Siirry pääsisältöön

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Alison Bechdelin taidokas ja sykähdyttävä Hautuukoti - tragikoominen perheeni kertoo Bechdelin lapsuudesta ja erityisesti hänen etäisestä isästään, jonka henkilökohtaisia salaisuuksia tytär päätti ruveta penkomaan tämän kuoleman jälkeen. Osittain varmaan Hautuukodin saaman kiitoksen ja menestyksen rohkaisemana Bechdel päätti jatkaa lapsuudenperheensä syväanalyysia vielä toisen sarjakuvaromaanin verran. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on isän sijasta Bechdelin äiti.

Odotin tältä kirjalta paljon, mutta petyin aika rajusti. Lukiessani odotin toiveikkaana koko ajan, milloin se varsinainen tarina alkaisi, milloin kirja muuttuisi bechdelmäisen vetäväksi ja hauskaksi. Kun suljin kannet, jouduin toteamaan, että olin juuri tahkonnut läpi 290 sivua samaa tasapaksua tilitystä, joka ei valitettavasti muuksi muuttunut missään vaiheessa.

Ongelmana on se, että Bechdel yrittää koko kirjan ajan löytää oikeanlaista tapaa käsitellä vaikeaa ja traumaattista äitisuhdettaan, mutta tuo oikea lähestymistapa on ja pysyy hukassa. Psykoanalyytikot ja terapeutit vilahtelevat tuon tuostakin kirjan sivuilla, kun Bechdel yrittämällä yrittää löytää yhtäläisyyksiä asiantuntijoiden ja teoreetikoiden äiti-lapsisuhteiden analyysien ja oman äitisuhteensa välillä. Luvattoman moni sarjakuvaromaanin ruuduista ja sivuista koostuu turhan pitkistä lainauksista eri teoreetikoilta aina Freudista lähtien. Lainausten lomassa Bechdel yrittää lapsuusmuistojensa avulla kuvailla, kuinka hän on milloin lahjakkaan lapsen tragediasta kärsivä uhri, milloin äitinsä passiivis-aggressiivisen luonteen sijaiskärsijä. Voi hyvänen aika...


Sain kirjasta lähinnä sen vaikutelman, että sen kirjoittaja on omia ihmissuhteitaan jatkuvasti ylianalysoiva tyyppi, joka ramppaa trendikkäästi terapeuteilla valittamassa kurjasta lapsuudestaan...

Hautuukoti oli sarjakuvataidetta parhaimmillaan, Äideistä parhain on sen sijaan sarjakuvamuotoon (huonosti) väännetty päiväkirjamainen tilitys. Siinä missä Hautuukodissa päästiin oikeasti lähelle Bechdelin isän mietteitä, Äideistä parhain kertoo siitä, kuinka Bechdel yrittää löytää tapaa lähestyä äitiään, siinä onnistumatta.

Harvoin haukun mitään kirjaa näin paljon, mutta toisaalta harvoin olen näin pahasti pettynytkään...

Alison Bechdel: Äideistä parhain. Like. 2012. 290 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Are You My Mother?
Suomentaja: Anu Nyyssönen

Like: Äideistä parhain
Like: Alison Bechdel

Kommentit

  1. Hei, saman kirjan äskettäin lukeneena. Oliko se (yrittää lähestyä äitiään, mutta ei pysty. Yrittää raivoisasti ja/tai sivistyneesti, tulos: ei onnistu!) juuri se juttu, mitä AB haluaa sanoa tai kuvata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, kiinnostava pointti ja mielenkiintoinen arvio blogissasi muutenkin (kävin juuri lukemassa). :) Ehkä kirjan juju oli nimenomaan siinä epäonnistuneessa prosessissa, jonka Bechdel yrittää käydä läpi. Ja onhan se jotenkin kummallista, että hän onnistui kirjoittamaan hyvinkin etäisestä ja jo edesmenneestä isästään tarkemman henkilökuvan kuin huomattavasti läheisemmästä äidistään (joka vielä kommentoi kirjan edistymistä samalla kun Bechdel sitä kirjoittaa!). Minuun tämä ei vain kolahtanut...

      Poista
    2. Ei haluamallani tavalla minuunkaan. Tuo edellä ollut pälkähti päähäni sinun arviotasi lukiessani. Kiitos siitä!

      Poista
  2. Minä olen lukenut Bechdeliltä joskus "Lepakkoelämää"-albumeita, jotka kertovat lesbo-yhteisön elämästä. Ne ainakin olivat tosi hauskoja. Nyt vasta tajusin, että sama sarjakuvataiteilija on tuon suositun "Hautuukoti"-sarjakuvan takana. Sitä en ole lukenut, mutta luen varmasti, kun joskus törmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepakkoelämää-sarjakuvat ovat tuttuja minullekin. Ne ovat vähän erityylisiä kuin Hautuukoti tai tämä Äideistä parhain, mutta hauskoja ehdottomasti. Suosittelen kyllä Hautuukotia lämpimästi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt