Siirry pääsisältöön

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2

Kuten jo tiedättekin, pikkulapsiperheessä vain muutos on pysyvää. Vauvavuoden jälkeen alkaa viiden vuoden siirtymäjakso, jonka aikana ipanasta tulee ihminen. Siis sellainen henkilö, jota ei tarvitse julkisilla paikoilla koko aikaa a) valvoa ja b) hävetä.

Satu Rämön ja Katja Lahden ensimmäinen, vauvavuodesta kertova Vuoden mutsi -kirja olisi ollut pari vuotta takaperin ajankohtainen, mutta kumma juttu, miten vauvavuoden aikana ei nyt ainakaan halua kaiken sen muun päälle vielä lukeakin vauvanhoidosta! ;) Ykkösosa jäi siis selailuasteelle, mutta taapero- ja pikkulapsiaikaa (miten se nyt määritelläänkään...) käsittelevä kakkososa tulikin luettua kannesta kanteen.

Jälkikäteen ja jälkiviisaana (yhden lapsen suomalla hataralla kokemuksella) voisin ehkä uskaltaa väittää, että ei se vauvanhoito mitään ydinfysiikkaa ole. Otuksen ensimmäisenä elinvuotena perustarpeiden tyydyttäminenhän riittää jo varsin pitkälle: vauva on yleensä aika tyytyväinen, kun saa ruokaa, vaipanvaihtoa, unta ja hellyyttä säännöllisesti ja sopivissa määrin. Selviytymisresepti on lopulta aika yksinkertainen. Mutta sitten eräänä aamuna sitä herää ja huomaa, että sängyn viereen on aamuviideltä taapertanut ilmielävä taapero, jota pitäisi pottakouluttaa ja opettaa syömään itse ja kasvattaa ja entäs ne uhmakohtaukset ja öiset painajaiset ja mutaan kuorrutetut kurahousut ja ensimmäinen nenäverenvuoto ja Muumi-laastarit ja mistä hemmetistä se tuon kirosanankin on jo oppinut?! ;)

Vuoden mutsi 2:n parhaita kohtia ovat lapsen kehitysvaiheiden kuvaukset 1-vuotiaasta aina 6-vuotiaaksi asti. Kaksivuotiaan määritelmä sopii kuin nakutettu omaan (lähes) 2-vuotiaaseen penskaamme:

Kontrastityyppi, jolla on voimakasta vaihtelua hyvien ja huonojen päivien välillä. Välillä väkivaltainen sosiopaatti, jonka pääasiallinen tavoite on maksimoida oma hyöty ja kivun aiheuttaminen toisille ihmisille, välillä (yleensä mummolassa) taas aurinkoinen, salonkikelpoinen herranterttu, joka laulaa ja tanssii valloittavasti isommallekin yleisölle. Opettelee potalle vaihtelevalla menestyksellä. Vastaa kaikkeen lähtökohtaisesti "ei" ja valehtelee päin naamaa.


Vuoden mutsi 2:n kansien välistä löytyy varsin kattava ja hauskasti kirjoitettu pakkaus kasvatuksesta, arjen hallinnasta, päivähoidosta ja erilaisista perheistä. Mukaan mahtuu kaikkea mahdollista Marttaliiton säästämisohjeista ja lahjakkaan lapsen tukemisesta kaksikielisiin perheisiin ja pottakoulumenetelmiin. Kirjasta löytyy vinkkejä mm. Muumimaailmaan tai HopLoppiin uskaltautuville vanhemmille. Kokonainen aukeama on omistettu aiheelle "Miten saat lapsen himoitsemaan parsakaalia?" Jos jotain jäin kaipaamaan, niin konkreettisempia uhmakohtausten käsittelykeinoja. ;)

Niin, ja Vuoden mutsi 2 sanoo sen vihdoin ääneen: TV:stä tuttu Kaapo on maailman kaikkitietävin lapsi, jonka vanhemmille on tehty lobotomia. Jostain syystä vetoaa metrin mittaisiin televisionkatsojiin.

Samaa voisin sanoa Pikku Kakkosen Taavi-tiikeristä...

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi 2. Otava. 2014. 344 sivua.

Otava: Vuoden mutsi 2 
Salamatkustaja (Satu Rämön blogi)
Project Mama (Katja Lahden blogi)
Kirjavinkit: Vuoden mutsi 2

Kommentit

  1. Tämä kakkososa onkin minulta vielä lukematta, pitäisi lainata kirjastosta. Mukavan raikkaalla otteella, huumorilla ja arastelematta kirjoitettu ykkösosa ilahdutti kovasti! Näissä on kyllä yksi vika, tulevat meidän perheen osalta neuvojen kannalta hieman myöhässä kun esikoinen on jo 8 vuotias ;) Toimivat kuitenkin hyvin muistojen virkistykseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkään ei ykkösosa ole tosiaan enää ajankohtainen, mutta saa nähdä... ;) Voisin kyllä tämän kakkososan perusteella lukea senkin, ihan vain hauskana viihteenä. Meille tulee edelleen Vauva-lehtikin (ja se tulee luettua aina kannesta kanteen!), vaikka "vauvaa" ei perheessä virallisesti enää olekaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...