Ei ainakaan tunnu siltä.
Onhan se ihan megavaivaannuttava ajatus, enkä todellakaan ole siitä innoissani. Mutta ei maailma siihen kaadu. Ei minun maailmani ainakaan.
Becky Albertallin nuortenromaanin päähenkilö on Simon Spier, poika, jolla on Bieber-niminen koira ja joka kuuntelee Tegania ja Saraa. Simonilla on myös Suuri Salaisuus, johon liittyy Blue-nimimerkillä esiintyvä salainen ihailija, jonka kanssa Simon viestittelee sähköpostitse.
Simon näyttelee koulunsa Oliver-näytelmässä varasta. Tosielämässäkin hän näyttelee päivittäin - nimittäin heteroa. Hän ei ainakaan toistaiseksi uskalla tulla kaapista kenellekään. Vain yksi ihminen tietää, että Simon on homo: Blue, samassa koulussa oleva toinen homopoika. Harmi vain, ettei kumpikaan tiedä toisen oikeaa nimeä.
Simon on hurmaava, herkkä, vastustamaton sekoitus teini-iän epävarmuutta ja itsevarmuutta omasta identiteetistään. On mahtavaa lukea homopojasta, joka ei itse kipuile itsensä kanssa vaan on hyvinkin sinut oman homoutensa kanssa. Silti hän on tietoinen siitä, että kaikki eivät välttämättä suhtaudu asiaan yhtä mutkattomasti, ja kaapista tuleminen perheelle ja kavereille tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Mikseivät heterot joudu ikinä avautumaan omasta "suuntautumisestaan", Simon tuskailee. Hetero-oletus on niin vahva suvaitsevaisissakin piireissä.
En ole amerikkalaisen teinimaailman asiantuntija, mutta romaani tuntuu uskottavalta, mikä lienee osasyy sen suureen suosioon. Veikkaan, että kuvaus koulumaailmasta osuu melko hyvin kohdalleen. Kaverit ovat tärkeitä, ja some on olennainen osa elämää. Valitettavasti netti- ja muu kiusaaminen on myös yleistä. Kirjailija tuntuu tuntevan aiheensa ja tekee nuorista henkilöhahmoista moniulotteisia, sympaattisia ja teinimäisen impulsiivisia, mutta pohjimmiltaan fiksuja. Henkilöt tuntuvat aidoilta ja heihin on helppo samastua.
Simon käy ensimmäistä kertaa homobaarissa, juo ensimmäisen känninsä ja ensimmäinen seksikertakin on lähellä. Albertalli ei moralisoi, mutta esittää kuitenkin vanhemmat, aikuiset ja ystävät vastuullisina tukijoina, jotka välillä ohjaavat Simonin lempeästi "oikealle tielle". Kokeilut kuuluvat tiettyyn ikään, Albertalli tuntuu vihjaavan, mutta 17-vuotias poika ei ole vielä valmis kaikkeen.
Ehkä juuri tässä romaani on hyvin amerikkalainen. Suomessahan nuoret itsenäistyvät usein jo aikaisemmin, ja 17-vuotiasta tuskin holhotaan aivan näin paljon.
Minä, Simon, Homo Sapiens on hetkessä hotkaistavaa, koukuttavaa sorttia, mutta se jättää lämpimän tunteen pitkäksi aikaa. Pieni ennalta-arvattavuus ei haittaa; minä ainakin arvasin Bluen henkilöllisyyden jo kirjan alkupuolella. Kävin lukemassa muutaman muun kotimaisen kirjabloggaajan arvion tästä ja kaikkia yhdisti innostus ja hypetys, Simoniin ihastuminen ja sen harmittelu, että kirja päättyi liian nopeasti!
Kirjaan perustuva elokuva saa ensi-iltansa maailmalla maaliskuussa ja Suomessa toukokuussa. Nick Robinson näyttelee Simonia.
Myös Albertallin uusin romaani kuulostaa lupaavalta: The Upside of Unrequited kertoo 17-vuotiaista kaksosista, joista toinen ihastuu jatkuvasti uusiin poikiin, muttei uskalla ikinä kertoa tunteistaan yhdellekään. Kaksossiskon uusi tyttöystävä sotkee kuviot.
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens. Otava. 2017. 253 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Simon vs. the Homo Sapiensa Agenda
Suomentaja: Lotta Sonninen
Otava: Minä, Simon, Homo sapiens
Otava: Becky Albertalli
Kommentit
Lähetä kommentti