Lukukeskuksen lukuviikkokampanjan teemana on tänä vuonna "Minä lukijana". Tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria lukemaan.
Kampanjan hengessä kirjabloggaajat julkaisevat tänään postauksia, joissa jollain tavalla käsitellään lastenkirjallisuutta tai lapsia lukijoina. Ajattelin toteuttaa tämän kirjoittamalla tähän auki erään hyvin tavallisen lukuhetken kohta 3 vuotta täyttävän tyttäreni seurassa.
Kirjana on Barbara Mossmannin Veeti ei pelkää vettä, joka on yksi kuudesta Veeti-kertomuksesta Veeti villeimmillään -nimisessä teoksessa (Arkki, 2007). Apuna on käytetty nauhuria. ;)
minä: Mistä se alkaa?
tytär: Tästä!
"Isä ja äiti Villisika sekä heidän neljä lastaan ovat lähteneet uimarannalle. 'Minä ainakaan en mene veteen', piipittää Veeti."
Tuossako?
Tuossa. "En pidä vedestä!"
Pittäähän se! Se on sen...
"Sitten Veeti huomaa punaiset uimakellukkeet. ... Kaikki muut, isot ja pienet, uivat mielellään. Mutta ei Veeti. Vesi on märkää. Se on epämiellyttävää. Se pelottaa Veetiä pikkuisen."
On se aika mälkää ja Veeti uskaltaa sinne oikeesti.
Uskaltaako se kohta mennä sinne oikeesti?
Kun sen Veetin laiva mennee tuonne ihan kauas ja se uskaltaa!
Ai sinä jo tiiät, miten tässä käy. No, katotaan... "Veeti leikki hiekalla..."
KAH!
"...ja laittaa leikkipossun ajelemaan leikkiveneessä. Äkkiä vene ajautuukin kauas rannasta syvälle veteen! ... Veetin on toimittava heti. Veeti..."
*huutaa* AAAAH!
"...kokoaa kaiken rohkeutensa ja kahlaa veteen! ... ja pelastaa leikkipossun."
Onko tuossa Veeti?
On.
"Äiti ja isä Villisika ovat innoissaan. ... Nyt Veeti uskaltaa jo juosta suoraan veteen. ... Hän uskaltaa kastautua veteen ihan kokonaan."
KAH! *osoittaa pulloa järven pohjassa*
Mikä siellä on?
Aalle.
Aarreko?
Onko tuo villisika ihan pohjalla?
On, sillä yltää jalat pohjaan.
Ja tuolla ja tuolla ja tuolla ja tuolla.
Ja sillä ja sillä. "Veeti on maailman rohkein villisikapoika. ... 'Seuraavalla kerralla', Veeti ilmoittaa, 'minä opettelen uimaan.'"
Noin. Oliko kiva tarina?
Mjoo. Luetaanko toinen?
Tämän myötä toivotan kaikille hyvää Lukuviikon jatkoa ja samanlaista eläytymistä tarinoihin! Lukekaa, tarinoikaa, ihmetelkää ja huutakaa vaikka välillä "KAH!", jos kirja sitä vaatii. :)
Ihana kuvaus teidän lukutuokiosta.
VastaaPoista:)
PoistaVeeti villisioista villeimmän kirjat ovat kyllä hauskoja! Kuvitus ei ole ihan lempparini mutta teksti on hyvää. Meillä on myös tämä kirja ostettu kirjaston poistomyynnistä.
VastaaPoistaIhania luku- ja kah-hetkiä <3!
Veeti-kirjoista on lyhyen ajan kuluessa tullut tyttären suosikkikirjoja. :)
PoistaKuulostaa tutulta! :) Mutta pitäähän sitä kysyä ja kommentoida, jos siltä tuntuu.
VastaaPoistaPitää, ilman muuta! Aikuisenakin tekisi mieli välillä kysyä vaikka romaanin hahmoilta jotain lukiessa. Niin, ja kommentoida... Onneksi sen voi tehdä blogissa. ;)
PoistaIhana hetki! Tänne astii tuntee, kuinka lapsi keskittyy ja nauttii. Eläytyminen on kokonaisvaltaista!
VastaaPoistaSitä se todella on! :)
PoistaIhana <3
VastaaPoista(Olipa kiva päästä näkemään vilahdus teidän tyttärestä :) Seurasin silloin sen toisen blogin kautta hänen odotustaan. Miten aika kuluukin noin äkkiä, jo melkein kolmevuotias neiti!)
Itsekin välillä pysähtyy ihmettelemään, että vastahan me kirjoitettiin "Mumpelon" odotuksesta toisessa blogissa ja tuossa se nyt istuu katsomassa Pikku Kakkosta suklaajäätelötahra leuassa. ;)
Poista(Sitä toista blogia on muuten ollut tarkoitus herätellä henkiin jossain vaiheessa, mutta ilmoittelen siitä varmasti tämän blogin puolellakin, jos ja kun tulee ajankohtaiseksi.) <3
Olipa mukava Lukuviikon kirjoitus! Kuulostaa kovin tutulta tuo lukuhetkenne kaikkine kommentteineen ja kysymyksineen. Nuo Veeti-kirjat olivatkin minulle ihan uusi tuttavuus, kiitos siis vinkistä. :)
VastaaPoistaKiitos! :) Veeti-kirjoja suosittelen hyvin lämpimästi.
PoistaIhana postaus! :-)
VastaaPoista<3
Poista