Siirry pääsisältöön

Kesälukumaraton

Logo: M. Carole
klo 14.15

Nyt se alkaa! Työt on tehty, pyykit ovat koneessa, kahvi on keitetty ja kiikkutuolissa odottaa kesälukumaratonin ensimmäinen kirja: Joel Haahtelan Katoamispiste (Otava, 2010, 160 sivua) - valittu sekä vaimon että muiden kirjabloggaajien suosituksesta.

"Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa..."

Katoamispiste kiikkuu.
klo 15.00
sivuja luettu yhteensä: 59

Olisihan se pitänyt arvata, että tämä on taas niitä Haahtelan kirjoja, joista pitäisi nautiskella lukemalla mahdollisimman hiiiiitaaaasti! Olen taas täysin Haahtelan tyylin lumoissa. Kohta on tosin jo pakko pitää taukoa, kun lapsi tulee hoidosta kotiin...

klo 16.35
sivuja luettu yhteensä: 110

Haahtela on tempaissut mukaansa ja haluaisin päästä kävelemään Kotkaan Raija Siekkisen jalanjäljissä. Sen sijaan lähden lähikirjastoon jatkamaan lukemista. Mukaan lähtee myös Siekkisen Se tapahtui täällä (Otava, 1999, 143 sivua); taidan lukea sen seuraavaksi Katoamispisteen innoittamana.  

klo 19.10
sivuja luettu yhteensä: 235

Se tapahtui täällä, neljäs luku alkaa
Istuin kirjastossa parin tunnin ajan ja luin Katoamispisteen loppuun. Siirtymä Siekkiseen oli täysin saumaton. Sama kirjoitustyyli, samat teemat, samat kaihoisat muistot ja kodittomat, juurettomat, jotakin etsivät ihmiset... Oli kuin Siekkisen vuonna 1999 alun perin julkaistu romaani olisi jatkanut siitä, mihin Haahtelan kymmenkunta vuotta myöhemmin julkaistu kirja päättyi! Tai toisin päin. Joka tapauksessa olen yhä täysin lumoutunut. Vaikka välillä 2-vuotias tyttäreni palauttaa minut maan pinnalle huutamalla "Äkkiä potalle!" - ja sitten mennään! ;)

klo 21.05
sivuja luettu yhteensä: 303

Uskaltauduin parvekkeelle ilta-aurinkoon lukemaan. Villasukat jalassa, tietenkin. 
Se tapahtui täällä on luettu! Olen vielä niin kirjan pauloissa, että en oikein tiedä, mihin tarttuisin seuraavaksi. Vähän tuntuu siltä, että en haluaisi nyt heti lukea oikeastaan yhtään mitään vaan yrittää pysytellä kirjan tunnelmissa, maistella sen jälkimakua...

Katoamispiste ja Se tapahtui täällä muuten sopivat kumpikin täydellisesti sateiseen juhannusviikkoon. Haahtelan kirjassa seikkaillaan pitkin kesäistä kaupunkia, jossa tuntuu koko ajan satavan vettä. Siekkilän kirjan alussa on talvi, mutta loppupuolen käännekohta sijoittuu juuri juhannusviikolle! Täydellinen ajoitus siinä mielessä. :)

Pidän ainakin sen verran taukoa, että käyn muissa blogeissa katsomassa, miten matka edistyy.

klo 23.05
sivuja luettu yhteensä: edelleen 303

Maratoonari jäi hetkeksi matkan varrelle, kun hairahtui katsomaan Monroen kakkosjaksoa! ;) Iltalukemiseksi on kuitenkin valittava jokin kirja, joten siirryn sarjaan Jotain Aivan Muuta, ja aloitan J. M. Coetzeen Michael K:n elämän (Otava, 1984, 187 sivua). Saa nähdä, miten silmät pysyvät auki kirjan kanssa, kun tänä aamuna oli aikainen herätys -- ja huomenna luvassa samanlainen.


klo 9.10
sivuja luettu yhteensä: 321

Tahti hidastuu. En päässyt Michael K:ssä muutamaa sivua pidemmälle eilisiltana ja yöllä heräilevä lapsi valvotti koko perhettä, joten tänään on sitten vähemmän skarpimpi olo. Maratonvuorokauden tunnit hupenevat jonnekin, mutta vielä tässä on n. viisi tehokasta lukutuntia jäljellä. Kahvikuppi kouraan ja Coetzeen kimppuun!

klo 11.00
sivuja luettu yhteensä: 408


Michael K:n elämää lukiessa tulee nälkä. Päähenkilö yrittää selviytyä sisällissodan ja levottomuuksien keskellä ja joutuu välillä näkemään nälkää päiväkausien ajan, niin että ruoka ja nälkä lopulta menettävät jo merkityksensä. Toisinaan hän ampuu kyyhkysiä ja varpusia ruuaksi, kylvää maissia, ostaa tölkkipapuja, löytää maahan pudonneita omenoita, maistelee juuria, kukkia ja hyönteisiä... Miten vähällä ihminen voikaan tulla toimeen, miten sitkeästi pysyä hengissä, miten pärjätä yksin ja eristyksissä.

klo 13.20
sivuja luettu yhteensä: 490

Michael K:n elämä on luettu, ja huh huh, mikä kirja! En yhtään ihmettele, miksi se on aikoinaan voittanut useita palkintoja ja saavuttanut kai jo jonkinlaisen klassikkoaseman. Kuin Robinson Crusoe, mutta ilman sitä kolonialistista asennetta ja valkoisen miehen ylemmyyttä. Todella ajatuksia herättävä kirja, jota voisi varmasti analysoida pitkään ja hartaasti. Mutta järkevämmän ja jäsennellymmän arvion aika on vasta myöhemmin, koska nyt on aika ottaa LOPPUKIRI! Satakunta sivua pitäisi vielä lukea alle tunnissa, jotta viime vuoden maratonin sivumäärä ylittyy (saa nähdä, onnistuuko se). Pitemmittä puheitta -- lukemaan! Vuorossa on Gabriel García Márquezin Mamá Granden hautajaiset (WSOY, 1983, 152 sivua).

klo 14.15
sivuja luettu koko maratonin aikana yhteensä: 580

Tarinasta "Montielin leski"
Tähän se päättyy. Ehdin lukea Márquezin kirjan kahdeksasta kertomuksesta viisi, yhteensä 90 sivua. Maratonin sivumäärätavoite ei aivan täyttynyt, eli harmittavat 7 sivua jäi puuttumaan viime vuoden saldosta. Luin kuitenkin suunnilleen saman verran kirjoja, eli kolme ja puoli. 

Jos jotenkin voi nyt pikaisesti vetää maratonia yhteen, niin ainakin sen voin sanoa, että tämänkertaiset kirjat olivat kaikki aivan huikeita. Haahtela ja Siekkinen täydensivät toisiaan ja niiden tunnelmaan oli ihana uppoutua. Coetzeen romaanista, vaikka se olikin ajoittain ahdistava ja surullinen, jäi päällimmäisenä mieleen rauha ja lohtu. Marquezin pikaluku hengästyttää, mutta niin tekee myös Marquezin kirjava maailma ja värikäs henkilökaarti.

Yritän käydä vielä muissa blogeissa seuraamassa maratonin edistymistä ennen kuin keskityn juhannuksen viettoon. Moni on aloittanut vasta tänään ja on vähän haikea olo, kun urakka on itseltäni jo ohi. Ehkä luen kuitenkin tuon Marquezin loppuun ensin, ihan vain koska voin. :)

Kommentit

  1. Tsemppiä maratoniin! Itse aloitan vasta huomenillalla, mutta kiva päästä jo nyt seuraamaan muiden suorituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin aion yrittää vieraiden kestitsemisen lomassa päästä vielä huomisiltana ja perjantaiaamuna seuraamaan muiden maratonsuorituksia. :)

      Poista
  2. Menestystä maratonille! En voi osallistua tällä kertaa, mutta seurailen muita.

    VastaaPoista
  3. Minä olen myöskin lukenut katoamispisteen maratonilla ja hieman harmittelin, sillä se olisi ansainnut kunnon keskittymisen. Tsemppiä maratonille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin, että piti oikein pakottaa itsensä lukemaan vähän hitaammin, jotta romaanista ehti nauttia kunnolla. Toisaalta romaani oli minusta myös koukuttava, ja siinä mielessä sopi maratonkirjaksi hyvin. :)

      Poista
  4. Tsemppiä! Tämän päivän käytän vielä jo maratoonaavien seuraamisen, mutta huomenaamulla sitten alan lukea. En malttaisi odottaa. :)

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä maratonille! Minäkin aloitin tänään, mutta pidän alkuillan kahvihetkeä, ja kun olin päivittänyt oman blogini niin tulin katsomaan muiden maratoonareiden suorituksia. Katoamispiste on todella hyvä maratonille, tykkäsin kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä sinnekin! :) Katoamispiste sopi kyllä yllättävän hyvin maratonkirjaksi, vaikka sitä pitikin lukea vähän "hidastetusti".

      Poista
  6. Tsemppiä maratoniin! Itse aloittelen vasta huomenna :)

    VastaaPoista
  7. Hyvin näyttää vauhti pitävän :D Olen Katoamispisteen lukemisesta (heti sen ilmestyttyä) aikonut lukea Siekkistä, mutta edelleen olen samassa lähtökuopassa! Sainpa taas oivan muistutuksen, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Hyvä maratonsaavutus vaikkei ennätystä tullutkaan. Minun jatkuu vielä - aavetarinoita aamutuimaan. Iloista juhannusta!

    VastaaPoista
  9. Michael K! Hyvä maraton näkyy olleen.

    VastaaPoista
  10. Hieno suoritus! Kivasti sopivat yhteen Haahtela ja Siekkinen sinulla - minä en jotenkin Katoamispisteestä niin innostunut, että olisin Siekkistä lähtenyt lukemaan, mutta mahtavaa kuulla että jollakulla toimi näin.

    Michael K menee korvan taakse :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi