keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Helena Waris: Vuori

Kansi: Ea Söderberg
Ehkä se olenkin minä, joka on menettämässä järkensä. Koko tuntemani maailma ei ole voinut keikahtaa sijoiltaan, vaan se on minun mieleni, joka näyttää tavalliset tapahtumat aivan järjettömässä valossa. Niin sen täytyy olla. Tältäkö hulluksi tuleminen tuntuu?

Tämän kirjasuosituksen sain eräältä ystävältäni. Helena Waris (jonka sukunimen meinaan jatkuvasti kirjoittaa "Wuori" kirjan nimen takia) ei ollut ennestään tuttu kirjailija, vaikka häneltä on ennen tätä ilmestynyt Pohjankontu-niminen fantasiatrilogia.

Saarnikaupungissa elävä Lif tutustuu sähkökatkoksen aikana naapuriinsa Arriin. He ajautuvat yhdessä seikkailuun, johon liittyy olennaisesti keskellä kaupunkia kohoava salaperäinen Vuori. Kaupungin alla risteäviä katakombeja valvova Heli käskee Lifin seurata oravaa, joka näyttää tien vuorelle. Kaupunki määrätään evakuoitavaksi tappavan viruksen takia, ja Lif liittyy Vuorelle pyrkivien joukkoihin.

Vähitellen selviää, että seikkailussa on kyse ragnarökistä, "jumalten tuhosta", muinaisskandinaavisen mytologian hengessä. Eddan jumalat ja hirviöt seikkailevat nykymaailmassa ja leikittelevät ihmiskohtaloilla. Vain kaksi ihmistä voi selvitä maailmanlopusta hengissä. Muinaisilla jumalilla on omat suosikkinsa, joita he yrittävät auttaa eteenpäin epämääräisin vihjein.

Ajoittain Vuori muistuttaa jonkinlaista larppia tai monimutkaista seikkailulautapeliä, jossa on runsaasti hahmoja, joilla kaikilla on omat roolinsa, tehtävänsä ja vahvuutensa. Välillä tuli mieleen myös eräs japanilainen elokuva, Battle Royale (joka perustuu Koushun Takamin samannimiseen kirjaan). Siinä joukko saarelle kuskattuja koululaisia pakotetaan taistelemaan toisiaan vastaan kolmen päivän ajan, kunnes vain yksi heistä selviää. Vielä uudempi esimerkki samasta ideasta on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-kirjasarja, jossa myös otellaan muita vastaan, kunnes jäljellä jää vain yksi.

Vuoressakin on väkivaltaa, mutta toisaalta kirjassa tehdään ehkä turhankin selväksi se, että päähenkilöiden kohtalo on ennaltamäärätty, siispä myös ennalta-arvattava. Juoni oli toki jännittävä, mutta todellista vaaran tunnetta tai epävarmuutta loppuratkaisusta ei ehtinyt syntyä.

Päähenkilö Lif aiheutti minussa välillä ärtymystä stereotyyppisenä nuorena naishahmona, joka lumoutui tarinan edetessä milloin yhdestä, milloin toisesta mieshahmosta, mutta esitti silti vaikeasti tavoiteltavaa, kainosteli jatkuvasti omaa ja toisten alastomuutta, sai mustasukkaisuuskohtauksia ja teki impulsiivisia päätöksiä pelkän intuitionsa varassa...

Mutta se varmaan kertoo jotain tarinan lumosta jotain, että pieni ennalta-arvattavuus ja yksiulotteinen päähenkilö ei millään tavalla pilannut lukukokemusta. Pidin kirjasta yllättävän paljon.

Helena Waris: Vuori. Otava. 2014. 317 sivua.

Otava: Vuori
Kirja.fi: Vuori
HS: "Helena Wariksen Vuoressa tolkulliselta elämältä putoaa pohja"

2 kommenttia:

  1. Vuori oli minunkin eka Warikseni, ja Pohjankontu-sarja odottelee jo kokonaisena hyllyssä. Pidin, vaikka tiettyjä ennalta-arvattavuuksia ja suoraakin suorempia viittauksia toisiin teksteihin löytyi runsaasti. Lopun kutkuttava arvoituksellisuus oli myös mieleeni,

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä arvostelusta! Muistin taas, että haluan juuri tämän kirjan omaksi! Pidin Vuoresta, ja se oli iloinen yllätys - kun en oikein tiennyt mitä odottaa, Waris oli minulle aiemmin tuntematon. Vaikka kirjassa oli annalta-arvattavuuksia, se ei itseäni haitannut, kiinnostus heräsi lähinnä siitä miten sinne loppuun päästään. Ja täytyy sanoa: se Lifin yllättävä huomio taivaan ilmiöstä aivan kirjan lopussa mietityttää minua edelleenkin... Mikä on hyvä juttu!

    VastaaPoista