Kirjanurkkaus

Voi minua poloista! Tunnen liiankin syvästi, että kaikki on omaa syytäni - ei, syy ei ole oikea sana! On vain niin, että kaiken tämän kärsimyksen lähde on minun sisälläni, niin kuin oli aiemmin kaiken autuuden lähde.  Yksi niistä harvoista lukuhaasteista, johon olen tänä vuonna uskaltanut lähteä mukaan, on Omppu / Reader, why did I marry him? -blogin emännöimä Klassikkohaaste. Tarkoituksena on valita jokin klassikkoteos, jonka on jo pitkään halunnut lukea, lukea se ja julkaista siitä postaus tänään, 31.7. Valitsin kirjan, jonka avulla saan napattua kaksi, ei vaan itse asiassa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset on ensinnäkin haasteen mukaisesti klassikko, jota en ole vielä lukenut (vaikka olisi kai pitänyt). Toiseksi olen voittanut kirjan (jo aikoja sitten) Luetut, lukemattomat -blogin arvonnassa, ja täytyyhän nyt toisen kirjabloggaajan lahjaan hyvänen aika vihdoin perehtyä! Kolmanneksi minulla ja vaimollani on keskinäin...

Kollegoilleni olen vain tavallinen fyysikko, mutta suurelle yleisölle olen mahdollisesti maailman tunnetuin tiedemies. Osittain syynä on se, että tutkijat eivät Einsteinia lukuun ottamatta ole laajalti tunnettuja rock-tähtiä, ja osittain se, että olen stereotypian mukainen vammainen nero. En pysty naamioitumaan peruukkiin ja aurinkolaseihin - pyörätuolini paljastaa minut. Näin viime vuonna Stephen Hawkingista ja tämän vaimosta Janesta kertovan elokuvan Kaiken teoria , joka perustuu jälkimmäisen muistelmiin. Pidin elokuvasta ja ajattelin nyt tutustua Hawkingin elämään myös miehen itsensä kertomana. Minun lyhyt historiani on todellakin nimensä mukainen: omaelämäkerta on todella lyhyt, vain 124-sivuinen, ja noin neljännes siitä on kuvia. Vaikka Hawking käsitteleekin kirjassa lyhyesti lapsuutensa ja nuoruutensa vaiheita, ne on kerrottu niin nopeasti ja niukkasanaisesti, että enemmän tietoa löytyy vaikkapa miehen Wikipedia-sivulta! Hieman runsassanaisemmin Hawking innostuu kuvailema...

Kansi: Liisa Holm Se oli vanha lasten loru, jonka hän muisti omasta lapsuudestaan. Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,  vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.  Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan, vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan... Paikkasin jälleen aukon sivistyksessäni lukemalla äskettäin kaikkien aikojen parhaaksi kesäkirjaksi äänestetyn Agatha Christien salapoliisiromaanin Eikä yksikään pelastunut . Romaani on "rikosten kuningattaren" myydyin ja kenties tunnetuin teos, ja yksi maailman kaikkien aikojen eniten myydyimmistä kirjoista. Syy tähän on helppo ymmärtää: Eikä yksikään pelastunut on juuri sopivasti aivonystyröitä kutitteleva, kiehtova ja karmiva murhamysteeri, jossa jännittävä tunnelma ei pääse missään vaiheessa lopahtamaan. Kymmenen toisilleen tuntematonta ihmistä kutsutaan kesävieraiksi kartanoon eristyksissä olevalle Neekerisaarelle. Heti ensimmäisenä iltana olohuoneen gramof...

Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista. Synnyin ja vietin ensimmäiset vuoteni Kuopion Puijonlaaksossa, jonka "ostoskeskuksessa" sijaitseva Puijonlaakson kirjasto tuli minulle tutuksi pienestä pitäen. Vanhempani lainasivat sieltä pinoittain Miinoja ja Manuja sekä Pupu Tupunoita minulle ja pienemmille sisaruksilleni. Opin niiden avulla lukemaan ja olin tohkeissani, kun sain ensimmäisen kirjastokorttini. Viisikot, Salaisuus-sarja ja SOS-kirjat oli pian luettu läpi. Pyöreä lainaus- ja palautustiski pönötti vielä tuolloin keskellä kirjastoa. Laina-aika leimattiin pahviseen korttiin, joka sujautettiin kirjan takana olevaan taskuun. Ylä...

Then they were gone, towards what they did not know, and until now had not dared even imagine, in their giant library on wheels. It felt like opening a book about which they knew nothing. I hadn't heard about this book before it caught my eye in the library. A road trip across England in a huge mobile library sounds like every bookworm's dream! :) Bobby Nusku is a 12-year-old boy whose mother has disappeared from his life and whose father would prefer that the boy didn't exist. He spends his days obsessively collecting and cataloguing traces left behind by his mother: strands of her hair, pieces of her clothes, photographs... His only friend is Sunny, a boy who dreams of becoming a cyborg in order to protect Bobby and himself from bullies. When Bobby meets Val, the cleaner of a mobile library, and her disabled daughter Rosa, his life changes forever. When the three need to run away, the mobile library and the stories within it provide a literal, and literary, escape...

Miksi joku sallii itseään ohjailtavan ulkoa ja auliisti kahlitsee itsensä, ennen kuin kukaan ehtii sitä häneltä edes vaatia? Miksi ihminen on niin sokea, ettei osaa katsoa, mitä löytyy hänelle valmiiksi pedatun polun vierestä? Ja sekin on kumma, että monesti itsensä löytää vain koettelemusten kautta. Todellisen minän etsimistä, itsensä hyväksymistä sellaisenaan - tällaisia teemoja käsittelee Jyrki Vainosen Perintö . Lainasin Perinnön kirjastosta kotimaisia spefi-romaaneja suosittelevasta hyllystä (näistä Anne Leinosen Viivamaalari tuotti jo aiemmin pettymyksen). Tämänkin romaanin alun unenomainen harhailu sai melkein jättämään kirjan kesken, mutta kun tapahtumat pian alkoivat rullata, olin nopeasti koukussa. Perinnössä oli juuri sitä vinksahtaneisuutta, jota spefiltä kaipaan. Työhönsä leipiintynyt Mikael Silokäsi perii kaukaiselta sukulaiseltaan, edesmenneeltä rouva Bráthilta, Muistolan huvilan. Perinnön hän saa vain sillä ehdolla, että hän perustaa samaiseen huvilaan täysih...

Kesäkuun luetut: Banana Yoshimoto: N. P. Jyrki Vainonen: Perintö Meri Kuusisto: Amerikkalainen Jim Dodge: Fup Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Puuseppä