsestään selvä, arjessa aina taustalla kulkeva piirre.
Tahmima Anam: Kulta-aika. Basam Books. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: A Golden Age
Suomentaja: Heikki Salojärvi
Basam Books: Kulta-aika
Kirjavinkit: A Golden Age
Turun Sanomat: "Rakkaudesta Bangladeshiin"
Kiitos arviostasi! En ole muita arvioita blogeista löytänyt tästä teoksesta ja mietin, että ehtisinkö lukea, kun kovasti aihe kiinnostaa.
VastaaPoistaTiedätkö, että onko tulevista osista tulossa myös suomennokset?
Kiitos kommentista! Vastailen vasta nyt, koska vanhempien päivitysten kommentit jäivät minulta aiemmin huomaamatta - nyt sekin on asetuksista korjattu! :)
VastaaPoistaKulta-aikaan kannattaa ehdottomasti tutustua, jos aihe kiinnostaa! Kävin kuuntelemassa kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla viime vuonna ja hän jäi mieleen yllättävän nuoren näköisenä, mutta viisaan kuuloisena kirjailijana. Myös romaani oli samalla raikkaan erilainen, mutta myös yllättävän "kokeneen" oloinen esikoisteokseksi. :)
En valitettavasti osaa sanoa jatko-osan suomennoksesta. The Good Muslim ilmestyi tänä vuonna englanniksi ja ainakin toivon että sekin suomennetaan pian. :)