Kirjanurkkaus

Kansi: Wil Immink Design Luin joskus lauseen, se oli varmaan jonkun kuuluisan kirjailijan, jossa sanottiin jotenkin niin, että elämä on tehty samasta aineesta kuin unelmamme. Minä väitän että elämä voi olla tehty täysin samasta aineesta kuin elokuvat. Elokuvan kertominen on kuin kertoisi unen.  Elämän kertominen on kuin kertoisi unen tai elokuvan. Chileläisen tai ylipäänsä eteläamerikkalaisen kirjallisuuden kohdalla minulla on melkoinen aukko sivistyksessä. Muistan lukeneeni jonkin kirjan argentiinalaiselta Julio Cortázarilta sekä pari Gabriel García Márquezin romaania, mutta siinäpä se sitten onkin. Hernán Rivera Letelier ei nimenä sanonut minulle mitään, mutta Elokuvankertoja lähti silti mukaani kirjastosta sen kiehtovan kansikuvan ja kiinnostavan takakansitekstin perusteella. Pieni kirja kertoo chileläisestä kaivoskylästä, jossa on yksi elokuvateatteri. Aina kun kylään saapuu uusi elokuva, nuoren María Margaritan perhe kerää yhteen kaikki kolikot ja pikkurahat kunn...

Olin väsynyt, yksinäinen, tylsistynyt. Halusin palata töihin ja puhua muidenkin kuin kuolaavien ja purskuttavien kääpiöiden kanssa. Halusin istua baarissa, juoda olutta, nukkua pitkään viikonloppuna, maata päivän sängyssä ja katsoa dvd:ltä Taru Sormusten herrasta -trilogian.  Halusin seksiä sunnuntaiaamuna, istua yksin saunassa. Halusin olla yksin.  Halusin olla Paavon kanssa. Antti Pasasen elämä muuttuu kertaheitolla, kun Pia-vaimo tyrkkää hänen syliinsä vastasyntyneen Paavo-vauvan Naistenklinikan edessä ja lähtee taksin kyydissä pois. Yösyöttö kertoo siitä, kuinka Antti vähitellen oppii olemaan isä ja yksinhuoltaja - kommelluksien, vastoinkäymisten ja turhautumisen kautta tietenkin. Vaikka romaanin kevyt huumori ja hauska kerrontatyyli viihdytti, en malttanut olla lukematta sitä kriittisesti - pakkohan ne stereotyyppiset sukupuoliroolit oli kyseenalaistaa. :) Esimerkiksi Antin kivikautiset uskomukset "äitigeenien" olemassaolosta aiheuttivat minussa pientä kulmien...

According to my mother, all things are fixed. To her there was a reason for everything from the massacres in the West to the love she found in the East. But the mind behind all things, I call it Fate, is harsh and cold. It's so logical that no one could call him or herself a better person if he or she bowed down to it. Fate is fixed like brittle crystal in the dark. Nnedi Okorafor's novel Who Fears Death is almost impossible to categorize. On the one hand, it could easily fall under the genre of speculative fiction, but it also contains elements from a variety of other genres: fantasy, science fiction, alternative history, post-apocalyptic dystopia... It is realistic, but also contains magical and supernatural elements. The characters are all young people on the verge of adulthood, which would also imply that the novel is for young readers, but there is so much violence and sex in the novel that it's probably not for a very young audience... The novel is set in Afri...

Elokuu on ollut Kirjanurkkauksessa tavallista hiljaisempi - sattuneesta syystä. Heinäkuun lopussa perheeseemme syntyi suurisilmäinen, tummatukkainen pikku tyttö, ilmeikäs touhottaja ja epäilemättä tuleva lukutoukka (äitien toiveajattelua tietenkin!). Kuukausi on siis pitkälti kulunut uutta tulokasta ihmetellessä ja vauvanhoitoa opetellessa, mutta kirjat ovat vähitellen ottaneet paikkansa myös vauva-arjessa: imettäminen onnistuu jo kirja toisessa kädessä (tekee erityisesti yösyötöistä hieman vähemmän puuduttavia), ja vauva on jo altistettu hyvin nuoressa iässä mm. Mauri Kunnaksen ja J. R. R. Tolkienin tuotoksiin. :) Itse luin heinäkuun puolella yhteensä kaksitoista kirjaa. Ennätysmäärään vaikutti ehkä se, että heinäkuu kului kärsimättömän odotuksen vallassa, kun laskettu aika oli ja meni jo kuun puolivälin tienoilla... Elokuuhun ei sitten mahtunutkaan kuin yksi yksinäinen luettu romaani. Ja sitäkin enemmän vaippoja, tuttipulloja ja potkupukuja. :) Heinäkuun luetut: David Nicholl...