Kirjanurkkaus

Cover photo: Hideki Fujii People often told me that the geisha embodied everything that made Japan Japan. At their most elevated the geisha lived lives dedicated to beauty. They were human works of art, an absurdly anachronistic notion in an aggressively modern society like Japan. If they disappeared, that whole exquisite world - in which every detail, from the placement of the fan in the tea ceremony to the line of a mothwing eyebrow and the intricate weave of an obi, was studied and perfected with loving attention - would die out with them. Some hostels and hotels have a bookshelf where travellers can leave their old books and take new books along. That's how I snatched this book: from the bookshelf of a hostel apartment in Greece. I replaced it with David Nicholls' One Day and hopefully someone staying in the same place will find that and enjoy it as much as I did. :) I haven't read much about the geisha - fictional or otherwise - but I've watched the film Me...

Kirjamessut ovat onnellisesti ohi ja on virallisen jälkipuinnin aika. Etukäteen kynän kanssa merkkailtu messuohjelma unohtui melko pian, kun hulinassa tuntui järkevämmältä vain kulkea virran mukana ja pysähdellä spontaanisti aina kiinnostavannäköisten tai -kuuloisten kirjojen ja kirjailijoiden luo. Perjantaina iltapäivällä jäin kuuntelemaan Jarmo Papinniemen haastattelemaa kuutta esikoiskirjailijaa, joista erityisesti Marisha-Rasi Koskisen Katariina ja Saara Henrikssonin Moby Doll kiinnostivat jo etukäteen. Haastattelussa kävi aika hyvin ilmi se, miten kirjailijan esiintymistaito ja markkinointiosaaminen voivat vaikuttaa yleisön mielikuvaan kirjasta. Hyvä kirjailija ei välttämättä ole hyvä puhuja, mutta hyvä puhuja saattaa saada huononkin kirjan kuulostamaan lukemisen arvoiselta. Tästä tietenkin päästään taas siihen ajankohtaiseen kysymykseen, että missä määrin kirjailijoilta vaaditaan tai tulisi vaatia markkinointia ja itsensä likoon laittamista omien "tuotteidensa" myy...

Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman pitkä aika - taitaa olla pisin tauko blogini historiassa! Mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut; kirjallisen maailman ulkopuoliset kiireet ovat vain vieneet tuhottomasti aikaa viime viikkoina. Tänään on kuitenkin kulunut tasan neljä (korjaan: KOLME! - syytän messuhypetystä matikkapääni sekoittamisesta) vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen arvosteluni Kirjanurkkaukseen! :) Tuntuu, että aloitin vasta aivan äskettäin! Oikeastaan blogi on päässyt kunnolla vauhtiin vasta parin viime vuoden aikana, kun olen löytänyt muut kirjablogit ja saanut myös itse uusia lukijoita ja kommentoijia. Kiitos teille kaikille! Huomenna minulla onkin vakaa aikomus asettaa työ- ja muut kiireet sivuun ja keskittyä täysin Helsingin kirjamessujen hulinaan. Kävin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa messuilla, mutta päätin jo silloin lähteä tänä vuonna uudestaan. Kirjabloggaajat saivat jo tämän vuoden messuilla tunnustusta, kun viidelle bloggaajalle myönnett...

At twenty-three, Dexter Mayhew's vision of his future was no clearer than Emma Morley's. He hoped to be successful, to make his parents proud and to sleep with more than one woman at the same time, but how to make all these compatible? [...] He wanted to live life to the extreme, but without any mess or complications. He wanted to live life in such a way that if a photograph were taken at random, it would be a cool photograph. Things should look right. Fun; there should be a lot of fun and no more sadness than absolutely necessary. I first heard - or read - about this novel from other book blogs and since the majority of the reviews seemed to be full of positive adjectives in superlative forms, I figured that the book just couldn't be a bad one. I bought an English paperback from a bookstore, because someone - I forget who - mentioned that this was worth reading in the original language instead of as a translation. I'm glad I did read it in English, because the novel...

Anna Kareninan toisen osan ja kolmannen osan alun lukeminen ei ole edennyt yhtä jouhevasti kuin ensimmäisen osan . Alkuinnostukseni taisi hieman hiipua. Tärkeimmät henkilöhahmot ovat jo aiemmin astuneet näyttämölle ja esitelleet vuoroin hyviä ja huonoja puoliaan. Tapahtumien tahti on jotenkin hidastunut. Kitty, Vronski, Levin ja Anna - romaanin päänelikolta vaikuttava porukka - ovat kukin tahollaan, eri paikoissa tekemässä omia juttujaan, vaikka toki Vronski ja Anna tapaavat toisiaan säännöllisesti. Seuraava sisältää myös spoilereita 2. osasta (siis toinen kahdeksasta!). Teitä on varoitettu! :) Vronskin ja Annan suhde tuntuu kehittyvän melkein vaivihkaa jossain taka-alalla; siitä ei kerrota kovin yksityiskohtaisesti. Annan omantunnontuskat vaivaavat häntä välillä - erityisesti hänen poikansa suhteen - mutta Vronski puolestaan uskoo, ettei rakkaus, joka sitoi hänet Annaan, ollut hetken viehtymystä, joka menee ohi kuten suurmaailman salaiset lemmensuhteet. Hmm... minä en ole vielä tä...

Sain Liisalta , Suketukselta ja Ankilta tämän tunnustuksen, kiitos! :) Tunnustukseen liittyy kahdeksan satunnaisen asian kertominen itsestään, joten tässä paljastukseni: 1. Olen koukussa tv-sarjaan Moderni perhe . 2. Olen oikeasti blondi, mutta olen värjännyt hiuskuontaloani punaiseksi jo niin monen vuoden ajan, että en osaa enää kuvitella itseäni muuten kuin punatukkaisena. :) 3. Haluaisin oppia tekemään intialaisia päähierontoja. 4. Inhoan lakua, salmiakista puhumattakaan. Olen huomannut, että tätä pidetään joskus jopa epäisänmaallisena ominaisuutena. :P 5. Omistan kaksi hullua kissaa. Toinen on liian tyhmä osatakseen käyttää raksupalloa, toinen taas "käkättää" kuvitteellisille linnuille ikkunan toisella puolella. 6. Olen hirvittävän huono ostamaan kenkiä ja omistan vain muutaman parin, joista niistäkin osa on revenneitä/hajonneita tai muuten vain huonoja. :) 7. Minulla on parhaillaan viisi kirjaa kesken, joista yksi ei ole romaani ja yksi on nuortenkirja. ...

Kansi: Päivi Puustinen Miehen nimi on Klaus ja hänen vaimonsa on Lilian. He palaavat häämatkaltaan Firenzestä ja Italian rannikolta Livornosta. Heidän matkalaukuissaan on rantaan huuhtoutuneita simpukoita ja alumiininen espressokeitin, joka on harvinaisuus Suomessa. Lilianilla on jalassaan korkokengät ja mahtavat rakot. Vaikka ulkona sataa vettä ja upea nahka saattaa pilaantua, Lilian ei ole halunnut vaihtaa kenkiä lentoasemalla. Hän rakastaa kenkiään. Hän rakastaa tuoksua, joka lähtee uusien kenkien nahkapinnasta. Aleksis Kiven päivän ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi täytyy tietenkin kirjoittaa jostain kotimaisesta teoksesta, joten päivitys Anna Kareninan -kimppaluvun edistymisestä saa nyt jäädä vielä odottelemaan vuoroaan. Joel Haahtela sopii päivään senkin takia, että hän kuuluu niihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka "löysin" vasta äskettäin (kanssabloggaajien avustuksella toki) :) ja Finlandia-ehdokkaana edustaa myös kotimaisen kirjallisuuden kärki...

Äiti lähettää hakemaan pullean pikku leivonnaisen, jota kutsutaan nimellä "Petite Madeleine" ja joka on kuin simpukan uurteisessa kuoressa valettu. Ja kohta minä konemaisesti, synkän tämän päivän ja ikävän huomispäivän lannistamana vein huulilleni lusikallisen teetä, jossa olin pehmittänyt "madeleinen" palasta. Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkähdin, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä. Huh, huh... Sain kuin sainkin viime kuussa luettua Saran Kadonnutta aikaa etsimässä -haasteen ensimmäisen osan, Combrayn . Mitään hienoa kirjallista analyysiä en uskalla lähteä romaanista tekemään vaan kuvailen vain vähän lukukokemusta. Marcel Proustin lukeminen ei itse asiassa ollut ihan niin haastavaa kuin odotin, vaikka rönsyily, pikkutarkat kuvaukset, toisiinsa iloisesti sekoittuvat muistot ja ylipitkät lauseet kävivät välillä he...

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen päivitykseen!! :) Matka oli ikimuistoinen, Välimeri odotetusti turkoosi ja kreikan kieltä - myös odotetusti - mahdoton ymmärtää. ;) Kaikki sujui hyvin lukuun ottamatta pieniä vaikeuksia päästä takaisin Suomeen Ateenan lentokentän lakkojen takia... Kotona kuitenkin ollaan, ja lokakuu on jossain välissä päässyt alkamaan eli on aika taas tehdä yhteenvetoa viime kuun luetuista. Syyskuu oli taas hyvä lukukuukausi ja matkalla oli myös aikaa lukea eri kulkuvälineissä ja lentokentillä odotellessa... Syyskuun luetut: romaanit: Damon Galgut: In a Strange Room Hanna-Riikka Kuisma: Käärmeenpesä Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie: Combray Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon David Nicholls: One Day Theodor Kallifatides: Pitkä päivä Ateenassa tietokirja/muu: Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä Jaana Kapari-Jatta: Vaarille pala haitaria Useampi romaani odottelee siis vielä arviointivuoroaan. Kapari-Jatan har...