Kirjanurkkauksen messuraportti

Kirjamessut ovat onnellisesti ohi ja on virallisen jälkipuinnin aika. Etukäteen kynän kanssa merkkailtu messuohjelma unohtui melko pian, kun hulinassa tuntui järkevämmältä vain kulkea virran mukana ja pysähdellä spontaanisti aina kiinnostavannäköisten tai -kuuloisten kirjojen ja kirjailijoiden luo.

Perjantaina iltapäivällä jäin kuuntelemaan Jarmo Papinniemen haastattelemaa kuutta esikoiskirjailijaa, joista erityisesti Marisha-Rasi Koskisen Katariina ja Saara Henrikssonin Moby Doll kiinnostivat jo etukäteen. Haastattelussa kävi aika hyvin ilmi se, miten kirjailijan esiintymistaito ja markkinointiosaaminen voivat vaikuttaa yleisön mielikuvaan kirjasta. Hyvä kirjailija ei välttämättä ole hyvä puhuja, mutta hyvä puhuja saattaa saada huononkin kirjan kuulostamaan lukemisen arvoiselta. Tästä tietenkin päästään taas siihen ajankohtaiseen kysymykseen, että missä määrin kirjailijoilta vaaditaan tai tulisi vaatia markkinointia ja itsensä likoon laittamista omien "tuotteidensa" myynnin eteen.

Haastattelusta jäi kaiken kaikkiaan hieman huono maku suuhun, koska kysymykset tuntuivat jotenkin... oudoilta. Jos istun yleisössä miettimässä, kannattaisikohan tämä tai tuo kirja ostaa ja lukea, olen henkilökohtaisesti kiinnostuneempi sellaisista "tylsistä" perusasioista kuin juonesta, teemoista ja tyylistä kuin esim. siitä, mitä kirja kertoo rakkaudesta! Kirjojen perusesittelyn unohtamisen lisäksi kritisoin myös haastattelijan epäkohteliasta tapaa kysyä kirjailijoilta kysymyksiä ja katsella sen jälkeen yleisöön/katonrajaan/taakseen/minne tahansa muualle kuin vastaajaan.

Lauantaina kiiruhdin heti klo 10 jälkeen aamupäivällä kääntäjä Kersti Juvan haastatteluun. Juvaa haastatellut kääntäjätoveri Kaijamari Sivill (joka on suomentanut äskettäin mm. Colm Tóibínin Brooklynin!) kyseli Juvalle tärkeistä kirjoista ja kääntäjän työstä. Juva (joka taas on juuri suomentanut A. S. Byattin Lasten kirjan) peräänkuulutti vanhojen suomalaisten klassikoiden ja niiden suomen kielen perään. Hänen mukaansa hyvän suomentajan pitää tuntea nimenomaan se suomen kieli mitä käytetään vaikkapa Aleksis Kiven ja Juhani Ahon teoksissa voidakseen kääntää nykykirjallisuutta nykysuomeksi.

Juvan jälkeen riensin kuulemaan Martti ja Eeva Ahtisaaren haastattelua Matkalla-elämäkerran tiimoilta. Opettavaisen ja kiinnostavan haastattelun jälkeen tarjoutui mahdollisuus hakea signeeraus kirjaan, joten liityin nimmarijonon jatkoksi. Kävi kuitenkin ilmi, että jonossa myytäviä kirjoja ei voinut ostaa kortilla. Käteistilanteeni oli sen verran kehno, että passitin paremman puoliskoni juoksemaan Don Rosan vuoksi kerääntyneessä ihmispaljoudessa Otavan pisteelle elämäkerran perässä (tätä on rakkaus! <3). Pysyttelin järkähtämättä nimmarijonossa, vaikka presidentin lähestyessä mietin jo kuumeisesti, mihin kehtaisin pyytää signeerausta, jos puolisoni ei ehtisi takaisin ajoissa (öh... olisiko käsivarsi ollut ehkä sopimaton?) :D Lopulta jänistin ja siirryin jonon hännille, josta hengästynyt puoliso minut lopulta löysi ja sain kuin sainkin Ahtisaaren nimmarin kirjaani!

Iltapäivällä ehdin vielä Avaimen järjestämään kirjabloggaajatapaamiseen, jossa oli hämmentävää ja samalla mahtavaa saada vihdoin kasvot monelle jo tutuksi tulleelle blogille! Kirjailijat Annelies Verbeke ja Annabel Lyon kertoivat vastikään suomennetuista kirjoistaan. Erityisesti Lyonin Aleksanterin opettaja jäi kummittelemaan mieleeni sen verran vahvasti, että se täytyy varmasti jossain välissä lukea. Samassa tilaisuudessa ehdimme myös kuulla kustannusalan uusista tuulista sekä kippistellä kirjabloggaajille - erityisesti viidelle heistä - myönnetylle hienolle palkinnolle!

Se tärkein, eli messujen kirjasaldo, "jäi" tällä kertaa kymmeneen kirjaan, joista kaksi on puolison ostamia tietokirjoja. Ja jäljelle jäävästä kahdeksasta kolme on itse asiassa ostettu kirjakaupasta eikä messuilta... Voitin nimittäin ikuisuus sitten Morren järjestämässä arvonnassa Akateemisen kirjakaupan lahjakortin, mutta koska asun - sadly - akateemittömällä seudulla, en ole päässyt vinguttamaan korttia ennen kuin nyt.

Kaupasta tarttui siis mukaan kolme englanninkielistä Murakamia. Hard-boiled Wonderland and the End of the World ja The Wind-Up Bird Chronicle -romaanit olen lukenut ja erinomaiseksi todennut jo vuosia sitten, mutta ne piti saada kirjahyllyyn mahdollista tulevaa uusintalukua varten. Taisin hihkaista ääneen, kun näin hyllyssä Murakamin uusimman 1Q84-romaanin, jota hypetin jo helmikuussa. Aah, tälle tiiliskivelle on varattava aikaa! (voi Anna Karenina, sinut syrjäyttää ainakin väliaikaisesti nuori tokiolainen Aomame!)

Messuilta ostin Ahtisaaren elämäkerran lisäksi Iida Rauman Katoamisten kirjan ja Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivon (3€ Basam Booksilla!). Basamilta löysin myös John Rechyn Kaupunkien yössä, jonka nimi on hämärästi tuttu ja joka vaikutti takakannen perusteella kiinnostavalta. Antikvariaattien puolelta etsin mm. Simone de Beauvoirin Mandariinien 1. osaa (2. osa on jo ja puuttuvan osan surullinen tarina löytyy täältä) ja Markus Nummen Kiinalaista puutarhaa. Edellistä myytiin kalliiseen hintaan vain 2. osan kanssa ja jälkimmäistä ei sattunut silmiin. Heli Krugerin Olen koskettanut taivasta tarttui kuitenkin mukaan.

Kokonaisuutena messut olivat jälleen kerran antoisat. Sain paljon enemmän irti kuin viime vuoden ekalla käynnillä, kun tuntui siltä, että kaikki aika menee ihmettelyyn ja epämääräiseen haahuiluun. Tai kyllä tuota jälkimmäistä riitti tälläkin kerralla. :) Päällimmäisenä jäi mieleen lämminhenkinen blogimiitti ja Murakamin 1Q84:n löytäminen.

Nyt uppoudun viimeksi mainitun tunnelmaan: Chapter 1. The taxi's radio was tuned to a classical FM broadcast.....