Siirry pääsisältöön

Colm Tóibín: The Heather Blazing

Jacket design: Jeff Fisher
He stayed awake for a while trying to think about what was going to happen, but he could think of nothing except the empty house at home, everything still and untouched in the darkness, all of the rooms quiet, the fire gone out, the milk he collected in the morning, which now seemed so far away, slowly going rancid in the night. He imagined each room, each piece of furniture until slowly he, too, fell asleep.

I got this edition of The Heather Blazing with its beautifully designed cover from my wife for Christmas. I've been wanting to read more novels by Colm Tóibín, especially after reading - and enjoying - Brooklyn so much.

The Heather Blazing is Tóibín's second novel and set in his home country, Ireland. The main character is Eamon Redmond, a judge in the Irish High Court. As Eamon spends his days preparing for complicated court cases in a small village on the Irish shore, he begins to remember his childhood and the death of his father. At the same time, he also recalls his relationship with his wife and daughter.

The Heather Blazing is a very slow-paced novel, full of gloomy memories, Irish politics and the rainy seaside village that provides the setting for both Eamon's childhood memories and his present days. The novel seems fairly simple: not much happens - an old man is just remembering his childhood. But somehow the atmosphere of Eamon's childhood summers and the relationship with his father are closely related to the summers of his adult life and the relationship between him and his wife. Once you notice the similarities between the two, the novel's structure actually becomes quite complicated.

This was a very strange novel and I found it extremely difficult to somehow dig under the surface of the story. :) Not the "easiest" novel by Tóibín to read. The tone of the novel and the setting reminded me of The Blackwater Lightship, but the characters and the tension in the novel were not as interesting in my opinion. So a bit of a disappointment...

Colm Tóibín: The Heather Blazing. Bloomsbury. 1992. 262 pages.

ColmTóibín.com
The Independent: "Just Like Old Troubled Times: 'The Heather Blazing'
Wikipedia: The Heather Blazing

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Kaikki Tóibíniin liittyvä kiinnostaa – en tunne hänen tuotantoaan kovin hyvin, vaikka koenkin itseni jo faniksi. Olen lukenut kaksi kirjaa (Brooklyn, The Blackwater Lightship) ja kaksi muuta odottaa hyllyssä (The Master, The Empty Family), mutta muita teoksia en olisi edes osannut nimetä. Mukavaa, että tutustuttavaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, mukavaa että Tóibín kiinnostaa! Brooklyn ja The Blackwater Lightship ovat edelleen omia suosikkejani Tóibínin kirjoista, mutta The Master oli myös todella hyvä. Tutustuminen jatkuu täälläkin... :)

      Poista
  2. Samaa tulin kommentoimaan kuin Pekka. Itse olen lukenut vasta Brooklynin, mutta ihastuin siihen niin totaalisesti, että hommasin heti neljä muutakin Tóibínia hyllyyni. Orastavaa fanitusta siis täälläkin. :)

    Tämäkin romaani kuulostaa kiinnostavalta, vaikka se sinulle lievä pettymys olikin. Ehkä luen kuitenkin ne hyllystäni löytyvät ennen tätä. :)

    Kansi on tosiaan tosi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Tóibínia on luvassa muissakin blogeissa! Tuntuu että Suomessa kirjailija on "löydetty" vasta Brooklynin myötä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :) Onneksi tutustuttavaa tosiaan riittää, kuten Pekka sanoi.

      Poista
  3. Minullakin olisi Tóibín luettavien listalla, mutta todennäköisesti valitsen jotain käännettyä. Minulle on kehkeytynyt kunnon Irlanti-ihastus (vaikka en ole siellä koskaan käynytkään), joten sinne sijoittuva kirjallisuuskin kiinnostaa, varsinkin kun Tóibínia on niin kehuttu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi