Rakastin ennen niitä hetkiä jolloin Max nukkui. Silloin pystyin kuvittelemaan olevani yksin. Yksi mies yhdessä ruumiissa.Siamilaisuudessa salaisuudet ovat ylellisyyttä. Toinen on läsnä koko ajan. Se on yksinäisyyttä ilman yksinoloa. Fyysisyyttä joka ylittää avioliiton rajat. Me opimme sulkemaan silmämme, kääntymään poispäin toisen puhuessa.
En voi muuta kuin liittyä samaan ryhmään Leena Parkkisen esikoisromaania kehuneiden lukemattomien arvostelijoiden kanssa: huikea romaani, jota lukiessa ainakin minulle tuli useampaan kertaan jonkinlainen vau-elämys. Miten joku osaa kirjoittaa näin? Miten jollakulla voi oikeasti olla näin uskomaton mielikuvitus?
Romaanin aihe on jo itsessään kiehtova: Max ja Isaac syntyvät Saksassa 1900-luvun alussa siamilaisina kaksosina, kyljestään yhteen liittyneinä. Romaanin kertoja, Isaac, selittää että heillä on "yhteensä kolme keuhkoa, kaksi sydäntä, yksi maksa, kolme munuaista, puolitoista penistä." mutta "Siitä onko meillä kaksi vai yksi sielua, en ole tietoinen." Kaksosten äiti jättää epämuodostuneet pojat näiden tädin ja isoisän kasvatettavaksi vaatimattomiin oloihin Saksan maaseudulle.
Maxin ja Isaacin tapaisilla ei ole yhteiskunnassa juurikaan vaihtoehtoja. He päätyvät hankkimaan elantonsa esittelemällä itseään ja ruumistaan sirkuksessa, tanssiesityksissä ja bordelleissa muiden luonnonoikkujen ja yhteiskunnan hylkiöiden kanssa. Elämänsä varrella he tapaavat mitä kummallisempia ihmisiä, siniseksi tatuoidusta trapetsitaiteilija Monasta banjoa Pariisin bordellissa soittavaan Luciaan. Eräänlaisen punaisen langan Isaacin ja Maxin tarinaan muodostaa Iris, eksentrinen nuori nainen, joka yrittää tulla toimeen sodanjälkeisessä Helsingissä.
Parkkinen kuvaa taitavasti siamilaista kaksosuutta: sitä, miltä tuntuu jakaa toisen kanssa kaikki, rakastajattarista krapulaan, aviovuoteesta kuolemaan. Max ja Isaac myös kuvastavat hienosti sitä, millaista on olla näkyvästi erilainen yhteiskunnassa, joka karsastaa poikkeavuuksia.
Sinun jälkeesi, Max on koskettava, kummallinen ja hengästyttävästi eteenpäin soljuva, ajoissa ja paikoissa hyppelevä historiallinen ajankuva ja elämäntarina. Parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan!
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max. Teos. 2009.
Teos: Sinun jälkeesi, Max
Teos: Leena Parkkinen
Kiiltomato: "Mitä yleisö vaatii"
Kirjavinkit.fi: Sinun jälkeesi, Max
HS kirjat: "Friikeistä syntyi viisas esikoinen"
En voi minäkään muuta kuin yhtyä tähän kirjoitukseen. Merkillinen, kiehtova, hämmästyttävä kirja! Erikoisimpia ja kauneimpi viime vuosien lukukokemumuksia, ehdottomasti.
VastaaPoistaVoi minua, olenko ainoa tätä kirjaa lukenut, joka ei välittänyt kirjasta. Aloitin tätä, mutta tuntui vähän paperinmakuiselta ja teennäiseltä. Ei lähtenyt vetämään, jätin kesken alkumetreillä.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä ja muistutuksesta! Luin heti kirjan ilmestymisen jälkeen jonkin kritiikin, mutta kirja on jäänyt tyystin unholaan. Täytyypä tarttua tähän. Ainakin sitaatit ovat hienoja!
VastaaPoistaJenni - samaa mieltä! Mietin jo tuossa, että olinko romaanin lukemisen jälkeen vielä niin sen lumoissa, että en osannut kirjoittaa objektiivista arvostelua lainkaan. Mutta nyt kun jälkimainingit ovat laantuneet, niin en vieläkään keksi mitään kritisoitavaa. Se vain yksinkertaisesti oli Hyvä! :)
VastaaPoistaSalla - suosittelen yrittämään uudestaan! Minullakin kesti alussa ennen kuin pääsin sisälle kirjan tyyliin, mutta se imaisi pian mukaansa eikä päästänyt irti!
Valkoinen kirahvi - Minullekin käy usein juuri noin: luen kirjojen ilmestymisen yhteydessä mitä kiinnostavampia arvioita ja päätän innostuneena hankkia kirjan käsiini. Vuotta myöhemmin en enää muista koko juttua. Onneksi tartuin Parkkiseen näin myöhemminkin... :)
täytyy pistää nimi mieleen
VastaaPoistahttp://hannelesbibliotek.blogspot.com/