torstai 2. huhtikuuta 2015

Anna Tauriala: Saara ja kisu

Tänään juhlitaan kansainvälistä lastenkirjapäivää. Päivää on vietetty ympäri maailmaa H. C. Andersenin syntymäpäivänä 2. huhtikuuta vuodesta 1967 lähtien.

Päivän kunniaksi esittelen erään lastenkirjan, joka on siirtynyt meidän perheessämme jo yhdeltä sukupolvelta toiselle. Lastenkirjailija ja -kuvittaja Anna Taurialan pahvikirja Saara ja kisu kuului omaan lukemistooni taaperovuosina joskus 1980-luvun loppupuolella, ja nyt olen lukenut sitä omalle tyttärelleni. Hän on tosin jo kasvanut pahvikirjavaiheen ohi, mutta puolitoista vuotta sitten Saara ja kisu oli yksi hänen lemppareistaan.


Vain 10-sivuisessa katselukirjassa on selkeät ja kirkkaasti väritetyt piirroskuvat, sopivan yksinkertainen juoni ja tuttuja, arkisia sanoja.


Mukana on myös ripaus jännitystä (Oi joi mikä tuulenpuuska! Kisun pallo karkaa!). ;)


Parasta on tietenkin kirkkaankeltainen ilmapallo.


Omien lapsuuden suosikkikirjojen lukeminen uusien sukupolvien kanssa on mahtavaa. Hienointa on se, että parhaat lastenkirjat kestävät aikaa todella hyvin ja pieni retrous on vain plussaa. :)

Saara-sarjaan kuuluu kolme muutakin kirjaa: Saara ja possut, Saara ja pupu sekä Saara ja hauvaAnna Tauriala on ollut niin tuottoisa lastenkirjailija ja -kuvittaja 70- ja 80-luvuilla, että varmasti moni tuon sukupolven kasvatti löytää hänen tuotannostaan tuttuja nimiä. :)

Anna Tauriala: Saara ja kisu. Kirjalito. 1986. 10 sivua.

Wikipedia: Anna Tauriala

Psst! Lastenkirjoista ja lasten ja nuorten lukemisesta puhutaan myös Lukuviikolla 20.-26.4.2015. Kirjanurkkauksessa luetaan silloinkin lastenkirjoja. :)

5 kommenttia:

  1. Mikä nostalgia puuska! Minulla (vm-86) oli lapsena tuo kirja ja olin autuaasti sen unohtanut. Kunnes luin tämän postauksen. Kiitos voimakkaasta jälleennäkemisen tunteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä herättää nostalgisia tunteita muissakin! Välillä itsekin törmää jossain kirjaston hyllyssä tai antikvariaatissa omaan lapsuusajan suosikkikirjaan, jota ei ole nähnyt yli 20 vuoteen, ja muistot tulvivat mieleen. :)

      Poista
  2. Tauriala on mennyt minulta täysin ohi, mutta kivalta näyttää. Omat lapsuuden suosikit on mukava lukea omille lapsilleen, varsinkin jos niistä tulee mieluisia heillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän vaivihkaa tyrkyttää lapselleni omia lemppareitani lapsuudesta, ja tähän saakka suurin osa on otettu hyvin vastaan. Ainoa poikkeus on ollut Otso-herra, jota itse lapsena rakastin, mutta joka on tyttäreni mielestä ilmeisesti tylsä... :D

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin Taurialan kirjoista, varsinkin Leena-sarjasta Leena ja hammashurjat, Leenan ällästä tulee ärrä ja Leenan sairaalamatka. On mukava lukea muidenkin lapsuuden kirjamuistoja! Itse rakastan vanhoja lastenkirjoja, vaikkei minulla ole edes lapsia :) . http://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/

    VastaaPoista