Siirry pääsisältöön

Lukumaratonin jälkeen, eli mitä tuli tehtyä

Osallistuin Blogistanian kesälukumaraton II:seen ja oma urakkani alkoi 24.7 klo 7.15 aamulla.

Luin 24 tunnin aikana yhteensä n. kolme ja puoli kirjaa sekä kolme novellia:

Banana Yoshimoto: Kitchen (175 sivua)
Anja Snellman: Aura (144 sivua)
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu (144 sivua)
Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu (74 sivua, luettu osittain)
Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (50 sivua, luettu kolme novellia kokoelmasta)

Luin yhteensä 587 sivua.

Lukupinossa oli yhteensä 11 kirjaa: omasta hyllystä napattuja teoksia, joissa kaikissa oli alle 200 sivua. Useammankin olisin voinut lukea, mutta säästetään jotain ensi kertaan. ;)

Huomasin juuri että kaikki lukemani kirjat ovat naisten kirjoittamia ja kaikki käsittelevät jollain tavalla rakkautta ja rakastumista. Mitähän tästä pitäisi päätellä...:)

Luin nojatuolissa, työpöydän ääressä, valkoisella puistonpenkillä, kaupunginkirjaston lastenosaston banaaninmuotoisilla tuoleilla (parhaita!), epäergonomisella kahvilan tuolilla, parvekkeen puutarhatuolilla, parvekkeen lattialla, sohvalla ja sängyssä.

Opin sen, että 
a) pitkäaikainen lukeminen on parhaimmillaankin epäergonomista puuhaa,
b) 1-vuotiaan, juuri kävelemään oppineen lapsen seurassa lukeminen on tuhoon tuomittu yritys,
c) ei kannata kiirehtiä vaan pakottaa itsensä lukemaan hitaammin, niin kirjasta ehtii nauttia enemmän.

Söin maratonin aikana liikaa hiilareita. Join yllättävän vähän kahvia.

Pidin muiden lukumaratoonareiden suoritusten seuraamisesta (hui, miten paljon jotkut ovat ehtineet lukea!). Nautin siitä, että sain paneutua kokonaisvaltaisesti kirjojen maailmaan, ja siitä täydellisestä keskittyneen rentoutuneesta tilasta (flow?), joka siitä seurasi. :)

Antoisinta oli se, kun tajusin, että jotkut kirjat kannattaa lukea yhdeltä istumalta. En usko, että olisin pitänyt esim. Aurasta, jos en olisi lukenut sitä kerralla kannesta kanteen. Tuntui, että sain romaanista paljon enemmän irti, kun keskityin siihen - ja vain siihen - sen reilun tunnin ajan mitä sen lukeminen kesti. Kokonaiskuva hahmottui paremmin, kirjan symboliikka tuntui avautuvan syvemmin ja oikeasti pidin kirjasta enemmän kuin olisin ehkä pitänyt, jos lukeminen olisi välillä keskeytynyt ja olisi pitänyt palata myöhemmin kirjan pariin, yrittää uppoutua tauon jälkeen taas sen tunnelmaan.

Haluan ehdottomasti osallistua tällaiseen lukumaratoniin toistekin! Ja muutenkin yrittää ujuttaa lukemista enemmän päivän muiden rutiinien ja töiden väliin. Lukumaratonpäivä auttoi ehkä huomaamaan sen, miten vähän lukemiselle tuntuu jäävän nykyisin aikaa ja miten helppoa toisaalta sitä aikaa olisi vain ottaa, kun vain ottaisi! Ja miten paljon siitä saa, kun voi rentoutua ja keskittyä hyvään kirjaan, nauttia hyvästä tarinasta.

Kiitän tsemppauksesta ja kommenteista! Parasta on osallistua tällaiseen yhdessä muiden kanssa. :)

Kommentit

  1. Ihanaa, että nautit ja sait tästä näin paljon irti :) itsellenikin maraton oli juurikin innostava ja lukuhimoja herättävä. Jee uusiksi vain!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi