Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton

Klo 7.15

Tästä se lähtee. En saanut itseäni sängystä ylös ennen kello seitsemää, mutta varttia yli istun jo nojatuoliin kahvikupin ja mansikoilla höystetyn hedelmämyslin kera. Tuntuu, että kaipaan jotain kevyttä, viihdyttävää, hauskaa... japanilaista! Kaori Ekunista ja Banana Yoshimotosta jälkimmäinen kiinnostaa enemmän. Tartun siis Kitcheniin.

Keittiö on minulle maailman rakkain paikka.

Ensimmäinen lause. Tästä se lähtee.

Olen ehtinyt lukea kokonaista 13 sivua, kun kuulen pinnasänkyasukin jokeltelua. Näinhän tässä usein käy... :)

Syötän ja puen lapsukaisen ja siirrän hoitovastuun vaimolle. Jatkan vielä hetken lukemista.

Kitchen yllättää heti alussa. Kirjassa on äiti, joka on syntynyt biologisesti mieheksi ja korjannut sukupuoltaan - hetken mielijohteesta: ...hän lopetti työnsä ja pohti mitä nyt tekisi, ja viimein hän päätti ryhtyä naiseksi.

Luettuja sivuja: 52

Klo 12.20

Lopettelen työt, otan mukaan Kitchenin ja ehkä pari muuta kirjaa ja suuntaan kaupungille etsimään sopivia lukupenkkejä ja -nurkkauksia.  

Klo 14.45

Olenko tuijottanut kirjaa liian kauan, vai onko puistonpenkissä ja avatussa kirjassa samaa muotokieltä?
Löysin kuin löysinkin kirkkaanvalkoisen puistonpenkin typötyhjästä (!) puistosta; täydellinen lukupenkki auringossa. Kitchenin lukeminen jatkui sutjakkaasti, ja romaani on kohta luettu. En edes mitenkään kiirehdi; romaanin lauseita ja tunnelmia on välillä mukava jäädä makustelemaan ja miettimään hetkeksi lukemisen lomassa. Tiesittekö esimerkiksi, että onnellinen elämä tarkoittaa sitä että ihminen mahdollisimman harvoin huomaa että todellisuudessa on yksin.

Olen aivan kirjan lumoissa; onneksi päätin lukea sen nyt maratonin ansiosta!

Siirryn nyt auringonpaahteesta sisätiloihin kaupunginkirjastoon etsimään sopivaa soppea...

Luettuja sivuja: 126

Banana Yoshimoton kirjaa oli pakko lukea banaanimaisessa tuolissa. Yllättävän mukava istua!
Klo 16.00

Yoshimoton Kitchen on luettu. Kolmiosaisen romaanin viimeinen osa, "Moonlight Shadow", tuntui irralliselta: tutut henkilöhahmot olivat yhtäkkiä kadonneet ja teksti oli jotenkin paatoksellisempaa ja melodramaattisempaa. Kielen kirkas, kuulas raikkaus tuntui olevan poissa. Vai alkaako lukeminen uuvuttaa jo nyt?

Puhdistin kitalakeani kahdella novellilla Zinaida Lindénin Nuorallatanssijasta. Kumpikaan niistä ei erityisemmin häikäissyt.

Tarvitsen selvästi ruumiin ravintoa hengen ravinnon sijaan. Siispä etsimään kahvia ja ruokaa...

Luettuja sivuja: 218

Klo 17.50

Päädyin lopulta Houkutukseen juustosämpylä+kahvi -yhdistelmälle. Kahvilan nurkan nojatuoli oli varattu (toinen lukija, mahdollinen maratoonari??), joten jouduin omakohtaisesti toteamaan kiikkerien, epäergonomisten tuolien sopimattomuuden pitkäaikaiseen lukemiseen. Jos maraton on tähän mennessä jotain opettanut, niin ainakin sen, että lukeminen on melko usein epäergonomista puuhaa. Jos niska ei jumiudu, niin sitten selkä. Jos kirjaa pitää ylempänä, kädet väsyvät. Ja vaikka löytäisi sopivan asennon, niin vähintään silmät rasittuvat. Mutta toki pienet rasitusvammat matkan varrella kuuluvat luku-urheilijan elämään. :)

Mikähän siveyden sipuli minusta yhtäkkiä tuli, kun Wintersonin Ihoon kirjoitettu -romaanin etukansi hiukan hävetti julkisella paikalla? Alaston nainen takaapäin... Mutta ei tämä mikään harlekiini ole! ;)

Heti alusta oli selvää, että Winterson ei päästä yhtä helpolla kuin Yoshimoto. Monitasoisia metaforia vilisevä tiivis teksti on päiväkirjamaista, välillä kuin tajunnanvirtaa. Suorastaan hengästyttävää. Onneksi hengästymisen lomassa saa myös nauraa: Wintersonin kuivakka sarkasmi ja vinoutunut huumori vetoaa ainakin minuun.

Palailin taas kotiin. Puoliso ja lapsi ovat lähteneet anoppilaan syömään. Täytän tiskikoneen, pistän koneellisen pyykkiä pyörimään ja siirryn ilta-aurinkoon parvekkeelle lukemaan.

Luettuja sivuja: 272

Kirjakissakin on hengessä mukana
Klo 22.05

Ilta kului kirjan sijaan lapsen kanssa touhutessa, mutta on se nukkumatti myös aika tehokas setä.  :) Otin parvekkeelle mukaani Anja Snellmanin Auran ja yllättäen luinkin sen yhdeltä istumalta reilussa tunnissa.

Puoliso kysyi jälkeenpäin, että "minkälainen se oli", enkä osannut kuvailla kirjaa muuten kuin vastaamalla "ihan mielenkiintoinen". Erittäin ympäripyöreä, mitäänsanomaton ja mielikuvitukseton vastaus; kirja ei ollut mitään näistä. Romaanissa on kyse kirjoista ja kirjoittamisesta; luomisen tuskasta ja julkaisutoiveista; Sylvia Plathistä ja rakkaudesta sanoihin ja kieliin; rakkaudesta ylipäänsä (mikä tuntuu muuten olevan kaikkia maratonin aikana jo lukemiani kirjoja yhdistävä teema).

Auran jälkeen kaipasin taas puhdistavaa novellia ja Lindénin kokoelman "Ruusun suudelma" olikin ihan mukava pikku tarina.

Luettuja sivuja: 443

Klo 23.45

Jälleen uusi lukupaikka (sohva) ja uusi kirja (Helvi Hämäläisen Kaunis sielu). Huh, huh... Vanhahtava kieli; rönsyilevät, korukieliset lauseet ja raskolnikovmaisen ahdistunut kertoja tekevästä kirjasta vähän huonon valinnan maratonpäivän lopulle. Luin puoleenväliin ennen kuin silmäni alkoivat painua väkisin kiinni. Ehkä jatkan sängyssä vielä hetken - joko tätä tai yhä kesken olevaa Wintersonia. Katsotaan jaksanko herätä vielä aamulla ennen seitsemää loppurutistukseen... :)

Luettuja sivuja: 523

Klo 8.40 25.7.2013

Sain kuin sainkin Hämäläisen Kauniin sielun luettua loppuun vielä viime yönä, vaikka kevyt kirja tuntui välillä kumman raskaalta lukea. :) Aamulla en saanut itseäni ylös sängystä tarpeeksi aikaisin, joten lukumaratonini päättyi siihen.

Luettuja kirjoja: n. 3 ½ + 3 novellia
eli Banana Yoshimoton Kitchen, Anja Snellmanin Aura ja Helvi Hämäläisen Kaunis sielu sekä vajaa puolet Jeanette Wintersonin Ihoon kirjoitetusta (aion ehdottomasti lukea tämän vielä loppuun!). Lisäksi kolme novellia Zinaida Lindénin novellikokoelmasta Nuorallatanssija.

Luettuja sivuja yhteensä: 587

Puin maratonin jälkimaininkeja uudessa päivityksessä myöhemmin. Nyt työn ääreen! 

Kommentit

  1. Tsemppiä ja kestävää kisakuntoa maratoonille! :D

    VastaaPoista
  2. Hauskaa maratonia! Tulen perässä iltapäivällä.

    VastaaPoista
  3. Niin hyvää ja lukuiloisaa maratonpäivää! Yoshimotoa minun on pitänyt lukea jo ikuisuuden, mutta en ole vieläkään ehtinyt tarttua tuohon teokseen. Mielenkiinnolla seuraan maratoniasi ja muidenkin, sillä olen saanut jo vaikka kuinka paljon lukuvinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yoshimoto on kohta luettu ja täytyy sanoa, ettei ainakaan tylsää ole ollut! Lukeminenkaan ei ole tuntunut yhtään raskaalta, vaikka en nyt iltapäivästä ole juurikaan pitänyt taukoja. Juuri sopiva lukumaratonkirja! :)

      Poista
  4. Nautinnollisia lukuhetkiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi varsinkin tuo viimeinen kuva. ♥

      Poista
    2. Heh, mikä siinä onkin, että kissat tulevat aina viereen hengailemaan, kun on lukemassa? ;)

      Poista
  5. Muistan, että minäkin tykkäsin "Kitchenistä" tosi paljon, vaikka en enää muistakaan miksi! :-D Eikös Yoshimotolta ole suomenettu joku toinenkin kirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikaisen googletuksen perusteella Yoshimotolta on suomennettu myös N.P.-niminen teos. Pitää kyllä metsästää se jostain, Kitchen oli niin loistava. :)

      Poista
  6. Yoshimoto on liikkis. Tsemppiä iltaan, etenkin pinnasänkyasukin kanssa. Ainakin mun lapset haistavat heti, milloin äitiä oikein luetuttaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Illan lukemiset jäivätkin vähän vähemmälle, kun vietin aikaa lapsen kanssa ("Äiti menee parvekkeelle lukemaan. Ahaa, sinä tulet ilmeisesti mukaan. No, tule sitten syliin. Hupsis, nyt se kirja tipahti lattialle.") ;) Onneksi hän on helposti nukahtavaista ja sikeästi nukkuvaa sorttia.

      Poista
  7. Voi kun sinä olet jaksanut laittaa kuviakin ja kaikkea! Mahtavaa. Tuo Banana Yoshimoto on kiinnostanut pitkään, pitänee jossain vaiheessa tutustua myös hänen kirjoihinsa. Kiva oli lukea myös sinun maratontunnelmiasi!

    VastaaPoista
  8. Ihanan kuuloinen maratonpäivä. :)
    Minä muistan tuosta Yoshimoton Kitchenistä vain sellaisen kohdan, jossa todetaan, että reseptejä täytyy noudattaa pilkulleen: jos ohjeessa sanotaan että ainekset sekoitetaan kuivassa kulhossa, kulhon tulee olla täysin kuiva, ei hiukkaakaan nihkeä tms.

    VastaaPoista
  9. Yoshimoton olen kanssa lukenut aikaa sitten (ja myös tuon NPn) mutten juuri muuta muista kuin että pidin niistä.

    VastaaPoista
  10. Hyvä suoritus! Ja minäkin täällä ihastelen kuinka olet jaksanut kuvatakin & ihmettelen miten nuo puiston penkit tosiasn ovat kuin aukinainen kirja!

    VastaaPoista
  11. Kyllä, puiston penkin muotokieli on hyvin kirjamainen! Hauska on myös tuo toinen kirjallinen pari, siis Banana ja banaanituoli :)

    Onnea onnistuneesta maratonista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi