Kirjanurkkaus

Kansi: Satu Kontinen Olin yksin. Ajoin yksin bussilla, menin yksin kaupungille, tein yksin ostoksia, ryyppäsin yksin. Eikä Sensein kanssa oleminen tuntunut erilaiselta kuin asioiden tekeminen ominpäin. Yhdessäolo tuntui kuitenkin oikeammalta kuin ajan viettäminen yksinään. Japanilaiskirjailija Takashi Hiraiden hurmaavan elegantti Kissavieras ilmestyi S&S:ltä vuonna 2016. Tunnelmoiva romaani palasi elävästi mieleen jo heti, kun näin S&S:n tuoreimman japanilaisromaanin kannen. Hiromi Kawakamin Sensein salkku on selvästi Kissavieraan kirjallinen sisar ja kerrontatyyliltään hyvin samanlainen. Kirjaparin ulkoasussa on käytetty samaa ruohonvihreää ja mustavalkoista värimaailmaa ja löysinpä kansien välistä samoja puunlehtiäkin. Satu Kontinen on tehnyt molempiin kirjoihin kannen ja ulkoasun, ja Raisa Porrasmaa on suomentanut kummatkin suoraan japanista. Sensein salkku ja Kissavieras Sensein salkun päähenkilö ja minäkertoja on keski-ikäinen Tsukiko Ō machi, joka tapaa ase...

Viime vuosi oli lähes kymmenvuotisen blogihistoriani hiljaisin bloggaustahdin perusteella johtuen lähinnä muussa elämässä tapahtuneista muutoksista. Kirjoja tuli kuitenkin luettua entiseen tahtiin, mutta nyt harmittaa, etten ole ehtinyt kaikista hyvistä blogata, jossa pystyisin asettamaan ne ehdolle Blogistanian kirjallisuuspalkintojen kategorioihin. Viime vuonna ilmestyi valtavasti varsinkin hyviä kotimaisia teoksia, joista monen jääminen pois kolmen parhaan joukosta harmittaa. Käännöskirjallisuutta tuli luettua vähemmän, koska kotimaisissakin riitti ihmeteltävää. Tutustuin lukuisiin mainioihin lastenkirjauutuuksiin tyttäreni kanssa, mutta valitettavan harva niistä päätyi blogiin asti. Tieto-kategoriaan löytyi sentään kolme hyvää ehdokasta. Tässä siis ehdokkaani vuoden 2017 parhaiksi kirjoiksi. Jokaisen perään lisään lyhyen lainauksen arviostani: Blogistanian Finlandia 3 pistettä : Annastiina Storm: Me täytytään valosta (S&S) "Pikkulapsen näkökulmasta kirjoitettu...

Paitsi ettei kaapista tulo oikeastaan pelota minua. Ei ainakaan tunnu siltä. Onhan se ihan megavaivaannuttava ajatus, enkä todellakaan ole siitä innoissani. Mutta ei maailma siihen kaadu. Ei minun maailmani ainakaan. Becky Albertallin nuortenromaanin päähenkilö on Simon Spier, poika, jolla on Bieber-niminen koira ja joka kuuntelee Tegania ja Saraa. Simonilla on myös Suuri Salaisuus, johon liittyy Blue-nimimerkillä esiintyvä salainen ihailija, jonka kanssa Simon viestittelee sähköpostitse. Simon näyttelee koulunsa Oliver -näytelmässä varasta. Tosielämässäkin hän näyttelee päivittäin - nimittäin heteroa. Hän ei ainakaan toistaiseksi uskalla tulla kaapista kenellekään. Vain yksi ihminen tietää, että Simon on homo: Blue, samassa koulussa oleva toinen homopoika. Harmi vain, ettei kumpikaan tiedä toisen oikeaa nimeä. Simon on hurmaava, herkkä, vastustamaton sekoitus teini-iän epävarmuutta ja itsevarmuutta omasta identiteetistään. On mahtavaa lukea homopojasta, joka ei itse kipu...

Hopeanhohtoinen kyynel putosi kissan silmäkulmasta ja läiskähti maahan vuoren vierellä. Tyttö silitti kissan suurta käpälää ja sanoi: "Voi kissa. Olet antanut kurnivan vatsasi päättää elämäsi suunnan, etkä ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään, onko se, mitä teet, oikein." "Eivät kissat ajattele sitä, mikä on oikein ja mikä väärin", kissa naukaisi. "Ei meidän tarvitse. Me olemme erilaisia kuin muut." "Mutta te elätte maailmassa", tyttö sanoi. "Ette siitä erossa." Magdalena Hain Kurnivamahainen kissa kertoo maasta, joka kärsii kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä. Maassa asuu pieni tyttö, kaikista tytöistä pienin , joka tapaa eräänä päivänä suuren, mustan ja takkuisen kissan, jolla on kurniva maha. Kissaa vaivaa ikuinen nälkä, ja jos se ei syö, sen vatsa kurnii ja mouruaa, kunnes se kurnii minut kuoliaaksi . Kissa aikoo pistää tytönkin suihinsa, mutta tyttö pyytää sitä odottamaan vielä yhden päivän ja lupaa etsiä sille muuta r...

Miksi ystävyys ei ollut yhtä hyvä kuin rakkaussuhde? Miksi se ei ollut jopa parempi? [...] Ystävinä kaksi ihmistä pysyi yhdessä päivästä toiseen, vaikka heitä ei sitonut yhteen seksi tai fyysinen viehätys tai raha tai lapset tai omaisuus, vaan ainoastaan se, että yhteisestä sopimuksesta jatkettiin, omistauduttiin molemminpuoliselle liitolle, jota ei voinut koskaan virallistaa. Ystävyys oli sitä, että seurasi toisen elämän kurjuuden hidasta tipottelua ja pitkiä tylsiä jaksoja ja ajoittaisia voittoja. Se oli sitä, että sai kunnian olla läsnä toisen kurjimmalla hetkellä ja samalla tietää, että sai vastavuoroisesti olla kurjana toisen lähellä. Ällistyttävä, järkyttävä, hauska, liikuttava, lohduton, lohdullinen, kuohuttava... Tälle romaanille lukijat ja kriitikot ovat suoltaneet rutkasti adjektiiveja - osin ristiriitaisiakin. Luin tämän tiiliskiven jo aikoja sitten, mutta arvion kirjoittaminen on ollut vaikeaa: Pieni elämä tuntuu jo hieman loppuunkalutulta, kun sitä on hypetetty kaikki...