Kirjanurkkaus

History isn't the lies of the victors, as I once glibly assured Old Joe Hunt; I know that now. It's more the memories of the survivors, most of whom are neither victorious nor defeated. Last year's Booker Prize winner was a must-read for me. I have never read anything by Julian Barnes before, which is clearly a mistake. If the rest of his novels are half as good as The Sense of an Ending , they are definitely worth reading. The main character, Tony, and his friends Alex and Colin meet Adrian Finn at school. Serious, philosophical and infinitely mysterious, Adrian becomes the glue that holds their small clique together, even after their graduation. But then Adrian commits suicide and the three remaining friends lose touch with each other. Now Tony is retired, divorced and ageing. He feels content with his life, accepting the inevitable forgetfulness that age brings. But a letter from a lawyer raises new questions about what really happened to Adrian and why. As Tony ...

Ranskan hallitus joutui myöntämään, että Pariisia oli hiukan hajautettu. Kokonaisvaikutelmasta ei kuitenkaan haluttu luopua ja siksi oli turvauduttu moderniin teknologiaan. "Pariisia ei ehkä ole olemassa aivan siinä mielessä kuin on luultu, mutta taas jossakin toisessa mielessä se on olemassa ei vain yhdessä, vaan monessa paikassa, ei ehkä juuri tässä tai tuolla vaan vähän kaikkialla", sanoi Ranskan hallituksen edustaja. Milloinkaan eivät kirjan takakansi ja sen ensimmäiset luvut ole johdattaneet tätä lukijaraukkaa niin harhaan kuin Markus Nummen Kadonneen Pariisin tapauksessa. Takakannen teksti saa romaanin idean kuulostamaan vähintäänkin kiehtovalta: Suomalainen yläasteen opettaja katsahtaa ikkunasta kesken oppitunnin ja näkee Pariisin lentävän taivaalla. Tapahtuneen selittäminen oppilaille ja kollegoille tuntuu toivottomalta. Kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö vain? Pari ensimmäistä lukua romaanista tosiaan liittyy tähän takakannessa esiteltyyn juoneen. Kun kansainväli...

Jacket design: Jeff Fisher He stayed awake for a while trying to think about what was going to happen, but he could think of nothing except the empty house at home, everything still and untouched in the darkness, all of the rooms quiet, the fire gone out, the milk he collected in the morning, which now seemed so far away, slowly going rancid in the night. He imagined each room, each piece of furniture until slowly he, too, fell asleep. I got this edition of The Heather Blazing with its beautifully designed cover from my wife for Christmas. I've been wanting to read more novels by Colm Tóibín , especially after reading - and enjoying - Brooklyn so much. The Heather Blazing is Tóibín's second novel and set in his home country, Ireland. The main character is Eamon Redmond, a judge in the Irish High Court. As Eamon spends his days preparing for complicated court cases in a small village on the Irish shore, he begins to remember his childhood and the death of his father. ...

1Q84 - that's what I'll call this new world , Aomame decided. Q is for "question mark." A world that bears a question. Aomame nodded to herself as she walked along. Like it or not, I'm here now, in the year 1Q84. The 1984 that I knew no longer exists. It's 1Q84 now. The air has changed, the scene has changed. I have to adapt to this world-with-a-question-mark as soon as I can. Like an animal released into a new forest. In order to protect myself and survive, I have to learn the rules of this place and adapt myself to them.  It took me several months to read Haruki Murakami's 1Q84 - not only because the book is a whopping 925 pages long with its three volumes, but also because I enjoyed savouring the story at a slow pace, concentrating on the language and details of Murakami's story. The novel starts with a beautifully written scene: a young woman named Aomame is riding in a taxi in Tokyo, listening to Janáček's Sinfonietta which is pla...

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...

Karoliinan innoittamana osallistun minäkin Blogistanian Globalian äänestykseen. Tässä siis ne vuonna 2011 Suomessa ilmestynyttä käännettyä kaunokirjallista teosta, jotka mielestäni ansaitsisivat palkinnon, sekä lyhyet perustelut: Anne Swärd : Viimeiseen hengenvetoon (Otava) Kiihkeänkaunis, tunteellinen romaani siitä, mikä on kahden ihmisen suhteessa syvintä ja haurainta. Kader Abdolah : Talo moskeijan vieressä (Bazar) Sympaattinen romaani, joka antaa Iranin kulttuurista ja uskonnosta monipuolisen ja värikkään kuvan mustavalkoisen sijaan. Erityisen onnistunut suomennos. Chris Cleave : Little Been tarina (Gummerus) Epäilenpä, että tämä ylsi Blogistanian viime vuoden luetuimpien kirjojen joukkoon - eikä syyttä. Taidokkaasti rakennettu romaani, jossa pienet lauseet, pienet teot saavat elämää suuremman merkityksen. Colm Tóibín : Brooklyn (Tammi) Samastuttava tarina irlantilaisen Eilisin muutosta Amerikkaan. Jää mieleen myös kansien sulkemisen jälkeen.