Siirry pääsisältöön

Lukutoukkien ryntäys

Joensuun kirjastossa on tänään Joen Yö -tapahtuman kunniaksi poistokirjojen myynti klo 16-19. Tämänkertainen systeemi poikkesi hieman aiemmista poistokirjamyynneistä: kirjaston henkilökunta nimittäin jakoi aluksi kaikille muovipussin tai pari, jotka sai sitten pakata niin täyteen kirjoja kuin vain mahtui. Muovipussillinen luettavaa maksoi yhteensä 3 euroa. Jos joku välttämättä halusi ostaa yksittäisiä kirjoja, ne olivat euron kappale.

Olin tietysti jo ennen tapahtuman alkua paikan päällä kärkkymässä kirjalöytöjä. Kirjaston aulaan olikin muodostunut jo hyvissä ajoin ennen neljää odottavan oloinen sekalainen seurakunta, joka sitten rynni piskuiseen Muikku-saliin ovien avautuessa. Tungos oli huimaava ja kirjalaatikoiden välissä pääsi tuskin liikkumaan. Lukutoukkien, humanistiopiskelijoiden, sitä-tiettyä-talvisotakirjaa etsivien vanhempien miesten ja pitihän-se-tulla-kun-halpaa-on-saatavilla -mummojen muodostama ihmismassa rynni, tyrkki ja käytti sumeilematta kyynärpäätaktiikkaa päästäkseen kirjalaarilta toiselle. Tiukin kilpailu nähtiin lasten kuvakirjojen äärellä, missä kaikki myynnissä oleva kirjat hävisivätkin perheenäitien ja -isien kasseihin liioittelematta vain muutamassa kymmenessä minuutissa.

Itse pyörin (= tungeksin, kurottelin, pyytelin anteeksi) kaunokirjallisuutta sisältävien laatikoiden ympärillä. Muovikassiin mahtuu muuten yllättävän paljon romaaneja jos sen pakkaa huolellisesti. :P Mukaan lähtivät seuraavat 16 löytöä:

Simone de Beauvoir: Mandariinit 2 (ykkösosa vietiin kirjaimellisesti silmieni edestä)
Marguerite Duras: Hiroshima, rakastettuni
Torgrim Eggen: Pärstäkerroin
Per Olov Enquist: Henkilääkäri
William Faulkner: Absalom, Absalom!
Gabriel García Márquez: Uutinen ihmisryöstöstä
William Golding: Darkness Visible
William Golding: Paperimiehet
William Golding: The Pyramid
Nadine Gordimer: Palvelija ja herra
Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarina
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
David Leavitt: Kiintymyksiä
Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat
Andreï Makine: Venäläisiä unelmia
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Eli lisää täytettä kirjahyllyyn ja jatkoa luettavien listalle! Kirjastossa saisi olla poistokirjamyyntejä useamminkin, mutta mieluiten hieman väljemmässä tilassa, jos saa pyytää...

Kommentit

  1. Wau! Näen jo tilanteen elävästi. Olisinpa ollut läsnä. Oi,oi. Kirjatoukan unelma. Sinä teit selvästi hyviä löytöjä. Ishiguro oli listasta minulle tutuin. Pitkän päivän ilta on hieno kirja. Sopii mielestäni hyvin syksyyn...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi